Iso käsi Merille ja päivän omat pöljäilyt

Aivan kärkeen isot onnittelut Meri Ilmariselle, joka nosti itselleen värisuoran mitaleita nuorten EM-kilpailuista. Tempauksen pronssia, työnnön kultaa ja yhteistuloksen hopeaa. Eipä jäänyt yhteistuloksen kultakaan kauaksi, mutta hopea ei todellakaan ole häpeä. Ja työntöhän nyt muutenkin on se nostomuoto joka oikeasti mitään merkitsee.
Onnittelut myös Ojan Eerolle, joka joukkueen ankkurina työnsi viimeisellään uuden SE-tuloksen, 195 kiloa alle 23-vuotiaiden superiin. Hienoa työtä molemmilta!

Näin mieltä nostattavien tunnelmien jälkeen voisi luoda pienen katsauksen omiin toilailuihin.
Niin kuin joku saattaa muistaa, niin kesäkuun lopulla kissamainen ketteryyteni petti minut aamulenkillä, ja limpsautin nilkkani ympäri niin että heilahti. Mitään ei onneksi mennyt rikki, ja siitä on jo selvitty. Heinä- ja elokuu menikin melkein vain käsiä heilutellessa ja päätä pyöritellessä.
Tavoitteena ennen kesää oli olla kuukauden päästä MM-kilpailuissa kovassa iskussa. Munilleen menneen kesän jälkeen kunto oli sellainen että ilmoitinkin jo niiden kisojen jäävän minulta kisaamatta.

Onneksi treenaaminen alkoi kuin alkoikin viimein sujua ja nyt on takana jo kolme ehjää treeniviikkoa. Tänään oli toiset maksiminostot tämän kolmen viikon aikana. Ensimmäisissä maksimeissa tuli tulokseksi 140+180=320 kg ja tämä olikin tulos minkä jälkeen ilmoitin jättäväni kisat väliin. Kolme ehjää treeniviikkoa ja tänään tulikin jo 150+192,5=342,5 kg.  Nyt kun ihmisenä olen tällainen tuuliviiri, niin alkoi mietityttää josko sittenkin lähtisi sinne Puolaan repimään rautaa ilmaan. Aikaa kisoihin on kuukausi, siinä ajassahan tekee vaikka ihmisen ihmisen sisään! Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan voisi siellä aloitusraudat olla samat kuin tänään nostetut kilot. Eipä siinä siis muuta kuin luuri kouraan, ja soittamaan maajoukkueen päävalmentajalle uusi päätös.
Kyllähän minä sinne kisoihin lähden mukaan!

Treenailua

Päivän töötsimiset

Nyt täytyykin maanantaina mennä työmaalla kyselemään dirikoilta, josko sopisi pitää vähän kesälomaa niin saisi rauhassa treenata muutaman viikon kisoihin.

Alipalautumisen ja ylirasituksen toteaminen

Siitä onkin vierähtänyt jo luvattoman paljon aikaa kun on tullut blogia päivityeltyä. Koitetaas nyt saada taas jotain eetteriin ja samoilla eetterihenkosilla luvataan päivittää blogia vähän aktiivisemmin.

Puhutaanpas pikkasen alipalautumisen toteamisesta. Moni urheileva ihminen on jossain vaiheessa ollut tilanteessa, että vaikka kaikki pitäisi olla kunnossa, niin treeni ei vaan kulje. Kyse voi olla monestakin asiasta, mutta jos on treenattu kovaa -niin kuin toki kuuluukin- niin saattaa kyseessä olla alipalautuminen. Sitten kun on tarpeeksi luupää, ja treenaa vaan koko ajan kovaa alipalautuneena niin huomaa ettei mistään tule mitään. Kohta alkaa olla ongelmia nukkumisen kanssa, päivisin on ärtyisä, eikä se treenaamaan meneminenkään nappaa ihan täysillä. Monia muitakin oireita voi olla esim. päänsärkyä, ruokahaluttomuutta, heikentynyt koordinaatio jne.

Tällaista tilannetta toki halutaan välttää. On sanomattakin selvää, että mitä paremmin on palautunut niin sitä paremmin menee treeni perille (Tietyin varauksin toki tuokin, monet on meinaan palautunut koko ikänsä eikä se kovin hyvää ole kellekkään tehnyt). Olisi kohtuullisen ylimalkaista päätellä pelkästään omasta fiiliksestään, että koska alkaa alipalautumista kertyä kroppaan liikaa. Siksi tahdonkin esitellä teille hyvän työkalun oman palautumisenne seurantaan. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Pulssi

Jos sydän hakkaa aamulla niin kuin rippikoululaisella lukiessaan Rattoa niin saattaisi olla syytä keventää treeniä

Aamuisin mitattava syke on erittäin hyvä palautumisen mittari, ja vielä ihan ilmainen. Tai no, kellon tarvitsee kyllä, että ei ihan ilmainen. Kyse on siis siitä, että kun kroppa ei ole palautunut kunnolla niin aamusyke on korkeampi kuin palautuneena. Yksinkertaista!

Suosittelen mittaamaan ns. ortostaattisen sykkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että ensin mitataan syke heti herättyä sängyssä maaten. Sitten noustaan ylös ja annetaan sykkeen tasoittua n. 30 sekuntia, ja mitataan syke uudestaan. Näiden kahden sykkeen erotusta seuraamalla pystyy seuraamaan kropan rasitustilaa melkoisen hyvin.

Kaikilla ihmisillä on yksilölliset sykkeet riippuen sadoista eri tekijöistä. Onkin syytä seurata sykettä useamman viikon ajan, että saa selville oman perustasonsa. Nyrkkisääntöna voidaan kuitenkin sanoa, että jos sykkeiden ero on n. 15-20 lyöntiä niin rasitusta alkaa olemaan kropassa jo sen verran, että kannattaa harkita treenin keventämistä. Mutta kuten sanoin niin yksilöllisiä eroja löytyy.

Sykkeeseen vaikuttaa monet muutkin asiat kuin pelkkä treeni. Vaikkapa flunssa, koulu- tai työstressi, ihmissuhdeongelmat, infektiot tai ihan vaan huonosti nukuttu yö nostaa helposti sykkeitä. Opettele tunnistamaan mikä sinulla nostaa sykettä ja hankkiudu sellaisista asioista eroon!! Näin toimimalla pystyt palautumaan paremmin ja treenaamaan tehokkaammin.

 

Nyt muuten tiedän monen siellä naureskelevan, että ihan niin kuin se ongelma täällä meillä olisi liikaa treenaaminen. Monella ei ole, mutta niillä jotka ihan tosissaan treenaa niin tämä on hyvä työkalu. Tämähän toimii muuten myös toisinkin päin, eli jos sykkeet pysyvät koko ajan alhaisina niin silloin varmaan treenataan liian kevyesti!