Seppäsen Erkki

Tänään olin reenaamassa kotisalilla Lempäälässä. Samaan aikaan palloilusalin puolella käytiin kova lentopallo-ottelu sarjanousijan paikasta. Valitettavasti LeKi joutui taipumaan kultaisessa erässä, mutta hyvä suoritus joukkueelta silti.
Ottelua oli katsomassa lempääläläinen urheilumies henkeen ja vereen, Seppäsen Erkki. Tulipa salillekin juttelemaan ja kannustamaan kun oli kuullut rautojen kolinan. Erkkiin tutustuin ison miehen saappaan kokoisena rääpäleenä yleisurheilukoulussa. Siellä Erkki oli kantavana voimana yhdessä Tannin Jorsen kanssa. Siinä toinen hieno urheilumies!
Nämä henkilöt jaksoivat vuodesta toiseen innostaa paikallisia urheilijoita, ja innostua vähän kaikesta urheiluun liittyvästä. Talkoita tehtiin hyvässä hengessä, ja varmaan aika moni paikallinen onkin Erkiltä joulukuusen ostanut.
Tällaisia suunnattoman innostuksen omaavia urheiluihmisiä tämä maa tarvitsee, eikä mitään urheilijan polkuja. Jokaiseen seuraan kun saataisiin muutamat Erkit ja Jorset entisten seuraksi niin johan alkaisi olla säpinää touhussa. Iso kuvitteelinen hatun nosto kaikille tällaisille henkilöille ympäri maan! Keep up the good work sano!

 

Mutta kertoillaas nyt jotain reenihommia jos jotain kiinnostais. Melkoisen kovaa tässä on tullut salilla riehuttua, ja vielä olisi pari kovaa päivää ennen EM-kisoja. Tempauksessa on taas päästy 150 kilon nurkille ja työnnössä sinne 190 kilon haminoille. Nämä treenitulokset onkin tehty kohtalaisen rasituksen alla joten kyllä sellainen kutina on navan alla, että kisoissa ollaan kunnossa. Tai sitten täytyy käydä hakemassa apteekista jotain salvaa.
Noin neljän minuutin kohdalta löytyy 150 kg tempaus

Tällaista treeniä vedettiin viikon verran. Maksimeita tuli tehtyä neljästi viikon sisään ja aamuisin pumpattiin kroppaa kuosiin iltaa varten.

 

Ja tällaista revittiin tänään. Kuvissa myös Erkki!

Rasitusta kerääntyi tähän viikkoon sellainen 100 000 kg

 

 

Vielä Erkistä sen verran, että vieläkään en ole päässyt yli siitä tragediasta kun haastoin Erkin juoksukilpaan. Erkki oli silloisen pikku Teemun mielestä jo vanha mies, mutta niin vain 60 metrin juoksussa Erkki pätki menemään vastustamattomaan voittoon. Siinä ikimuistoisin tappioni juoksukilvassa kautta aikain.

Kisaraportti

Viikonloppuna rymisteltiin Kalajoella painonnoston SM-kilpailut. Aivan alkuun iso kiitos kilpailun järjestäjille. Homma toimi hyvin, ja paikan päälle oli vaivautunut kisoja katsomaan mukavasti yleisöä. Mutta ennen kaikkea ruoka oli hyvää! Ja kotikalja!

Ja sitten purkamaan omaa kilpailua. Sehän ei tosiaan ihan putkeen mennyt. Kaikki alkoi mennä pieleen jo kisaviikon alussa, kun oli ensimmäisen kevyen treenin vuoro. Kevyellä painolla ensimmäsiä sarjoja tehdessäni päätti joku nikama hakea uusia  ulottuvuuksia olemiseensa. Loppuviikon treenit olivatkin sitten vähän niin ja näin. Ennen kisaa ehti käymään kolmesti käsittelyssä ja syömään purkillisen buranaa. Kiitos Marko Panulle ja Ylisen Antille runnomisesta.
Vielä torstaina ja perjantaina kirves oli aika syvällä kaivossa, mutta lauantai-iltana alkoi jo olla sellainen tunne, että kyllä tästä vielä lavalle pästään. Ja päästiinkin.
Tempaus sujuikin oikein mallikkaasti ja kaikki nostot onnistuivat. Tuloksena 145 kiloa ja lajihopea tasatuloksella, Ojan Eeron viedessä kultaa. Työnnössä alkoikin sitten vaikeudet. Kahdesti olivat kultaraudat siimojen nokassa, mutta tuomareita ei viehättänyt lievästi runnova suorite. Ja ihan oikeita päätöksiä he tekivätkin. Jo lämmittelyraudoista lähtien tuntui olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa saada ylöstyöntö kunnolla lavoille.
Oma tulostavoite ennen kisaviikkoa oli 340 kiloa, jota pidin hyvinkin mahdollisena. Siitähän jäätiinkin nyt vaivaiset 195 kiloa.

Lievähkön pettymyksen jälkeen alkoikin sitten maanantai kahdella harjoituksella. Aivan kaikkea ei vieläkään pysty tekemään, mutta suunta on oikea. Tuota kisaa onkin turha jäädä surkuttelemaan, kun edessä on kevään pääkilpailu. EM-kisat Albaniassa. Siellä ollaan sitten kunnossa.

Kun tässä on miettinyt näitä kaikenlaisia vaivoja mitä minullakin on ajan saatossa ollut, niin tulee mieleen, että suurin osa, ellei jopa kaikki olisi ollut estettävissä. Hyvin usein vaivat ovat johtuneet liian laiskasta lihashuollosta. Ei ole jaksettu venytellä, käydä hierojalla, tehdä apuliikkeitä ja ennen kaikkea levätä. Siinä onkin aika juuttaan monta harjoitusviikkoa menetetty ihan turhan takia, kun ei ole jaksanut tai osannut panostaa oikealla tavalla lihashuoltoon. Ja aina kun joku vaiva iskee, niin silloin kyllä vemputetaan ja vatkataan, mutta kun vaiva on ohi niin viimeistään viikonpäästä palataan taas tekemään asiat niin kuin ennenkin. Eikö tässä ikinä opi? Kysyn vaan. Mutta ei kai se auta muuta kuin yrittää vaan kovasti.

Nytpä menenkin siis lepäämään, että jaksaa taas illalla riehua.