Suomen Cupin finaali

Kyllä se vaan on mukava herätä neljältä aamulla niin ehtii tekemään kaikennäköistä pikku puuhaa jo ennen kuin muut ovat ehtineet silmää lotkauttaa. Vaikka sitten kirjoittelemaan blogia. Kai tämä nyt on sitten sitä jetläkkiä. Eilen sentään sai koisittua puoli kuuteen mikä oli rekordi sitten Jenkkilän matkan. Onneksi sitä on yrittäjä niin voi päivisin torkahtaa jos niikseen tulee. Ei onnistuisi oikeissa töissä.

Mutta tosiaan eilen nostettiin Lohjalla Suomen Cupin finaali. Cupissahan nostetaan vuoden mittaan useita osakilpailuja joista neljän parhaan kilpailun sinclairpisteiden keskiarvo toimii lähtöpisteinä finaaliin. Lähtöpisteet ja finaalin tulos lasketaan yhteen ja sillä tavalla saadaan voittaja. Kilpailu on siitä harvinaislaatuinen että nostajille on jaossa ihan rahaakin, eli tässä mielessä yksi kansallisesti merkittävimmistä kilpailuista.

Lähtöasetelmat olivat osaltani varsin hyvät vaikka mielelläni olisin nähnyt kisassa pari muutakin nostajaa. MM-kisoissa itseään hieman loukanneet Miika Antti-Roiko sekä Eero Retulainen olivat lähtöpisteissä itseni edellä, mutta joutuivat jättäytymään kisasta pois. Erittäin ikävä juttu, mutta toivon mukaan vaivat eivät ole kovin pahoja ja sällit saavat itsensä kovaan lyöntiin EM-kisoja ajatellen.

Kauden päätavoitteesta eli MM-kisoista oli siis tasan kaksi viikkoa aikaa ja sen kyllä huomasi. Kaikki paukut oli ladattu niihin kisoihin eikä paukut enää riittäneet henkisesti eivätkä fyysisesti huippusuoritukseen tässä kisassa. Viimeiset kaksi viikkoa treenissä on lähinnä koitettu sinnitellä niin että saisi nämä kisat vietyä läpi että pääsisi taas rauhassa keskittymään tulevaan pääkilpailuun joka on keväät EM-kilpailu.

Itse kilpailussa avaustempaus 145 kilosta oli itseasiassa yllättävän kevyen tuntuinen ja siihen laitettiin viisi kiloa lisää. Se oli kuitenkin selvästi liikaa ja kahdella seuraavalla yrityksellä rauta ei hyväksytysti noussut. Tämä oli varmasti päivän maksimisuoritus.
Työnnössä lähtörauta laskettiin tasolle jonka oletettiin riittävän Cupin finaalin voittoon. Lopulta viimeinen nosto 185 kilosta toi myös hiuksen hienosti kilpailun parhaan tuloksen ennen Tampereen Pyrinnön Jere Johanssonia. Työnnöt tuntuivatkin melko kevyiltä ja varaakin hieman jäi, mutta suotta ei haluttu riskeerata mitään ottamalla isonmpia painoja joten 185 kiloa jäi työnnön tulokseksi. Nämä raudat muuten olivat viimeiset lämmittelypainot kaksi viikkoa sitten.

Pytty kainalossa

Kaikenkaikkiaan siis kisassa tehtiin se mitä tarvittiin kokonaiskilapilun voittoon. Nyt on hyvä pitää pieni tauko tempaamisesta ja antaa korvien välille pikku breikki. Edessä on taas pitkä talvi ja kevät sekä ensi vuoden pääkilpailu, EM-kisat Norjassa. Siellä on jaossa niitä olympiapaikkoja.

Naisten kilpailun vei Puntti Karhujen Anna Everi olosuhteisiin nähden hyvällä tuloksella 83+105. Annalla oli takanaan vielä raskaampi rupeama kuin itselläni koska Anna nosti myös Seurajoukkueiden SM-loppuottelussa viikko sitten. Kolme kilpailua kolmeen viikkoon on kova rupeama, varsinkin kun ensimmäiseen niistä olet ladannut kaikki henkiset voimavarat mitä kontista löytyy. Annan kanssa kun juteltiin niin kyllä Annakin jo kovasti odotti että pääsisi hetkeksi lepäämään ennen uutta harjoitusrääkkiä. Onnittelut Annalle!

Kiitos Lohja Liftingin porukalle hyvistä kilpailuista. On mukava huomata että kansallisella tasolla kilpailujen järjestäminen hoituu nykyään varsin mallikaasti mistä nämä kilpailut olivat hyvä esimerkki. Onnittelut myös kilpailujen jälkeen syysliittokokouksessa painonnostoliiton johtokuntaan valituille Antti Everille, Santeri Siltalalle sekä Petri Tanniselle!

Hyvää joulun aikaa ja kevyitä rautoja uudelle vuodelle!!

Helloota Houstonista

Sitä  voisi olla taas aika kirjoittaa raportti kisamatkalta. Nyt on siis taputeltu vuoden 2015 MM-kilpailut täällä Ameriikan maalla ja johan oli markkinat. Harjoitukset kotimaassa olivat kulkeneet hyvin ja treenissä tehdyt 160 kilon tempaus sekä 205 kilon työntö antoivat aihetta odottaa uusia ennätystuloksia. Niistä oltiin jopa aivan varmoja. Muutamina kilpailua edeltävinä viikkoina harjoitusta joutui hieman soveltamaan, mutta siitä huolimatta tunne oli luottavainen ja mies oli kunnossa kisoihin lähtiessä.

Matkaan lähdin jo sunnuntaina Lempäälän päärautatieasemalta ja yön vietin Helsingissä lentokentän lähellä. Maanantaina klo 7.05 lähti kone kohti Amsterdamia ja sieltä noin 10 tunnin lento tänne Houstoniin. Matka sujui todella hyvin, istuskelin exit-paikalla missä jalkatilaa piisasi ja mistä oli helppo nousta vähän väliä jaloittelemaan ettei paikat iske ihan jumiin pitkästä istumisesta. Käytössä oli myös mittojen mukaan tehdyt kompressiohousut, jotka varmasti auttoivat pitämään kintut freesinä. Luonnollisesti matkassa oli myös repullinen eväitä ja kun nesteytyksestäkin huolehti juomalla vettä niin olo lennon jälkeen oli yllättävänkin hyvä.

Lentokoneesta kun pääsi ulos niin heti koneen ovella oli poliisi vastassa joka kohteliaasti ohjasi että tähän suuntaan mister. Yleensä tuo ei kai ole kovin hyvä merkki varsinkaan kun saapuu jenkkilään, mutta tällä kertaa onni suosi ja tämä kyseinen ofisseri ohjasi minut salakäytäviä pitkin jonojen ohi ja maahansaapumismuodollisuudet oli selvitetty alta aikayksikön.

Kun sitten päästiin itse sylttytehtaalle niin eipä muuta kuin suoraan treenihallin puolelle karistelemaan matkan rasituksia kintereistä. Seuraavana yönä kyllä uni maittoi. Täällähän kello on kahdeksan tuntia Suomea jäljessä ja kisani oli kahdeksalta aamulla joten ajoissa maate ja keskellä yötä ylös että rytmi olisi hyvä kisaa ajatellen. Tämän hyvän rytmin sainkin pidettyä koko kisaa edeltävän ajan.
Kisaviikolla vielä treenailtiin kevyet treenit treenihallissa ja sitten olikin omien koitosten vuoro.

Kisapäivän aamuna, tai pikemminkin yönä, kello herätti 2:30. Siitä sitten vain aamupuuron keittoon ja huttua naamariin. Ennen punnitusta ehti hyvin syömään muutamankin vatillisen kaurapuuroa ja jumppamaan kroppaa hereille. Kilpailupaikalle mentäessä silti kroppa ei tuntunut olevan ihan 100% iskussa.

Kilpailun lämmittelyt kulkivat ihan hyvin. Tempauksen lämmittelyssä kaikki nostot onnistuivat ja viimeinen nosto 145 kilolla oli lämmittelyistä paras. Silti ensimmäisessä nostossa 155 kilolla paketti hajosi ja pummihan siitä tuli. Toisessa yrityksessä nosto pysyi paremmin kasassa, mutta tuomarit hylkäsivät sen äänin 2-1. Omien tuntemusten mukaan nosto oli aivan hyvä, mutta tuollahan on maailman parhaat tuomarit paikalla, että ei auta mussuttaa. Kyllä se rauta pitää saada pään päälle niin että tulkinnan varaa ei jää. Viimeinen nosto olikin sitten näistä kaikkein paras ja oikein kevyen oloinen. Oma tuntuma nostoista oli että varaakin jäi kun vaan ei olisi möhlinyt ensimmäisiä yrityksiä. Olisi varmaankin pitänyt ottaa enemmän lämmittelynostoja tai tehdä vieläkin perusteellisempi yleislämmittely ennen tempauksia.

Työnnössä alkupaino pudotettiin taktisista syistä 196 kiloon. Näin pysyttäisiin Norjalaisen edellä. ja saataisiin pidettyä pohjoismaiden herruus. Lämmittelyssä nostot tuntuivat taas paremmilta loppua kohden ja 196 kilon työntö oli yllättävänkin helpon tuntuinen. Lisäys 200 kiloon ei tuottanut sekään ongelmia vaan oli myös kevyehkö nosto. Viimeiseen nostoon kuormattiin 203 kiloa mikä olisi ollut kisaennätys ja samalla olis tullut uusi yhteistuloksen kilpailuennätys. Rinnalle painot tulivatkin ilman isompia ongelmia, mutta ylöstyönnössä joku kamala aivopieru yllätti ja raudat tuupattiin metri liiaksi eteen. Yhteistuloksena 355 kiloa ja sijoitus 26. kun starttilistassa oli 33 nimeä.

Epäonnistuneet yritykset eivät onnistuessaan olisi sijoitusta parantanut joten tämä on siis tällä hetkellä taso tässä seurassa. Kilpailuthan olivat erittäin kovatasoiset, mistä kertoo jo lukuisat maailmanennätykset, mm. oman sarjani työnnön sekä yhteistuloksen ennätykset 264 ja 475 kiloa. Aivan älyttömiä tuloksia. Kirsikkana kakun päälle oli Viron Mart Seimin hurja taistelu työnnön hopeamitalistiksi 248 kilon työnnöllä ja loukkaantuneella selällä. Ja ottihan Mart myös yhteistuloksen pronssia. Todella maailmanluokan suoritus.

Ihan näin pienenä vertailuna kilpailun tasosta voidaan sanoa että SE-tuloksella (382) olisi oltu sijalla 23. ja suurimmalla suomalaisella yhteistuloksella (joka on tehty aikana kun laivat oli puuta ja miehet rautaa eikä sormissa saanut käyttää teippiä ja ennätysten jälkeen punnittiin niin miehet kuin rauta eikä tangot ollut tuollaisia jousipyssyjä kun nykyään ja rikootkin oli puntittomia entä muistinko sanoa että silloin ei oltu mitään maitopoikia vaikka eihän se aika entinen koskaan palaa mutta kyllä ennen oli hyvin ja nykyään vaan pelataan niitä pädejä ja eemaileja ja mitä niitä on eikä olla kovia niin kun ennen vanhaan oltiin kun hiihdettiin yöt susia pakoon kouluun polvihousut päällä, vaan pehmeitä pullamössöjä ollaan vaan nykyään) olisi oltu sijalla 20. eli tasoa piisasi laajasti. 400 kilon yhteistuloksella, jonka pohjoismaissa on tehnyt vain kolme miestä oltaisiin oltu sijalla 18.

Kokonaisuutena Suomen joukkueen suoritusta ei voi pitää kovin kummoisena. Valoa tunnelin päähän toivat Puputin Jenni parannellen ennätyksiään sekä Anna Everi tehden SE-yhteistuloksen. Muut eivät yltäneet tasolleen näissä kisoissa. Mitkä syyt johtivat sitten tähän pettymykseen on varmasti syytä pistää mietintämyssyyn. Ainakin yksi yhdistävä tekijä meidän onnistujillamme on. Heillä on päivittäin/viikottain valmentaja treeneissä mukana seuraamassa treenejä ja tekemässä huomioita ja korjauksia. Suurimmalla osalla joukkueestahan näin ei ole. Tässäpä taas yksi haaste suomalaisessa painonnostossa saada kaikille nostajille laadukasta valmennusta suurimpaan osaan treeneistä.

Nyt on kyllä tullut jo niin pitkä värssy että on ehkä syytä lopetella. Muu joukkue lähti jo tänään takaisin kotiin, mutta itse jäin vielä katselemaan että minkäslainen paikka se tämä ameriikka oikein on. Ihan kivalta on näyttänyt tähän mennessä. Huomenna mennäänkin sitten katsastamaan paikallinen sali ja jumppaillaan roppaa ruotuun.
Lohjalla muuten nostetaan 12.12. Suomen Cupin finaali ja siellä pitäisi esiintyä myös mr. Roininen.

Siihen asti, niin kun täällä on tapana sanoa, morjensta!

P.S. Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta!!!

Mitä painottaa harjoittelussa

Joku aika sitten käsittelin yhtä hyvää valmennustyökalua, K-arvoa, joka auttaa arvioimaan harjoitusohjelman intensiteettiä.  Mutta mihin asioihin harjoittelussa sitten täytyisi keskittyä?

Jos lähdetään aloittelijatasolta liikkeelle niin tietysti ensisijaisen tärkeää on alusta pitäen oppia tehokas tekniikka. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä että tempauksia ja työntöjä on tehtävä valmentajan valvovan silmän alla niin paljon että hyvä perustekniikka vakioituu. Tätä voisi kutsua vaikkapa punttikouluvaiheeksi nostajan uralla. Tähän vaiheeseen ei kuitenkaan ole syytä juuttua loppu-uran ajaksi vaan meillähän on muitakin tärkeitä osa-alueita mitä tulisi kehittää. Mistä siis voisi tietää milloin treenata mitäkin?

Jälleen kerran uppoudun neuvostopojan lukuihin. Rajan takana tietävät kertoa että painonnostajalla pitäisi työnnön 1RM 0lla 70-80% takakyykkymaksimista. Mitä lähempänä 80% ollaan sitä tehokkaampi nostaja on taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuuksiltaan. Jos nostajan työnnön maksimi jää alle 70% kyykyn maksimista on todennäköistä että nostaja hyötyy enemmän painottamalla harjoitteluaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia kehittävään harjoitteluun. Jos taas nostajan työntömaksimi asettuu tuon 70-80% väliin, on todennäköistä että nostaja hyötyy kaikkein eniten voimaominaisuuksien, tässä tapauksessa kyykkymaksimin kohentamisesta. Tietenkään ei saada unohtaa muitakaan ominaisuuksia tai muita osa-alueita voimanhankinnassa, mutta tässä vähän ajatusta siitä mihin painopiste saattaisi olla hyvä siirtää.

Tempauksen suhde työntöön taas tulisi asettua 78-82% väliin työntömaksimista. Taas kerran jos tempaustulos jää kovasti tuon alle, olisi varmasti syytä tarkastaa tekninen osaaminen ja keskittyä hiomaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia. Jos taas pysytään näiden lukujen sisässä niin miksikäs ei alettaisi painamaan kunnolla voimaa kroppaan? Eli mitä enemmän kyykkäät, sitä enemmän työnnät. Ja mitä enemmän työnnät sitä enemmän tempaat. Näin siis koko homma yksinkertaistettuna.

Muistakaa siis harjoituksissa keskittyä myös voimaliikkeiden (kyykyt, vedot, punnerrukset) treenaamiseen. Ne eivät ole vain apuliikkeitä, vaan niiden tulisi olla painonnostajan ohjelmistossa aivan yhtälailla pääliikkeitä kuin tempausten ja työntöjenkin.

Tällasta tällä kertaa.
Jaa niin, se olis TJ 20.

 

Kisapäivään 31 vuorokautta

Se olisi kuukauden päivät aikaa ja sitten on MM-kisat osaltani nostettu. Treenit ovat sujuneet kesän lopusta asti oikein hyvin ja odotukset ovat korkealla. Treeneissä on pystytty tekemään ennätystuloksia ja sekös on mukavata.

Matkustus kisoihin tapahtuu 23. päivä ja kisani on siis 28. päivä. Siinä jää pari päivää aikaa palautua matkan rasituksista ja herkistellä kunto vielä kohilleen. Viimeisinä päivinä ennen kisaa lähinnä kuljetaan vain ruokapöydän ja sängyn väliä. Salilla käydään sen verran, että tuntuma rautaan pysyy yllä ja kropassa hyvät paineet ja vahva olo. Viimeiset kovat harjoitukset tehdään kotisalilla ennen matkalle lähtöä.

Kilpailuaikataulukin osui omalta kohdaltani varsin mukavasti. Kisa nostetaan näillä näkymin jo klo 8:00 aamulla paikallista aikaa. Seitsemän tunnin aikaero verrattuna Lempäälän aikavyöhykkeeseen meinaa sitä että kisani alkaa klo 15:00 Lempäälän (ja Suomen) aikaa. Sisäisen kellon kulkuun ei siis pahemmin tarvitse sörkkiä. Itselläni on ollut aamukilpailujen kohdalla tapana herätä aina noin kuusi tuntia ennen kilpailuajankohtaa, jotta kroppa olisi kisassa kunnolla hereillä. EM-kisoissa Tbilisissä kisa oli myös klo 8.00 aamulla, mutta aikaerosta tullutta etua ei ollut. Eipä siinä auttanut kuin kammeta ukko ylös sängystä kahden aikaan puuroa keittelemään ja käsiä pyörittelemään. Noh, se on vaan treenattava itsensä siihen kuntoon että pääsee nostamaan A-ryhmään ja iltakisaan. Ei tarvitse nillittää sitten heräämisistä.

 

Tällä hetkellä ohjelmassa on kevyempi harjoitusviikko ja on aika palautua parin edeltävän viikon kovista treeneistä (vaikka vanhojen nostajien mukaan nykyajan räpeltäjät treenaa pelkkiä kevyitä viikkoja, mutta oli ne minulle ainakin kovia). Maanantaina alkaa viimeinen kova rypistys ennen kuin pistetään herkistysvaihdetta silmään. Katsotaan jos saataisiin jotain videonpätkääkin kuvattua vielä viimeisiltä viikoilta.

 

By the way. Vielä on mahdollista lähteä kasvattamaan matkakassaani ostamalla verkkokaupastani (http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/)kannatuspaita. Kiitos kaikille paidan jo lunastaneille!
SPNL – Finland weightlifting paitojen tuotolla tuetaan Suomen painonnostomaajoukkueen toimintaa. Siispä ei huono vaihtoehto olisi sekään.
Kiitokset myös muille tahoille jotka olette tukemassa matkaani!
Ilman teitä tämä homma olisi huomattavasti hankalampaa.

Valmennustyökalu: K-Arvo

Kirjotellanpas vähän juttua painonnostovalmentamisen ja treenien suunnittelemisen näkökulmasta. Yksi hyvä työkalu on ns. K-arvo, mikä auttaa meitä suhteuttamaan treenin kovuuden, nostajan ennätyksiin. Saadaan siis selvästi laskettua onko treeni liian kovaa tai liian löysää, tai painottuuko se liiaksi lajinostoihin tai voimaliikkeisiin.

Tämä arvo pohjautuu pitkälti Neuvostoliiton pojan tutkimuksiin, jotka ovat lajimme parissa laajimmat ja perinpohjaisimmat mitä on julkaistu. Siellä tutkittiin tuhansia eri tasoisia nostajia, heidän harjoitussysteemeitään ja kaikkea mitä nyt mitata saattoi. Tästä valtavasta aineistosta koottiin yhteenvetoja ja suuntaviivoja tehokkaisiin treenimetodeihin.

K-arvo tulisi laskea aina harjoitusjaksottain, viikkokin on liian lyhyt aika ja yksi harjoitus aivan liian lyhyt. Harjoitusjakson pituus voi vaihdella paljonkin, itse jaksotan ohjelmat useimmiten 8-12 viikon jaksoihin riippuen urheilijasta.
Tämän arvon voit laskea joko suunnittelemastasi ohjelmoinnista, tai vaihtoehtoisesti jo treenaamistasi treeneistä eli harjoituspäiväkirjat esille ja luvut sieltä pöytään. K-arvon laskemiseksi tarvitaan harjoitusjakson absoluuttinen keskipaino, joka siis tarkoittaa keskipainoa harjoitusjaksolta kilomääräisenä. Siis hyvin yksinkertainen laskutoimitus missä jaetaan nostetut kilot toistomäärillä.

Nyt on hyvä huomioida että laskuihin ei oteta ihan kaikkia pakarakoneliikkeitä, vaan pelkästään pääliikkeet. Tempaukset, työnnöt, vedot ja kyykyt sekä näiden liikkeiden erilaiset variaatiot. Näistäkin lasketaan vain 60% tai isommalla painolla tehdyt sarjat, eli ei lämmittelysarjoja.

K-arvoa laskiessa absoluuttinen keskipaino jaetaan yhteistuloksella ja tämä kerrotaan sadalla. Tästä saadaan luku jonka pitäisi Neuvostoliiton pojan mukaan asettua 38 ja 42 väliin jolloin harjoituksen suhteellinen rasitus on kehitykselle optimaalinen.

Otetaan esimerkki. Viljami on temmannut 130 kiloa ja työntänyt 160 kiloa. Yhteistulos siis 290 kiloa. Harjoitusjakson aikana Viljami on nostanut 455 235 kiloa ja 3821 toistoa.

Siispä K-arvo lasketaan seuraavasti:
455 235 / 3821 / 290 * 100 = 41,08
kilot / nostot / yht.tulos * 100 = K-arvo

Huomiona vielä että bulgaareilla tämä arvo oli liikkui 49 tietämillä kun taas suomalaisella ME-nostajalla ja painonnostolegendalla Jaakko Kailajärvellä arvo oli 33 kun hän teki parhaat tulokset. Tämä tietysti kertoo osaltaan siitä miten armottoman isolla prosentilla bulgaarit nostivat ja toisaalta siitä miten paljon Jaska on tehnyt perustyötä ja lajinostoja omassa harjoittelussaan. Mutta kuten jo edellä tuli todetuksi, Neuvostoliitossa haettiin näille arvoille tuhansilla nostajilla viitearvot mitkä nähtiin kehittymisen kannalta parhaaksi. Ehkä olisi siis hyvä lähteä liikkeelle näistä arvoista ja niiden satojen muuttujien mukaan mitä treeneissä ja elämässä aina tulee, voikin sitten muuttaa treeniä suuntaan tai toiseen.

Tässä siis hyvä tapa seurata oman harjoituksen intensiteettiä eli ei muuta kun laskutikut esiin.

Maajoukkueleiri

Viime viikko oltiin treenaamassa Rovaniemen urheiluopistolla maajoukkueleirillä. Yhteensä nostajia paikalla oli kahdeksan naista ja kuusi miestä plus tietysti maajoukkueen valmentajat. Leirillä päästiin myös hyödyntämään lihashuoltopuolta Törmäsen Timon ja Taivalojan Jimmyn ollessa paikalla meitä muljaamassa eheämmiksi. Isot kiitokset heille!

Treeniolosuhteet Rovaniemellä ovat kyllä todella kadehdittavat. Iso sali, missä joka lavalla on Eleikon täydet treenisetit. Tätä paremmaksi on huono pistää. Oli todella ilo päästä keskittymään siihen mistä todella nauttii, eli punnuksien nosteluun. Loppuviikosta alkoi jo hieman väsymys painaa päälle parin kovemman treeniviikon jälkeen ja nyt alkoi kevyt treeniviikko ennen viikonloppuna Meissenissa, Saksassa nostettavia sinisten miekkojen kutsukilpailua. Isoimmat treeninostot osaltani leirillä olivat 190 kilon työntö ja 140 kilon tempaus. Näiden perusteella odottelisin noin ainakin 350 kilon yhteistulosta lauantain kisassa.

Leiriin sisältyi myös oheisohjelmaa keilailun ja fribeegolfin merkeissä. Sen verran tajusin jo heti lähdössä, että ihan turha vaihtaa lajia ainakaan näihin. Lahjoja oli tasan nolla. Mutta kivaa puuhaa nuo oli kumpainenkin ja saipa aivot hetkeksi lomalle painonnostosta. Sitä kun välillä unissaankin tulee temmattua niin mukava se on joskus hieman irtautua.

Ennen leirille lähtöä minulla oli ilo saada uusi yhteistyökumppani Lempäälän OmaSP:ta tukemaan tekemistäni urheilijana. Kiitokset myös Finnmaxille, Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmaiselle, Lempäälän Toivoille ja Poltesalille  jotka tukivat minua kannatuspaitaprojektissani matkalla kohti MM-kisoja. Kiitos myös Best Caravanille heidän antamastaan tuesta. Kaikki tämä tuki on ollut erittäin iso apu ja arvostan sitä kovasti. Näin saan katettua isoimman osan kilpailu- ja leirikustannuksista.

Kannatuspaitoja muuten voi ostaa tovi sitten auenneesta verkkokaupasta: http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/
Ja nyt kun myymisen makuun päästiin niin Lempäälässä järjestetään syyskuussa painonnostoleiri kaikille aiheesta kiinnostuneille. Siitä lisää -> Täällä

 

Viikko sitten nostettiin myös nuorten alle 20- ja 23-vuotiaiden SM-kilpailut Helsingissä.
Nostajista voisi nostaa esille parhaan naisnostajan, Marianne Saarhelon, joka nosti sarjaan 75 kiloa hyvät romut 87+105 kiloa selvästi alipainoisena sarjaansa. Maininnan arvoinen on myös paras miesnostaja, Parkanon Puntin Henri Kaikkonen joka paukutti uusia SE-tuloksia niin työnnössä kuin yhteistuloksessa tehden 112+150. Heidät tullaan näkemään varmasti lähitulevaisuudessa maajoukkuetehtävissä ja leireillä.

Lopuksi on vielä mainittava noista kilpailuista paras alle 23-vuotiaiden seura (mikä ei jäänyt muuten millään tavalla maajoukkueleirillä kellään epäselväksi kiitos TAK-laistuneen Eero Jääkarhu Retulaisen) eli Turun Atleettiklubi. Onneksi olkoon!

 

Paitaprojekti ja treenimeininkejä

Sitä saa olla ihan tyytyväinen että on aikanaan tullut valittua sisäliikuntamuoto. Kauheen kivahan se tietty olisi ulkona kirmata kun aurinko paistaa, mutta mitä tässä nyt on ulos tullut vilkuiltua niin vallan jees on ollut päästä katon alle harjoittelemaan. Tosin ei nyt ihan vallan kuivalla paidalla ole selvitty sielläkään. Ei paljon muuta tarvi kuin lämmittelytankojumppaa ottaa, niin jo on maitipuoli märkänä. Viimeisen kymmenen päivän treenikuormitus on tuonut siihen vielä oman säväyksensä.

Sarjaa on painettu niin että hippulat vinkuvat ja koitettu metsästää sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. No löytyhän se, mutta muutaman treenin päästä se ei enää ollutkaan siinä mihin se jäi vaan vasta parin sarjan päässä. Eli eteen päin mennään.

Viimeviikon kuorma oli reilut 88 000 kiloa ja tällä viikolla kuormaa on tullut jo rapiat 120 000 kiloa vaikka pari päivää olisi vielä viikkoa jäljelläkin. Näistä viimeiseen kymmeneen päivään mahtui 196 860 kiloa. Nyt otetaan hetki hiukan kevyemmin ja viikon päästä lähdetään Viroon Baltic Cupiin kokeilemaan, että minkäslainen liike se tempaus ja työntö oikein onkaan. Kisa on vielä ihan välikisa matkalla marraskuun MM-kisoihin. Varsinaisia lajinostoja ei ole Rönnin jälkeen tullut tehtyä laisinkaan, mutta jos vaikka ensi viikosta muutaman kerran yrittäisi hieman muistella sitäkin puolta. Rönnihän oli ihan ok kilpailu itseltä, vain yksi pummi, vaikka tarkoitus olikin nostaa ehjä kuuden putki. Virossa lähdetään parantamaan tästä.

Tässä nostotreenien lomassa sain puuhattua pystyyn varainkeruupaidan. Tai oikeastaan kaksikin, mutta tässä niistä ensimmäinen.

Support-paita

Tämän paidan tuotolla on tarkoitus rahoittaa MM-kisareissua ja mikäli yllätyn positiivisesti ja näitä ostetaan enemmänkin, niin matkabudjetista ylimenevä raha käytetään valmistavaan leiriin. Nyt kaikki massipäällikkömesenaatit jotka siellä tätä tekstiä luette, olisi mahdollista saada yrityksenne mainos paidan selkäpuolelle. Mikäli kiinostuit niin ota yhteyttä s.postilla roininenteemu@gmail.com tai puhelimella 044-9742680.

Toinenkin paitamalli on tulossa ja se se vasta hieno sitten onkin. Mutta siitä sitten tuonnenpana lisää.Piakkoin pitäisi aueta verkkokauppa mistä paitoja voi itselleen lunastaa ja tukea kisamatkaani.

Jaahans, näkyy paistavan aurinko ulkona. Pitääkin mennä sinne hetkeksi kekkuloimaan niin saa päivän D-vitamiiniannoksen. Ensi kertaan!

Matka kohti Texasia

Tätä kirjoittaessa on tämän vuoden MM-kisojen alkuun aikaa 141 vuorokautta. Siellä onkin seuraava tähtäin tälle treenirupeamalle. Kisat pidetään oikein Ameriikoissa asti, Houstonissa, Texasissa. Siellä mantereella ei ole tullutkaan vielä poikettua. Odotettavissa on että nostajia on paikalla kuin Kaanaan häissä. Crossfitin suosio tuo varmasti myös katsomoon paljon kiinnostuneita.

Projekti kohti MM-kisoja alkoi oikeastaan jo reilu viikko EM-kisojen jälkeen. Silloin alkoi pieni painonpudotusoperaatio ja lopulta painoa vedettiin noin 10 kiloa. Tänään aamupaino oli enää säälittävät 132 kiloa. Voimiahan tuo tietysti hieman söi, mutta nyt ollaan jo päästy aika mukavasti treenin syrjään kiinni. Eiköhän jo heinäkuun aikana saada voimatasot samalle tasolle kuin ennen EM-kisoja.

Kesän ja syksyn treenit tähtäävätkin voimien kasvattamiseen että edes teoriassa olisi joku päivä mahdollista nostaa isojakin painoja. Minä miellän asian niin, että painonnosto on ensisijaisesti raaka voimalaji. Voimaa pitää olla oikeissa paikoissa ja se pitää saada kropasta irti, mutta joka tapauksessa yleensä se jolla on vahvin kokonaispaketti, voittaa. Poikkeuksiakin toki on, koska jokaiseen sääntöön on olemassa poikkeus, paitsi siihen sääntöön että jokaiseen sääntöön on poikkeus. Se on sikäli poikkeava sääntö.

Kilpailuja kierretään kuitenkin jonkin verran ja pidetään sitä kautta nostotuntumaa yllä. Tulevana viikonloppuna nostetaan Eräjärven Rönnillä 70v. juhlakilpailut, missä toki olen mukana. Ei taida olla kovin montaa vastaavan perinteen omaavaa kilapailua maailmassa. On tehty maailmanennätyksiä jne. jne. Tänä vuonna ei välttämättä maailmanennätyksiä nähdä, mutta iso joukko porukkaa on tulossa kammoittelemaan titteleleistä ja ilmassa on varmasti suuren urheilujuhlan tuntua.
Itselläni ei ole kovinkaan kummoiset tulostavoitteet, kunhan saisi tehtyä ehjän kilpailun niin voisi olla tyytyväinen.

Heinäkuun lopulla kilpailen Baltic Cupissa, Tallinnassa, elokuun alussa Porissa Kulta-Kallen kisoissa ja elokuun lopussa pääsen nostamaan Saksaan kutsukilpailuihin. Tämän jälkeen olisi vielä syyskuun alussa Etelä-Suomen mestaruuskilpailut. Kilpailuja tulee siis mukavasti ja tavoitteena olisi saada näihin tuloksiin nouseva trendi kohti marraskuuta ja MM-kilpailuja.

Koitetaanpa nyt päivittää blogia, twitteriä, instagramia ja facebookia vähän aktiivisemmin  niin kaikki ketä sattuu kiinnostamaan saavat seurata matkaa kohti Houstonia ja MM-kisoja.

Kesämeiningit

Siitähän alkaa taas olla kuukauden päivät kun tänne on tullut jotakin raapusteltua, niin eiköhän tässä tarttis taas kynä teroittaa ja jotakin juttuja humeetivellistä tänne heitellä.

Ihan ensinnä tulee mieleen juurikin nostetut alle 17-vuotiaden SM-kisat Porissa. Paikalle oli tullut 46 innokasta nuorta nostamaan mestaruuksista. Itse en paikalla ollut, mutta tuloslistan perusteella siellä nähtiinkin varsin hyviä suorituksia. Muutama uusi SE-tuloskin näki päivänvalon.
Mikä tässä hieman huolestuttaa on nostajien pieni määrä. Kovasti enemmän saisi olla porukkaa nuorten kisoissa. Porissa on tehty esimerkillistä työtä nuorten saamiseksi lajin pariin ja peräti 18 nostajaa edusti Puntti Karhuja näissä kisoissa. Siinä jää lopulle Suomelle vähän kehno osallistumisprosentti.

Toisaalta taas masters SM-kisoissa (tai veteraaneissa niin kuin ennen vanhaan sanottiin) oli porukkaa niin että päät yhteen kolisi. Mahtavaa että laji on noussut paremmin yleiseen tietoisuuteen, mutta en oikein ole taipuvainen uskomaan mastersnostajien slogania ”mastersseissa on tulevaisuus”.

Meillä seisoo tämä harrastajapyramidi nyt vähän päälaellaan ja se olisi syytä saada käännettyä. Ei niin että veteraaneja ei saisi olla noin paljon, vaan niin että nuoria pitäisi olla enemmän kuin veteraaneja.
Avainasemassa tässä pyramidin käännössä on virkeä seuratoiminta. Ei ne mukulat sinne tule jos kukaan ei ole jumppaa vetämässä. Olisiko meidän syytä pohtia keinoja millä saataisiin ne sadat veteraaninostajat saleille jakamaan tietouttaan? Toki heitä siellä jo paljon onkin, mutta liikaa se valmennuspuolen homma tuntuu aina kaatuvan niiden harvojen niskaan.

Olisiko syytä asettaa masters SM-ksoihin ehto, että vain niistä seuroista saa vetskut osallistua, mistä on osallistujia nuorten SM-kisoihin tai jotain muuta vastaavaa?

Piakkoin alkaa nuorten alle 20-vuotiaiden MM-kisat Puolassa. Hieno nähdä että Suomestakin on kolme nostajaa mukana.  Toivotetaan heille kevyitä rautoja! Arvokisat on aina hieno paikka, ja mitä nuorempana pääsee oppimaan isojen kisojen meininkejä, sitä vähemmän tulee hölmöiltyä sitten aikuisten kisoissa. Kovia kansainvälisen tason kilpailuja kun me Suomalaiset pääsemme kovin harvoin nostamaan ja harjoittelemaan näin arvokilpailuja varten.

Mainostetaanpas nyt sitten vielä tulevana viikonloppuna Helsingissä järjestettävää voimavalmennusseminaaria. Paikalla on alan asiantuntijoita luennoimassa eri aiheista ja sunnuntaina käydään enemmän käytäntöä läpi. Mikäli aihe vähääkään kiinnostaa ja sattuu olemaan vapaa viikonloppu, niin ei muuta kuin paikalle. Tapahtumasta kertynyt tuotto käytetään kilpailumatka-avustuksiin.

EM-kisat 2015 Tbilisi

Eilen pääsin kotiin reissusta, joka ei mennyt ihan suunnitelman mukaan vaikka yksi ennätys tulikin tehtyä. Jos tekstissä tulee paljon kirjoitusvirheitä niin laitetaan sen piikkiin että pe-la yönä heräsin Suomen aikaa klo 2.30 ja valvominen loppui eilen illalla vähän seitsemän jälkeen kun pääsi k0tio köllölleen.

Matkustus Georgiaan alkoi tiistaina kun menin jo valmiiksi Helsinkiin, että saisi pari tuntia enemmän unta lentoa edeltävänä yönä. Lento kun lähti keskiviikkoaamuna kuuden aikaan. Näin ennen kisaa on hyvä miettiä täälaisetkin asiat valmiiksi, että ei suotta kuluta energiaa tyrhaan höntyilyyn. Siinä hotellihuoneessa laskeskelin että evästä matkalle otin noin 6,5 kiloa + lisäravinteet. Tämäkin taas sitä ennakkoon valmistautumista. Monesti kisareissuun mentäessä sitä on vain luottanut että kyllä sieltä jostain kiskalta jonkun pannarin tai nakkipiilon löytää, mutta kun mietitään taas parasta mahdollista valmistautumista kisaan niin nälkä ja pikaruoka ei oikein ole sitä mitä ennen kisaa haluaa hamuta.
Kyllä siinä vieruskaveri lentokoneessa vähän katseli kun kaivoin saavillisen riisiä ja kanaa kassista ja aloin aterioida.

Mestoille päästyäni lähdin heti tankojumpalle ja karistelin matkan istumiset jaloista.
Seuraavana päivänä kevyt nostoharjoitus ja perjantaina katseltiin vähän kisoja ja lepäiltiin.

Sitten koitti kisapäivä. Herätys viisi tuntia ennen kisaa klo 3.30 että saa kropan toimimaan kisassa kunnolla. Vatillinen puuroa naamariin ja jumppailua niin kyllähän se kroppa alkoi toimia. Kisassa ei huomannut ollenkaan että olisi ollut aikainen aamu.

Lämmittelyt sujui aivan hyvin ja aloituspainoksi ilmoitettu 155 kiloa nousi ihan mukavasti. Korotus 160 kiloon olikin sitten kahdesti liikaa ja kyllähän se jonkun verran hermon päälle otti. Jälkiviisaasti olisi pitänyt laittaa pienempi korotus ja sitten viimeisellä ottaa se 160+, mutta tätikin olis setä jos sillä olis jne. jne.

Työnnön lähtö nostettiin 200 kilosta 201 kiloon, jotta päästiin norjalaisnostajan edelle. Ja päästiinkin. Nosto ei turhan paljoa hanskassa painanut, mutta korotus 205 kiloon tuottikin sitten vaikeuksia.
Ensimmäinen rinnalleveto kääntyi aivan liikaa eteen ja toinen sitten meni kantapäille. Kun ei kerran enempää yrityksiä ole niin siihen sitten jäätiin, alkurautoihin. Yhteistulos oli silti kilolla uusi ennätys.

Sijoituksekseni tuli 13. ja olin pohjoismaisista nostajista parhaiten sijoittunut. Tavoitteena oli parantaa edellisten vuosien sijoitusta (11.)  ja 10. sijaan olisi tarvittu 373 kilon tulos. Täydellisellä onnistumisella en olisi pitänyt sitä mitenkään mahdottomana, mutta edelleen ne tätit ja setät eli lopetetaas jossittelut tähän.

Täytyypä vielä mainita Suomen naisten joukkuuen hyvät suoritukset. Tällä menolla naisilla olympiapaikan saavuttaminen näyttää entistä realistisemmalta. Meillä miehillä ei kenelläkään tullut suurta onnistumista, jos nyt jääkarhu Eero Retulaisen huikeaa työntöä ei lasketa.

Kiitokset valmennusportaalle ja kaikille jotka ovat minua auttaneet.

Timo Jutilan sanoin, eteen päin mennään.