Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Month: marraskuu, 2012

Volyymi miehen tiellä pitää

Uusi treeniohjelma alkoi vajaan viikon mittaisen kevyen jakson päälle nyt keskiviikkona.
Nyt takana on kolme treeniä, noin 650 toistoa ja noin 90 000 kiloa. Ainoa asia mikä tuntuu pahalta on se, kun tähän asti hyvin palvellut sekuntikelloni made in USSR, jolla kellotan taukoja, on alkanut sekoilla. Muuten fiilis on hyvä, eikä raskas kuorma ainakaan vielä tunnu pahasti kropassa. Katsotaan nyt saako tässä revittyä tuon ohjelman läpi asti. Nyt ollaan vasta puolessa välissä tätä paperia. Ainakin kyykyssä käyminen tulee tutuksi.

Tonnien tai/ja toistojen laskeminen tekisi muuten hyvää monelle muullekin painonnostajalle ja voimailijalle. Se toimii hyvänä nyrkkisääntönä oman treenin rasittavuuden ja jaksotuksen seurannassa. Monesti käy niin, että sitä luullaan treenaavansa niin pirusti, mutta jos alkaa vähän laskeskella mitä on oikeasti tullut tehtyä, niin huomaa, että punttikoululaisellakin on ohjelmassaan enemmän kuormaa.
Aivan kuin jokaiseen sääntöön, niin tähänkin löytyy poikkeuksia (paitsi siihen sääntöön, että jokaiseen sääntöön löytyy poikkeus, se on sikäli poikkeava sääntö), mutta perusvoimatasojen kasvattamiseen tämä on oikein hyvä ja toimiva systeemi.

Jostain luin, että  kaikkien aikojen paras nostaja, Vasili Alexeev, olisi todennut kehittyvänsä vain, jos viikottaiset nostomäärät nousivat yli 1200 toiston. Hirveitä määriä! Tuohon lienee laskettu kaikki liikkeet selkäpenkistä lähtien. Ihmiset, jotka näistä asioista oikeasti jotain tietävät, ovat olleet sitä mieltä, että hänen kohdallaan hyvinkin mahdollisia määriä.

Siis seuraa kuormitustasi ja tee ohjelmat niin, että kuormaa  tulee riittävästi, unohtamatta palautusta ja kevyitä jaksoja!

Mainokset

Painonnostajan arkea

Mitähän on se painonnostajan arki Suomessa?

Se on sitä, että aamulla heräät töihin aivan kuten muutkin. Teet kahdeksan tuntia töitä ja lähdet töistä salille. Siellä heilut kuin heikkopäinen pari-kolme tuntia ja lähdet kotiin. Sitten sinulle jääkin kotiin tultuasi vielä ruhtinaallinen tunti, ehkä jopa kaksi  aikaa tehdä seuraavan päivän eväät, käydä lenkillä, venytellä, ja mitä arkisia askareita nyt sitten ikinä tekeekään. Tirsamaahan pitäisi ehtiä mahdollisimman hyvissä ajoin, että jaksaa taas riehua seuraavankin päivän. Ja seuraavana aamuna alkaa sama show. Joka päivä, hela tiden (ainakin siltä se välillä tuntuu). Sitä on tämän painonnostajan arki.
Ei ehkä ihan optimaalisin päivän kulku noin urheilun kannalta katsottuna.

Mutta turha on vikistä, ei tässä elämässä kukaan tule sinulle tuomaan kotiin  kottikärrykaupalla rahaa ja sano, että ”Tee jotain kivaa”.  Kyllä se on ihan itse otettava omista toimistaan vastuu, ja mietittävä mitä haluaa ja mihin panostaa.
Itse panostankin treenaamiseen alkaen parin viikon päästä. Silloin alkaa töistä loma, joka kestää EM-kilpailuhin asti. Neljä kuukautta saa elää unelmaansa, ja leikkiä urheilijaa. Treenata pari kertaa päivässä, ja ihan oikeasti levätä treenien välit. Ja sitten vielä lähden kuukaudeksi etelään treenaamaan! Jes!

Moni on kuullessaan suunnitelmistani ihmetellyt, että mistä ja paljonko saan sponsoritukea tällaiseen. No tähän mennessä en latiakaan mistään (vink vink). Niin kuin edellä mainitsin, jos jotain haluaa niin siihen pitää olla valmis panostamaan. On se panostus sitten aikaa, rahaa tai sitä että ajaa vuoden -96 corollalla maailman tappiin asti ja ehkä vähän ylikin.

Pitää vain uskoa, että jonain päivänä kova työ tuo jotain paljon arvokkaampaa kuin raha!

Päivää että pätkähti!

Jaahans. Se tuli sitten aloitettua tällainen blogikirjoittelu. Kirjoitellaan vähän painonnostosta ja nostajista. Koitetaan kirjoittaa asiaa omista treeneistä, treenivinkkejä, sponsoreiden vikittelyä, ja sopivasti tarinaa myös asian vierestä.

Tervetuloa seuraamaan!