Terve
Tästä edes päin tulen päivittämään blogiani TR-Valmennuksen sivuille. Näin kaikki minun painonnostoon ja voimailuun liittyvä toimintani löytyy yhden osoitteen alta. Vanhat postit löytyvät edelleen entisestä osoitteesta ja arkistoista voi edelleen käydä kahlaamassa vanhoja postauksia.
Tervetuloa uuden blogin pariin.
Tänään ei satanut yhtään niin paljon lunta kuin eilen. Sitä saa olla tyytyväinen, että on valinnut harrastamakseen urheiluksi sellaisen mitä saa jumpata sisätiloissa. Vaikka onhan Suomessa tietty pari kuukautta vuodessa hyvää ulkotreenikeliäkin. Eipä tarvitse lähteä (siitäkään syystä) Portugaliin tahi Etelä-Afrikkaan kylmää pakoon (huomatkaa syvä katkeruus ja kateus niitä kohtaan jotka lähtee).
EM-kisojen jälkeen treeneissä tuli pieni hengähdystauko ja oli aika miettiä uusia treenikuvioita. Alkuvuodesta treenit näyttivät taas oikein lupaavilta, mutta pienet vaivat löi kiilaa rattaisiin ja SM- sekä EM-kisoissa kompasteltiin jonkinlaiset tulokset. Treenit jatkuivat parin viikon huilaamisen jälkeen lähinnä ylläpitävinä, vielä ei ollut kerääntynyt tarpeeksi hinkua totiseen treenaamiseen. Tyhjää takkia täytellessä oli hyvä hetki haudutella ajatuksia ja suunnitelmia seuraaviin kilpailuihin valmistautumisen suhteen. Tähtäimeen osui vuoden lopulla olevat MM-kilpailut Ameriikan Yhdysvalloissa, Anaheimissa.
Samalla myös kirkastui ajatus miten seuraavaan pääkilpailuun tulen valmistautumaan. Niin kuin joku saattaa tietää, olen kokeillut erilaisia treenisysteemeitä tässä viime vuosina. Toiset parempia, toiset huonompia. Kun ennätyskilot ovat tiukassa niin pitää koittaa kaivella esiin jotain uutta millä saisi käyrät nousemaan.
Lopulta päädyin kuitenkin vanhaan tuttuun metodiin, millä pääsin alkuvuodesta hyvään kuntoon, ennen kuin vaivat keskeyttivät hyvän nousun. Saman kaltaisella systeemillä olen tehnyt myös tähän mennessä kovimmat treenitulokset. Nyt tulee keskittyä entistä enemmän tekemään näistä harjoituksista niin laadukkaita ettei vaivoja sen takia pääse syntymään. Täytyy myös varoa edellisillä kerroilla kampittaneita kompastuskiviä, jotka turhan usein olivat palautumiseen liittyvät seikat.
Totista eteen päin vievää treeniä on nyt takana pari viikkoa ja edessä vielä aina joulukuun alkuun asti. Laskeskelin tuossa harjoituspäiväkirjasta harjoitusten määrän, 14 päivään se oli 25 harjoitusta ja rapiat 200 000 ylös tunkattua kiloa. Näille harjoitus- ja kilomäärille ei silti auta tulla sokeaksi. Se ei ratkaise paljonko kiloja treenissä nostaa tai montako treeniä tekee viikossa, vaan se paljonko rautaa nousee kisalavalla. Haluankin tässä lainata erästä aikamme aliarvostettua ajattelijaa ja suurta urheilumiestä, Pertti Hynniä, joka on kuuleman mukaan todennut harjoittelusta jotenkin näin: ”On olemassa kolmenlaista harjoittelua. On kehittävää, turhaa ja haitallista harjoittelua. Kun jättää sen turhan ja haitallisen pois niin voi harjoitella vähemmän ja saada aikaan parempia tuloksia”.
Alkava viikko menee treenien osalta kevyemmissä merkeissä. Sitten taas palautuneena täysi ralli päälle.
Seuraava kilpailu tulee osaltani olemaan heinäkuun alussa perinteinen Rönnin kisa. Kilpailu on pitkäikäisin Suomessa järjestettävä kilpailu, eikä sitä auta jättää väliin. Perinteet kunniaan! Heti kisaa seuraavana päivänä alkaa Rovaniemellä viikon kestävä maajoukkueleiri. On mukava päästä taas treenaamaan todella kovassa porukassa. Jos muuten joku ei vielä ole huomannut niin meidän maajoukkueella on taas pienen tauon jälkeen omat FB-sivut sekä uutena instagram. Pankaahan seurantaan.
Kuluneelta viikolta vielä toimihenkilörintamalta hieno uutinen, kun Suomen Karoliina Lundahl valittiin kansainvälisen painonnostoliiton hallitukseen. Siinä ei kv köpöt tienneet minkälaisen naisen joukkoonsa saivat. Tekisi mieli nähdä köpöjen ilmeet kun Kartsi ensimmäisen kerran kokouksessa täräyttää miten asiat ovat. Aivan mahtava homma suomalaiselle ja pohjoismaalaiselle painonnostolle että johtokunnassa nähdään Suomen värejä!
Niin ja kerrottakoon nyt vielä uudesta hienosta yhetistyökuviosta. Meillä painonnostajillahan tukijoita/sponsoreita on hyvin rajallinen määrä. Joskus nuorempana jos jostain sai pari lanttia niin sitä oli ihan hyhmässä kun sai sponsorin! Nykyään arvomaailma on vähän erilainen, eikä paidan rintaan tule laitettua sellaista logoa mihin ei itse usko. Muutamista yhteistyökyselyistä on joutunut tästä syystä jopa kieltäytymään. Nyt onkin varsin hienoa saada tukijaksi sellainen mesta minkä arvomaailma kohtaa oman, sekä mitä voin täysin rinnoin suositella kenelle vain. Siispä iso kiitos ja suositus Vegekauppa Helsinki!
Pari päivää kevään pääkilpailuni jälkeen voi varmaan summata valmistautumista ja kisareissua.
Tulos 147 + 190 alkaa olla jo harmittavan tavanomainen tulos. Tieto siitä että rekyyliä olisi enemmänkin ei tee tällaisten tulosten tekemisestä yhtään sen mukavampaa. Onneksi tässä sen verran on päässyt kokemusta kertymään, että se rasvattu naru saa pysyä komerossa vielä tämänkin reissun jälkeen.
SM-kisoihin valmistautumisessa oli omat haasteensa, mutta voi vanha vihtahousu vieköhön kun olisi silloin tiennyt kuinka paljon haasteellisempi EM-kisavalmistautuminen tulee olemaan. Pieniä vaivoja pääsi kertymään sen verran että SM- ja EM-kisojen välinen treenijakso meni enemmän ja vähemmän luovimiseksi. Kova hinku kisailemaan kuitenkin oli ja voimatasojen ollessa kuitenkin kohtalaisen hyvällä tasolla uskoin vakaasti 350 kilon yhteistuloksen olevan hyvinkin haarukassa. No tuloshan oli 337 kiloa millä lohkaistiin 20. sija.
Sen sijaan oli ilo nähdä joukkueessa myös monta onnistujaa. Sonja, Anni, Saara, Meri ja Mamppa hoiti naisissa todella hyvin sarkansa. Miehissä taas Milko näytti kaapin paikan 150+180 tuloksella, Jesse työnsi ennätyksensä ja Eerokin kohenteli ennätyksiään. Sarjassa 105 kiloa C-ryhmän kingi taas oli hienolla tuloksella Kimmo. Pari tuloksetta jäämistä tuli, mutta näin isolla joukkueella kun ollaan liikkeellä ja lähes kaikkien ollessa amatööriurheilijoita, se onkin enemmän kuin todennäköistä että näin käy. Itse annankin joukkueelle hyvän arvosanan suoriutumisestaan tästä reissusta. Olympiakarsintakilpailuihin on hyvin aikaa, meillä on pääosin nuori ja nälkäinen joukkue koossa jolla on mahdollisuudet vielä vaikka mihin.
Itsellä homma jatkuu nyt pienellä tauolla, mutta viimeistään Rönnillä koitetaan olla taas paremmassa vireessä. Loppuvuonna on vielä MM-kilpailut jenkeissä, mihin tekisi mieli lähteä kisaamaan, mikäli kisakunto saadaan kohdalleen, kuin myö matkan budjetti puoli. Mutta halpaahan se vielä on jos siitä rahalla selviää.
Käykäähän ihmeessä lukaisemassa Laten ja naisten maajoukkueen kapteenin Saaran blogit kisoista:
https://saaraleskinen.com/
http://lauraliukkonen.com/
Sitä oli taas yksi vuoden kohokohdista eli painonnoston SM-kisat viikonloppuna Rovaniemellä. Reippaan porukka oli pistänyt paikat jiiriin, ja mikäs siellä oli nostellessa kun homma järjestelyiden ym. puolesta toimi taas kerran mallikkaasti.
Kisat olivat tänä vuonna poikkeuksellisesti kolmepäiväiset, pikkusarjojen alkaessa nostamaan jo perjantaina illasta. Itse saavuin Rovaniemen ilmatilaan myös jo perjantaina, mutta sen verran myöhään että en päässyt seuraamaan kilvoittelua. Varsin tiukkaa kamppailua kuitenkin oli ollut, ja sarjavoitot menivätkin ihan muutaman kilon marginaaleilla.
Perjantaina myös valittiin painonnostoliitolle uusi päävalmentaja seuraavan vuoden ajaksi. Onnittelut Antti Everille valinnasta!
Toisena päivänä pääsi sitten jo itsekin seurailemaan kisoja ihan paikan päällä. Eikä ihan huonosti alkanut lauantaikaan, heti naisten sarjassa 58 kiloa paukuteltiin Suomen ennätyksiä rikki, niin että kilinä kävi. Heraklesin Laura Liukkonen tempasi 83 kiloa ja työnsi uusiksi SE-lukemiksi 104 kiloa. Yhteistulos 187 kiloa oli myös uusi SE. Tulosparannus edellisistä SM-kisoista oli lipo 40 kiloa, eli ihan perus OK. Samanlainen tulosparannus seuraaviin SM-kisoihin niin alkaa olla kiinalaisetkin ihmeissään. Valitettavasti kisasta joutui jättäytymään pois tampereen Pyrinnön Jenni Puputti, olisi ollut kiva nähdä tässäkin sarjassa hirmuista kammoittelua, mutta josko sitten ensi vuonna.
Naisten 63 kilon sarjan vei TAK:n Saara Leskinen, joka luojan kiitos on siirtynyt paksumpiin riisikakkuihin ja löytänyt itselleen sopivamman sarjan 58 kiloisten tilalle. Täytyy vielä yllyttää laittamaan jotain sen riisikakun päälle niin saadaan Saara kuusysiin tekemään uusia SE:ä.
Kuusysissä taasen nosti meidän Rion naisedustaja Vuohijoen Anni. Fiksusti hän ei lähtenyt suotta vetelemään painoaan näihin kisoihin vaan jätti sen sitten isompaan kisaan. Annihan nosti niin että ensin mä olin ihan että WTF, mutta sitte mä olinkin että OMG. Tuloksena 91 kilon tempaus ja SE-työntö 117 kiloa, mistä likka näytti yllättyvän itsekin. Myös yhteistulos 208 kiloa oli uusi SE-tulos. Todella hieno kisa Annilta, jolla IMO yleinen tekemisen taso on noussut hienosti. LeKi-peukku siitä sinne.
Lauantai jatkui miesten sarjoilla, mutta itse olin jo sen verran norkoillut yhdelle päivälle että lähdin heittämään itseni seslonkille selälleen ja katselemaan kisaa viiden tuuman ruudulta. Mainittakoon että tällä kertaa kisoista oli oikein laadukas nettilähetys Reippaan Youtube tilillä, mistä yhä edelleen pääsee katsomaan kisat läpi. Suosittelen! Varsinkin Benjamin Pirkkiön selkeä ja asiantunteva kuulutus oli ilo.
Sarjassa 77 kiloa voitosta väänsivät TAK:n Klaus Eloranta sekä kolmikymppisiään juhliva TP:n Jere Johansson. Kisa kääntyi lopulta Jerelle, ja huomionarvoista on sarjan pronssisijalle tullut PaPun Mikko Kuusisto jolle SM-mitalit olivat jotain kolmannet sadannet.
Kasivitonen oli yksi viikonlopun odotetuimmista sarjoista 94 kiloisten kanssa. Polvioperaation jälkeen kisalavoille paluun tehneen Milko Tokolan kisakunto oli arvoitus, kun taas Lahden Atomin nuoren haastajan Jesse Nykäsen kunto oli sosiaalisen median perusteella kuin kiviaitaa. Lopulta mestari oli taas mestari Milkon temmatessa 145 kiloa ja työntäessä 171 kiloa. Jesse kuitenkin nosti mahtavan kisan ja paukutti omia ennätyksiään tuloksella 137+167. Molemmat nousivat EM-kisakoneeseen ja onkin kiva nähdä millaisia rautoja Splitissä sitten liikkuukaan.
Seuraavassa sarjassa olikin sitten odotettavissa titaanien taistoa Retulaisen, Antti-Roikon ja Lehtikankaan välillä. Jälleen kerran me somekyttääjät olimme saaneet mannaa ennen kisoja mm. Retulaisen 205 kilon ylöstyönnöstä ja Lehtikankaan 150 tempauksesta. Miikanhan nyt tiedettiin pystyvän mihin vaan, joten odotukset kisalta olivat korkealla. Tempauksessa Kimmo olikin vahvin temmatessaan 147 kiloa, Eero alkupainollaan toinen 146 kilolla ja Miika kolmas 143 kilon tempauksella. Työnnössä järjestys muuttui muotoon 1. Antti-Roiko 185 kg, 2. Retulainen 184 kg ja 3. Lehtikangas 177 kg. Työnnössähän ne mitalit aina ratkaistaan joten yhteistuloskisassa järjestys oli 1. Retulainen, 2. Antti-Roiko ja 3. Lehtikangas. Oikein viihdyttävä kisa katsella ja erittäin hieno nähdä että Kimmo on saanut uutta virtaa treeneihin ja pistää oman lusikkansa tähän soppaan ja syvälle.
Sunnuntaille jäikin sitten isoimmat sarjat. Naisten 75-, 90- ja +90 kiloa. Kaksi viimeisintä olivat uusia sarjoja, joissa jaettiin nyt ensimmäistä kertaa mestaruudet. Sarjan 75 kiloa vei odotetusti Heraklesin Marianne Saarhelo 94 kilon tempauksella ja 113 kilon työnnöllä. Tämäkin tyttö on nostellut vasta pari vuotta, tekee jo tällaisia tuloksia ja silti kehityskäyrä näyttää vahvasti ylös. Tempaukset olivatkin varsin kevyen näköisiä. Hienoa miten meillä on nyt naisten puolella tällaista kovaa nostetta ja ennen kaikkea hyvää kilpailua, joka varmasti ajaa kaikkia eteen päin.
Ysikymppiin oli ilmotautunut vain Ilmarisen Meri joka vei helpohkolla 90+115 tuloksella prenikat kotiin. Merin olkapäävaivakin alkaa toivon mukaan olla takana päin ja toivottavasti valmistautuminen EM-kisoihin sujuisi ilman ongelmia sen suhteen. Tosin EM-kisoissa Meri on tutummassa sarjassa eli 75 kiloisissa.
Naisten superissa taasen TP:n Suvi Helin näytti kaapin paikan tekemällä 84 + 110 kiloa. Oli kuulemma niin hyvä kisa, että vielä paluumatkallakin oli kivaa olla Suvi.
Lopulta oli tukevien poikien vuoro astella estradille, eli sarjat 105 ja +105 kiloa. Raskaan sarjan vei selkeästi Jani Heikkinen, joka mittansa puolesta voisi olla superinkin möhkäle. Tuohon varteen 30 kiloa lihasta lisää niin eihän sitä pidättele mikhän.
Sitten se minun sarja eli +105 kiloa. Oma valmistautuminen kisoihin ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, mutta aika harvoinhan se 100% niin meneekään. Kuitenkin sain tehtyä oikein hyvän treenijakson ennen kisoja ja vaikka alkupainotreenissä raudan ominaispaino olikin tuplaantunut, niin tiesi, että kun treeniä keventää kisaviikolle niin kyllä se kunto sieltä tulee esiin. Sen aikaa tässä on jo nostanut että jotain on tullut opittua. Jos on treenannut kovaa ja sitten rauta ei liikukkaan niin on aika levätä. Turhan monesti näkee että kun rauta alkaa painaa kovan treenin seurauksena niin koitetaan treenata vielä kovempaa, että saataisiin kunto nousemaan, ja silloin mennään metsään että rytinä käy. Alipalautuminen on hyvä tiedostaa ja ennen kaikkea uskallettava levätä silloin kun on sen aika. Ei se kunto sieltä mihinkään katoa. Ja jos itseluottamus ei riitä lepäämiseen niin onko silloin treenattu oikein? Mutta asiaan.
Tosiaan kisassa oli mukana KaVon nuori superlupaus Roni Peltonen. Ronin piti aluksi mennä alempaan sarjaan mutta hänestä riippumattomista syistä ei sarjavaihtoa saatukaan tehtyä. Tempauksessa Ronin tulokseksi jäi 146 kiloa, minun temmatessa 149 kiloa. Tempaus tuntui kulkevan mukavasti, mutta olisiko ollut sitten tuntuman puute isompaan rautaan kun söhläsin 151 kilon tempauksen. No lajivoitto joka tapauksessa. Työnnössä Roni jäi valitettavasti 180 kiloon. Jotain vatsapöpöä taisi olla liikenteessä siitä päätellen että Roni vietti huomattavan kauan aikaa pää roskiksessa ennen työntöjään. Harmillinen juttu, sillä 189 kilon onnistuessa olisi Roni rikkonut tulosrajan nuorten MM-kisoihin. Sarjaan ilmottautunut Jani Lindberg joutui vallan jäämään kisasta pois oksentelun takia.
Oma työntölämmittelyni tuntui kulkevan mukavasti ja viimeinen lämppänosto 180 kilolla tuntui niin kevyeltä että olin lähestulkoon varma yli 200 kilon työnnöstä. Jotain kuitenkin meni pieleen sitten kisalavalla. Ensimmäinen työntö 190 kilolla ei painanut käteen paljoa, vaikka olikin hiukan hutera nosto. Tällä sinetöitiin työnnön ja yhteistuloksen kullat. Toiseen nostoon lastautettiin 194 kiloa joka ei meinannutkaan kääntyä rinnalle. Hosuminen noston alussa vei painopisteen mihin sattuu. Kolmannen työnnön päätin jättää käyttämättä viisaampien neuvosta. Kisasta oli jo saatu se mitä arvokisalta haetaan, eli kultamitalit, eikä viimeinen nosto olisi enää mitään lisää voitettavaa tuonut. Siispä peli poikki ja palkintojenjakoa odottelemaan.
Kisan jälkeen julkistettiin EM-kisajoukkue huhtikuussa Kroatian Splitissä käytäviin kisoihin. Oma kisapäiväni tullee olemaan 7.4. ja sinne tässä onkin ollut treenitähtäimet jo jonkin aikaa. Toivottavasti siellä saadaan taas ukosta kaikki irti. Nyt pitää vain saada hyvä ehjä treenijakso sinne asti.
Päällimmäisenä kisaviikonlopusta jäi kuitenkin mieleen kaikki hienot ihmiset joita tämän lajin parissa pyörii. Oikein mukava päästä tapaamaan tällaista porukkaa näissä tapahtumissa.
Kiitos Reippan porukka hyvin järjestetyistä kilpailuista. On ilo olla nostamassa kun homma pelaa. Kiitos Petri Tanniselle majoituksesta, Kari Saloselle huoltamisesta, Tapio Kinnuselle valmennusavusta, Lempäälän OmaSP:lle tuesta, sekä kaikille muille jotka olette olleet mukana tukemassa rautojen kanssa vehtaamista!
On taas se aika vuodesta kun ei ulos mennessä tiedä että onko aamu vai ilta. Vettä sataa ja saa olla kovin tyytyväinen että on valinnut harrasteekseen lajin jota saa harrastaa sisätiloissa. Yksi valonpilkahdus on kuitenkin voimailusta kiinnostuneille luvassa kun tulevana viikonloppuna Tampereella nostetaan seurajoukkueiden SM-kisat.
Vaikka muutamia valitettavia loukkaantumisista johtuvia poisjääntejä on tullut, niin siitä huolimatta tullaan lauantaina näkemään kovatasoinen kilpailu. Anna Tokola (ent. Everi) nostaa SM-kisojen jälkeen ensimmäisen kisansa kotimaassa, ja mikäli Annan edellisen kisavideon perusteella voi jotain päätellä niin siellähän ollaan kunnossa. Naisnostajissa myös Anni Vuohijoki Reippaan joukkueesta väläytti tuloskuntoaan Tatu Lundin muistokisoissa missä teki mm. ennätystempauksensa, joten siellä ollaan myös terässä. Ei sovi myöskään unohtaa Puputin Jenniä joka on aina iskussa ja varmasti pääsee ennätystensä tuntumaan jos ei jopa vallan uusille luvuille.
Nuorista nostajista Porin Joonas Kankaanpää on sosiaalisen median perusteella ollut kovassa iskussa ja tullee nostamaan Porilaisten mahdollisuuksia kisassa oleellisesti. Porilaisista myös Lehtikankaan Kimmo on paukutellut treeneissä hurjia rautoja ja 310+ yhteistulos helposti on haarukassa.
Muutama vanha sotaratsukin on kaivettu esiin. Tampereen Pyrinnöllä Hernesniemen Jussi tekee varmat 140+145, Porin Pasi Hirttiö 125+130 ja sitten ehkä mustin hevonen, kisalavoille paluun tekevä Reippaan Benjamin Pirkkiö. Benkun tempaus asettunee jonnekin 120 ja 150 kilon välimaastoon ja työntö sitten 150 ja 200 väliin. Toinen toistaan kovempia Pirkkiöitä Reippaan joukkueessa on taas niin että piisaa, jostain syystä Janttua ei ole laitettu nyt edes varamieheksi, mutta täytyyhän se jonkun toki joukkuetta johtaa. Reippaalla onkin Tokolan ja Raappanan poissaoloista huolimatta kova ryhmä koossa jälleen.
Pyrinnöltä löytyy myös tasainen ryhmä, kärkenään Jere Johansson. Pyrintö saattaakin tasaisuudellaan yllättää. Sitten on tietysti vielä Turun Atleettiklubi ja ensimmäistä kertaa finaalissa nostava Kalajoen Junkkarit. Näistä joukkueista löytyykin ehkä mielenkiintoisin kaksikko kun TAK:n Eero Retulainen ja Junkkareiden Miika Antti-Roiko iskevät yhteen. Vaikka tämä on joukkuekilpailu niin onhan tämä näkemisen arvoinen kaksinkamppailu jota ei kannata missata.
Siispä paljon on lauantaina nähtävää Nääshallilla. Nyt kaikilla on perusteltu syy olla kotoa pois ja lähteä katsomaan Atleettien hirmuista kammoittelua. Kilpailu alkaa klo 11. Ehkä parin vuoden päästä saadaan myös Lempäälän Kisan joukkue mukaan.
Lopuksi vielä pientä mainoksen tynkää. Joulu kun tulla jolkottelee niin nyt kannattaa tilata pukinkonttiin täytettä ja samalla tukea Suomalaista painonnostoa.
SPNL – FINLAND T-paidan tuotosta 80% tilitetään tukemaan Suomen painonnostomaajoukkueen toimintaa.
Nähdään lauantaina!
P.S. Se olikin TAK joka on ensimmäistä kertaa finaalissa mukana eikä Junkkarit! Kiitos ojennuksesta haman huomanneille.
Näköjään tuollaisen puolivuotisen bloginkirjoituspaastonkin saa päätettyä. Monesti tässä on tullut mieleen että pitäisi blogia raapaista, mutta aina se vaan on jäänyt. Nyt tuli sellainen tilanne eteen että täytyi palata tämän blogin kirjoittamisen ääreen. Nimittäin pitäisi siivota kämpppä ja vaihtaa talvirenkaat autoon, mutta jotenkin mielummin nyt siirrän tätä vastuutani istumalla sängyssä läppäri sylissä. Ei sitä lunta kuitenkaan tänään tule ja tuskin tulee ketään kyläänkään, että saan täällä omissa sonnissani asustella ihan ok omallatunnolla.
Jottei horina menisi vallan elämänhallinta/hallitsemattomuus osastolle niin kai sitä pitäisi jotain asiaakin kirjoittaa ettei oikeutukseni velvollisuuksien siirtämiseen käy kalvamaan mieltä.
Jospa nyt kertaisi alkuun viimeisen puolen vuoden tapahtumia niin saadaan kirittyä aikajanat umpeen tälläkin palstalla.
Omalta osaltani EM-kisojen jälkeen oli vuorossa ylimenokausi ja pisin tauko omista treeneistä ehkä 10 vuoteen. Tosin lähes joka päivä tietysti tuli salilla käytyä katselemassa toisten treenejä. Ylimenojakson jälkeen teki mieli kokeilla erilaista harjoitussysteemiä kuin siihen asti, jos sillä saisi uusia ärsykkeitä treeniin ja tulosta nousuun. Systeemi perustui pitkäli Neuvostoliiton entisen päävalmentajan, Alexei Sidorovich Medvedyevin tutkimuksiin ja harjoitussysteemiin. Tämä metodi poikkesi aiemmasta systeemistäni pääasiassa tempaus ja työntönostojen prosentuaalisen osuuden reiluna kasvuna. Toki paljon muitakin poikkeuksoia oli, mutta tämä oli ehkä suurin ero.
Tarkoituksena oli kokeilla kyseistä metodia PM-kisoihin asti ja näin lopulta teinkin. Kuitenkin maksimitreeneissä muutamia viikkoja ennen PM-kilpailuja alkoi olla merkkejä siitä että tämä harjoitusmetodi ei ollutkaan niin kovin toimiva juuri näin toteutettuna. Systeemin painotuksia tulisi fiilata ja yksilöidä paremmin paremman tuloksen saavuttamiseksi. PM-kisoissa tulos jäikin heikonlaiseksi 148 + 184.
Nyt on otettu harjoitussysteemissä napsu takaisin ja katsotaan sitten Suomen Cupin finaalissa miten harjoitusjakso sinne onnistuu. Ainakin ensimmäisen parin viikon jälkeen tuntuu taas ihan hyvältä.
EM-kisojen jälkeenhän oli sellaisetkin pikku karkelot kuin olympialaiset. Suomea Riossa edusti miehissä Milko Tokola, joka taisteli rikkinäisellä polvella kelpo tuloksen. Milko oli ennen kisoja selvästi Suomen paras miesnostaja eikä nostajavalinnasta ollut pieneintäkään epäselvyyttä. Naisten puolella sen sijaan paikka Rion lavalle saatiin viime tingassa, ja pienen mediamylläkän mainingeissa saatiin valittua nostajakin kisoihin. Valinta osui RoRen Anni Vuohijokeen joka oli lopulta sarjassaan kymmenes. Tästä valinnasta riitti juttua ennen ja jälkeen ja varmaan riittää vielä pitkään. Toivottavasti tästä viisastuneena painonnostoliitto saakin luotua selvän ja läpinäkyvän järjestelmän urheilijavalintaan jotta kaikille olisi jo varhaisessa vaiheessa selvää miten urheilija kisoihin valitaan.
Olympialaisia oli kyllä hieno seurailla ihan täältä kotoakin. Varsinkin miesten superi, joka luonnollisesti on lähellä sydäntä, oli huikeaa katsottavaa. Neljä miestä tempasi yli 200 kilon ja niistä kaksi tempasi maailmanennätykset 215 ja 216 kiloa. Työnnössä draamaa ei puuttunut kun Iranin ME-tempaaja Salimi jäi ilman tulosta ja Georgian Lasha Talakhadze oli siten suvereenisti superin kingi. Tuomarilinja puhutti jälleen kerran kisojen jälkeen. Jurypöydän takana oli varmasti jo vähän velliä puntissa kun Iranin superin pojat lähtivät rynnimään paikalle ja kyselemään että mikäs ettei niitä nostoja nyt hyväksytty. Tuollainen 160 kiloinen 216 kilon tempaaja kun saattaa viahaisena olla aika kunnioitusta herättävä näky.
Tuomareiden räikeimpänä virheenä oli, Mart Seimin 250 kilon työnnön hylkäys joka oli täysin tyylipuhdas suoritus. Kuitenkin tuomarit ”varmuuden vuoksi” liputtivat sen epäonnistuneeksi nostoksi.
Nyt tulisikin kaikille kansainvälisille tuomareille painottaa he ovat paikalla vahtimassa että peli on kaikille reilua, eikä suurennuslasin kanssa etsimässä virheitä.
Ei perhana, kai se on pakko nyt vaan kuitenkin imuroida. Ei tuu mitään muuten.
Tsemppiä kaikille treeneihin!
Mistähän tämänkin jutun alottaisi. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että 20 vuoden tauon jälkeen suomalainen miesnostaja on saatu karsintojen kautta nostamaan olympialaisiin. Viimeksi -96 kisoissa edustamassa oli yksi kaikkien aikojen suomalaisnostaja Jouni Grönman sijoittuen sarjassa 70 kg, tuloksella 312,5kg (142,5+170) 17. sijalle. Toisena edustajana oli Janne Kanerva, joka sarjassa 108 kg tempasi 160 ja työnsi 200 kiloa sijoittuen 14. tilalle. Yksi nostajapaikka oli silloin vielä varaa jättää käyttämättäkin! Mikä silloin ja nyt tietysti tuntuu täysin käsittämättömaltä.
EM-kisat kisailtiin Norjan Fördessä. Pikkukylässä keskellä vuonoja ja vuoria. Maisemia piisasi vaikka eihän se tietty mikään Lempäälä ollut. Itse tulin kisapaikalle keskiviikkona kun jo osa porukasta oli hommansa hoitanut. Torstaina kävin tekemässä kevyen harjoituksen jotta matkan rasitukset saatiin kropasta pois ja perjantaina aamulla oltaisiin mahdollisimman kovassa lyönnissä.
Perjantaina kilpailu alkoi klo 9:00 paikallista aikaa ja ennen sitä oli jo hotellilla sekä ennen punnitusta jumpattu kroppaa hereille. Lämmittelyssä olo olikin hyvä, herännyt ja luottavainen. Tempauslämmittely sujui mukavasti ja viimeinen lämmittelynosto 145 kilosta tuntui parhaalta lämmittelynostolta, paljon paremmalta kuin edellisissä isoissa kisoissa eli viime vuoden MM-kilpailuissa. Lavalla kuitenkin 150 kilon alkupainon sain hosuttua pummiksi, mutta toisella yrityksellä se tulikin vaivatta. Kolmannessa tempauksessa oli rautaa 155 kiloa joka tulikin mutta hylättiin tuomariäänin 2-1 punnerruksesta. Taas huolimattomuusvirhe.
Työnnössä aloitukseksi oli merkattu 195 kiloa, mutta se laskettiin 193 kiloon taktisista syistä. Nostohan ei tuntunut painavalta laisinkaan joten annoin valmennusjohdolle vapaat kädet tehdä korotuksia sen mukaan mitä sijoituksen korottaminen vaatisi. Seuraavaan nostoon ladattiin 202 kiloa joka hirmuisen kammoittelun jälkeen tuli ennen aikojaa alas lavaan. Kaksi minuuttia palautusta seuraavaan nostoon, mutta edellinen nosto oli jo kostuttanut ruudin eikä voida oikein puhua edes yrityksestä viimeisen noston kohdalla. Tulokseksi jäi säälittävä 343 kiloa ja 20. sija. Normaalilla suorituksella olisi 18. sija ollut mahdollinen, mutta onneksi olympiapaikka ei jäänyt siitä kiinni.
Jos Suomen joukkueesta pitäisi nostaa esiin suorituksia ja suorittajia niin luonnollisesti Milko Tokola, joka murskasi 400 pisteen rajan on yksi joka tulee mainita. Samalla hän teki SE- ja PE-tuloksia ja otti miesten parhaan sijoituksen ennakolta jopa kovimmassa sarjassa. Hienoa nähdä miten määrätietoinen ja periksiantamaton työ tuottaa tulosta, eikä vaikeudet ole heikentäneet taistelumoraalia. Päinvastoin. Milko onkin mitä todennäköisin Suomen edustaja Riossa. Tsemppiä valmistautumiseen!
Samassa sarjassa Sami Raappana toi joukkueelle todella tärkeitä pisteitä varsin hyvällä 300 kilon yhteistuloksella.
Sarjassa 77 kiloa tärkeitä pisteitä toivat molemmat nostajat Jere ja Jesse. Ikävää oli Jessen loukkaantuminen viimeisessä nostossa, mutta kuulemma vamma ei ole hirveän vakava ja eiköhän Jesse nähdä viimeistään loppuvuodesta taas ennätysten kimpussa.
Myös Eero Retulaiselle on nostettava hattua. Hän pystyi kilpailemaan omalla tasollaan vaikka tilanne henkisesti oli äärettömän raskas.
Naisten puolella valitettavasti jäätiin 6 pisteen päähän olympiapaikasta, mutta it ain’t over till the fat lady sings niinkun sanotaan. Houstonin MM-kisoissa tulleet kilpailukiellot saattavat vielä vaikuttaa meidän kannaltamme positiivisesti olympiapaikkaan. Huhujen mukaan iwf tekisi jotain päätöksiä asiasta 24. huhtikuuta, mutta saas nähdä. Niin kuin viime kerrasta opimme niin se kutsu saattaa sieltä tulla vaikka viikko ennen kisapäivää.
Nyt vietän omalta osaltani ylimenokautta ja palailen treenin pariin pikkuhiljaa muutaman viikon sisään. Sitten tähtäin siirtyykin jo ensivuoden puolelle.
Kiitos kaikille tukijoukoilleni saamastani tuesta!
EM-kilpailut Norjan Fordessä alkaa ihan näillä näpyttimillä. Final entryt lyödään lukkoon 8. päivä eli silloin vasta tiedetään lopulliset osallistujalistat ja aikataulut. Itse kisat alkavat 10. päivä ja omat nostot ovat näillä näkymin 15. päivänä, tai pikemminkin aamuna klo 8.30. Tämähän meinaa sitä että sängystä on kömmittävä ylös mieluusti siinä ennen kolmea ja alettava jumppaamaan silmäluomia auki. Pannullinen kahvia, aamulenkki tai/ja -jumppa sekä pesuvatillinen puuroa niin eiköhän sitä siinä herää.
Omat treenit kohti kisoja ovat sujuneet vaihtelevasti. Suunnitelmaa kisoihin valmistautumiseen ei ole pystynyt täysin noudattamaan ja se onkin toisinaan käynyt hermon päälle. Välillä se kun ei kulje vaikka pitäisi kulkea saa pään sisällä liiankin suuret mittasuhteet ja galaxit räjähtelee. Vaikka painonnosto onkin parasta mitä ihmislapsi voi housut jalassa tehdä, niin ei tämä loppujen lopuksi ole sen ihmeellisempää hommaa kuin että nostellaan murkuloita pään päälle. Jos ikävin asia elämässä on se, että treeni ei tänään kulkenut niin minullahan taitaakin mennä oikeastaan aika kivasti.
Noh, onneksi ohjelmat ja suunnitelmat kuitenkin on vain suunnitelmaa ja kun tilanteet vaihtelee niin on pyrittävä vain mukauttamaan suunnitelmia sen mukaisiksi, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Nämä kisathan ovat sellaiset joissa koko Suomen joukkueen tulisi olla hyvässä iskussa. Jaossa on viimeiset paikat olympialaisiin ja niitä paikkoja lähdetään ihan tosissaan nostamaan meidän joukkueelle, vaikka se vaatiikin kaikilta hyviä onnistumisia. Mitä tässä on muita joukkuetovereita seuraillut niin siellä ollaan kyllä ihan mukavassa iskussa eli olympiapaikat eivät välttämättä ole utopiaa.
Ensi viikko on jo kuormitukseltaan normaalia kevyempi, vaikka sinne isompiakin nostoja olisi tarkoitus tuupata sekaan. Kisapäivää edeltävä viikko onkin lähinnä palautumista ja henkisen kantin terästämistä. Viimeisen parin viikon aikanahan ei voi enää paljon muuta kuin pilata ihan kaiken.
Loppuun vielä kiitokset kaikille Teille jotka olette olleet minua tukemassa taas näihinkin kilpailuihin!
Ja ihan loppujen lopuksi vielä lyhyt värssy, jonka painonnoston raskaansarjan maailmanmestari ja yksi kautta aikain vahvimmista ihmisistä, Dough Hepburn, sai ohjeekseen nuorena voimailijan alkuna.
”Do your best at all times, keep your goal clearly before you and always take time to smell the roses. It is the roses as much as anything else in life that makes what you do worth doing.”
Viikonloppuna nostettiin Porissa SM-kisat, mistä kotiin tuomisina oli kolme kultaista mitalia. Kiitokset kisajärjestäjille hienosti järjestetystä tapahtumasta. Yleisöäkin oli löytänyt varsin mukavasti paikalle, mikä on aina ilo.
Treenit olivat sujuneet ennen kisoja varsin mukavasti, joten omat odotukset olivat että ennätystulosten tuntumaan pitäisi pystyä nostamaan. Muutin harjoittelusysteemiäni melko paljon viime kesänä ja MM-kisojen jälkeen vielä enemmän. Nyt oli kiva päästä katsomaan miten treeni on purrut ja miten ”uusi” kisaviikko toimisi. Ennen SM-kisoja olin ottanut vain yhdet isomman painon harjoitukset tempauksessa ja työnnössä, joten hieman leijaili kysymysmerkkejä kisapäivänä omasta kunnosta. Tähtäinhän harjoituksissa on EM-kisoihin ja nyt niitä lajinostoja alkaa ilmestyä ohjelmaan sitten vähän enemmän.
Tempauksessa aloitusrauta 150 kiloa ei liikkunut ihan niin hyvin kuin kisalavalla tulisi vaikka ihan helpohko nosto olikin. Seuraavaan neljän kilon korotus, joka ensin epäonnistui mutta viimeisellä nostolla se jo sitten tulikin.
Työnnössä alkupaino 190 kilosta oli yllättävänkin kevyen oloinen ja seuraavaan nostoon tasaraha 200 kiloa. Se jo alkoi vähän painaa, mutta omasta mielestäni varsin hyvä nosto sekin. Rauta ei ollut keveimmillään joten jätin viimeisen yrityksen käyttämättä. Päivän kunnon mukaisilla tuloksilla heltisi kultaa tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa. Nyt tietää miten pitää kisavalmistautumista fiilata EM-kisoihin ettei pehmeys pääsisi siellä iskemään.
Hopealle nosti vasta 17-vuotias härkä ellei peräti sonni, Roni Peltonen ja aivan varmaa on että ensi vuoden SM-kisoihin pitää petrata paljon jos meinaan vielä nousta korkeimmalle korokkeelle. Hienoa työtä Kankaanpään tiimiltä!
Tämä on kyllä siitä hieno laji että tässä ei tunneta tuuri- eikä tuulituloksia. Kisalavalla ulosmitataan tasan se mitä olet treeneissä tehnyt tai jättänyt tekemättä. Treeninsä oli huolella hoitanut ainakin Tokolan Milko joka paukutti uudet SE-lukemat 85 kiloisiin tempauksessa 151 kiloa yhteistuloksessa 333 kiloa ja Pirkkiön Jaarlin 18 vuotta vanha yhteistulosennätys sai taipua. Mahtava nähdä että vaikeuksien jälkeen Milko on palannut entistä vahvempana kisalavoille ja EM-kisoissa voidaan odottaa jälleen hienoja suorituksia.
Tästä treenit jatkuvat ja ensi viikko vietetään Rovaniemellä maajoukkueleirillä. Hieno päästä treenaamaan Suomen varmasti parhaiten varustellulle painonnostosalille.
Tammikuu alkaa olla taputeltu ja treenit on saatu taas tosissaan käyntiin. Suomen Cupin finaalin jälkeen huilattiin hetki, mutta systemaattinen treeni alkoi kyllä jo viime vuoden puolella. Nyt on hiukan muutettu treenisysteemiä ja tällä hetkellä nojaudutaan entistä enemmän veli venäläisen ohjelmointiin ja treenin rytmitykseen.
Viime vuoden harjoituspäiväkirjaa kun tutkii niin se antaa seuraavanlaisia lukemia (minulla on joku perversio näihin numeroihin, mutta olkoon. Voisi olla huonomminkin). Salilla tehtyjä harjoituksia kertyi 417. Nostettuja kiloja tuli reipas 2,7 miljoonaa ja toistoja 19 600, keskipainon ollessa n. 138 kiloa. Nyt alkaneena vuonna koitetaan hinata volyymia hieman ylemmäs ja sitä kautta myös yhteistulosta. Tietenkään enemmän volyymia ei tarkoita suoraan parempaa yhteistulosta, mutta on yksi asia mihin on syytä kiinnittää huomiota.
Nyt on harjoituksissa aika tehdä taas rakentavaa työtä ja olla vähän jumissakin, jotta EM-kilpailuihin saisi selvän tason noston aikaiseksi. Viikko sitten nostetuissa Turun tammikuun kilpailuissa huomasi että isompia lajinostoja ei ole Cupin finaalin jälkeen tullut tehtyä ja paikat olivat mukavasti jumissa. Silti sain tehtyä ehjän kisan kaikkien nostojen onnistuessa ja tuloksen ollessa 145 + 190. Kisa oli hyvä muistutus siitä mihin lajinostoja harjoitellessa on taas keskityttävä. Kiitokset kisajärjestäjille hyvästä kisasta!
EM-kilpailut siis ovat itselle ne vuoden ehdottomat pääkilpailut ja kilpailukauden harjoitusohjelmaan siirrytäänkin vasta Porin SM-kilpailujen jälkeen. Nyt rakennetaan voimaa ja kuntoa, mitä saa sitten jalostaa ja irrottaa ropasta. Toki SM-kisoissakin nostetaan se mikä kintereistä irti lähtee. EM-kilpailuissa on jaossa viimeiset paikat olympialaisiin ja itse aion kantaa korteni kekoon jotta oma suoritukseni olisi tällaisessa paikassa mahdollisimman hyvä. Vaikka paikka olympialaisiin Suomelle onkin kiven alla, niin urheilussa ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Viimeksihän paikkoja jaettiin vielä ihan muutama viikko kisojen alla.
Eilen nostettiin monella paikkakunnalla piirinmestaruuskilpailuja. Itse keskityin treenaamiseen, mutta oli mahtava huomata kuinka sankoin joukoin monessa kisassa oli ollut porukkaa nostamassa (tietysti 70- ja 80-luvuilla asiat oli paremmin ja miehet rautaa eikä pullamössöä) ja olkaamme iloisia että laji kokee jonkin asteista nostetta. Pitäkäämme huoli siitä että noste jatkuu ja sitä kautta saamme tulevaisuudessa nähdä huipputuloksia myös suomalaisnostajien toimesta!
Painonnostaja 
