Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Month: helmikuu, 2014

SM-kisapohdintaa

Viikonloppuna nostettiin Parkanossa SM-kilpailut, minne lähdinkin kovien tavotteiden saattelemana paikalle. Vähimmäistavoite oli tehdä 365 sinclairpistettä millä olisi lohjennut B-raja EM-kilpailuihin. Valmistautumisjaksolla oli pieniä ongelmia, mutta viimeinen viimeistelytreeni ennen kisaa meni todella hyvin. Siinä tehtiin nopeat nousut tempauksessa, työnnössä ja kyykyssä. Tunnelma oli korkealla ja itseluottamus pilvissä. Ei ollut pienintäkään epäilystä etteikö ennätykset paukkuisi.

Kuva kertokoon miten sitten menikään.

Ei se tullut edes niskaan vaan ihan päähän.

Ei se tullut edes niskaan vaan ihan päähän.

Yleisesti ottaen SM-kisoissa ilahduttavaa oli suuri osanottajamäärä. Muutamissa sarjoissa nähtiin hyvää kilpailuakin, mutta erityisesti lämmittää suuri katsojien määrä. Varmasti katsojista paljon oli nostajien läheisiä, mutta sitä kauttahan lajia tehdäänkin suurelle yleisölle tutummaksi. Varmasti joku kertoo työpaikallaan tai naapurilleen käyneensä kisoissa ja laji saa mainosta. Kyllä siellä niin hienoja suorituksia nähtiin, että varmasti on puheenaiheita.

 

Muutamia puheenaiheita nousi kilpailujen aikana ja jälkeen esiin. Yksi ehkäpä jopa ikuinen aihe on tuomarilinja. Tämä on aihe saa monella tunteet pintaan puolin ja toisin. Milloin ”nimimiehillä” (ketä he sitten ovatkaan) menee kaikki pumput läpi ja milloin taas ”tietyn” seuran (mikä sekin sitten on) nostajilla ei mene umpitäydelliset nostot läpi. Harvemmin kuitenkaan kuulee, että hienosti tuomittu.

Painonnosto on vuosien saatossa muuttunut. Uskokaa pois. Perusasiat ovat pysyneet samoina, mutta laji on kehittynyt kyllä. Välineet ovat parempia kuin ennen, ei ole enää pelkkiä rautalevyjä ja tangotkin pyörii melko mukavasti. Punnitus suoritetaan nykyään vain kerran, eikä punnerrustakaan ole ollut lajina enää yli 40 vuoteen. Ihan vain muutamana esimerkkinä. Säännöt ovat vuosien saatossa muokkautuneet ja muuttuneet.
Eikä painonnosto ole ainoa laji missä näin on käynyt. Viimeisimpiä isoja muutoksia mitä joku saattaa muistaa muista lajeista on painin sääntömuutokset. Painihan tippui olympialaisten ohjelmasta, mutta sääntömuutosten ja kovan mainostuksen avulla se siellä onnistuttiin pitämään.

Vielä 90-luvulla moni nosto joka nyt SM-kisoissa hylättiin olisi mennyt kirkkaasti läpi kaikin tuomariäänin. Säännöt ovat muuttuneet kansainvälisellä tasolla erittäin tiukoiksi ja kansallisten tuomioiden tulee luonnollisesti seurata kansainvälistä linjaa. Muutoin käy, niin kuin Niemen Pekka sosiaalisessa mediassa totesi, kuin Rudolf Ekströmille 1920 Antwerpenin olympialaisissa, missä hän nosti isoimmat raudat, mutta nostot hylättiin. Rudolf vaan ei tiennyt miksi kun ei ollut kielimiehiä ja kaikki nostot oli kotimaassa aina hyväksytty.

Joku vuosi sitten kävin Ruotsissa nostamassa kansallisen kilpailun ja voin sanoa siellä alkuun herättäneen hieman ihmetystä, että tuomitaanko täällä oikeasti noin tarkkaan vaikka onkin vain kansalliset kisat. Jos Suomessa olisi ollut vastaavat tuomarit kansallisissa niin ne olisi kieritelty tervassa ja höyhenissä.
Tiukka tuomarilinja on ennen kaikkea nostajan etu. Jos pystyt nostamaan niin, että sanomista ei tule niin todennäköisesti tekniikkasi on paljon tehokkaampi ja turvallisempi verrattuna suoritukseen minkä tuomiossa on tulkinnan varaa. Ja muistetaan nyt sekin, että tuomarit ovat myös ihmisiä ja hekin tekevät virheitä, olisi näin ollen vähintäänkin kohtuullista käyttäytyä heitä kohtaan myös niin kuin ihmisten kanssa tulee käyttäytyä. Muuten on aika hiljaista kilpailujen tuomaripallilla.

Todettakoon vielä vanha totuus minkä Kitusen Matti totesi kun suoritin ensimmäistä tuomarikorttiani. Parhaat tuomarit ovat aina katsomossa.

Ai niin, enää tämä viikko ”oikeita” töitä ja sitten alkaa yrittäminen ja treenaaminen. Mahtava homma.
www.tr-valmennus.com

Mainokset

Sanoista teoiksi

Jossain aiemmassa blogikirjoituksessani taisin mainita, että mikäli meinaan nostajana päästä uudelle tasolle, niin on minun tehtävä jotain isoja muutoksia optimoidakseni harjoitteluani. Vihdoista viimein olen panemassa sanoja teoiksi ja noin viikko sitten kävin irtisanomassa itseni tehdastöistä. Katsotaan nyt ihan oikeasti, että mihin ne rahkeet riittää. Ihan tarpeeksi Suomen kuppiloissa istuu väkeä, jotka jos eivät itse ole, niin vähintäänkin tuntevat jonkun joka OLISI OLLUT kova jätkä JOS… ja niin edespäin. Eipähän tarvitse liittyä sitten tuohon jossittelijoiden porukkaan.

Pakko tässä silti jotain on tehdä. Lotosta ei ole tullut mitään vuosiin eikä sponsoreilta kerjääminenkään kovasti lyö leiville, niin päätinpä sitten perustaa yrityksen. Toimialana tulee olemaan urheilu- ja liikuntakoulutus. Toisin sanoen alan julistamaan kyykkäämisen ja tempaamisen ilosanomaa koko kansalle. Kursseja, harjoitusohjelmia, henkilökohtaista valmennusta, ihan mitä vaan. Toivottavasti tällä irtoaisi leivän päälle sen verran voita, että hengissä pysyy.
Painonnoston valmentajatutkinnot ja yrittäjäkurssit tuli suoritettua ja maaliskuun ensimmäinen päivä alkaa virallisesti toiminta. Kaikkein tärkein tutkintohan tätä tulevaa tointani varten on vielä kesken. Se alkoi vuonna 1995 Hakkarin liikuntahallin alasalilta. Kun tämä tutkinto päättyy niin se loppu onkin sitten todella lopullinen.

Helmikuun aikana pitäisi aueta nettisivut mistä kiinnostuneet löytävät lisäinfoa. Jos alkoi muuten kiinostaa niin yhteystiedot löytyvät kyllä täältä blogista.

 

Mutta onhan tässä kisatkin tuloillaan. Parkanossa nostetaan SM-kisat ja sinnehän oli aika mukava määrä nostajia ilmottautunut. Alkuasetelmat ovat oikein herkulliset ja monessa sarjassa tullaankin näkemään kovaa kilvoittelua mitaleista. Nyt jos koskaan kannattaa lähteä paikan päälle katsomaan kisoja. Pitkästä aikaa on mahdollista nähdä samassa kilpailussa kolme suomalaista miestä työntävän 200 kiloa. Kaikki siis paikalle kannustamaan.