Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Month: helmikuu, 2013

Kotio tultiin

Täällä sitä nyt sitten ollaan taas pakkasen ja tuiskun keskellä. Kyllä se aika vaan menee nopeasti, paitsi lentokoneessa se ei kulu ollenkaan. Sehän on meille kaikille tuttua suhteellisuusteoriasta.
Kivaa oli ja lämmintä riitti, mutta nyt on aika alkaa taas leikkimään urheilijaa täällä tundralla. Lento oli perillä Helsingissä keskiviikkona, ja torstaina treenattiinkin jo pari kertaa. Matkustusta kertyi yhteensä vähän yli vuorokauden verran, mutta yllättävän hyvin se treeni kulki vaikka matka vähän painoikin kintereissä. Meinasi vaan tulla kylmä salilla, kun oli tullut totuttua vähän makoisampiin läpötiloihin. Sai siinä silti vähän hikikarpaloita otsalle.

Reilun viikon päästä SM-kisat, ja sitten alkaakin kunnon rynnistys kohti EM-kisoja. Fyysisesti ollaan terveessä kunnossa, ja motivaatio treenaamiseen on kohillaan. Tästä on hyvä jatkaa kevättä kohti.

Mainokset

Kisoja kohti

Täällä sitä vaan vielä ollaan päiväntasaajan tuntumassa köllöttelemässä, ja SM-kisoihin on vain noin kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Nehän nostetaan tällä kertaa Kalajoella, ja osallistujiakin näytti olevan mukava määrä.

Valmistautuminen on mennyt ihan ok, tosin myönnettävä se on, että vähän on lämmin ilma syönyt treenistä tehoja. Vaan eipä anneta sen häiritä. Lauantaina alkaa viimeinen kova treenirutistus ennen kisoja, ja luotto siihen on kova, että kun taas sinne sohjon keskelle pääsee, niin rauta alkaa kevenemään. SM-kilpailut kuitenkaan eivät ole itselleni kevään pääkilpailu, vaan tähtäin on Albaniassa pidettävissä EM-kilpailuissa, jotka ovat huhtikuun alkupuolella.

Tässä muutama otos siitä mitä on tullut puuhattua


Liika hehkutus mahtavista ruuista edellisessä kirjoituksessani kostautui, kuin myös taisi kostautua aamiaisella nautitut kohtalaisen löysät kananmunat, ja yllä olevaa treeniä edeltävänä yönä tulikin hotellihuoneen vessa suhteellisen tutuksi. Mutta nopeastihan siitä sitten onneksi tokeni. Vaan enhän toki ole lopettanut paikallisten herkkujen popsimista. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Muijaa vaan pakkaa hävettämään, kun joka paikassa pitää aina tilata useampi pääruoka. Minkäs teet kun on vielä kasvuiässä!

Niin ja sitten lisää todistusaineistoa siitä ettei täällä pelkästään ole palmun alla maattu ja neppailtu rypäleitä suuhun.

 

Huomenna pidetäänkin lepopäivä, ja niin kuin mainitsin, lauantaina pistetään taas kovat piippuun. Tiistai-keskiviikkoyö meneekin matkustaessa, ja keskiviikkona ollaankin sitten taas kotimaisemissa. Kotisalilla vielä kolme kovaa treeniä, joilla otetaan turhat luulot pois ja asetellaan jalat tukevasti maan pinnalle . Tämän jälkeen reilu viikko räitään kattoon ja pureksitaan kynsiä. Siinä suunnitelmat SM-kisoihin asti.

Niin ja vielä loppuhempeilyksi toivotan hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville!

Paljasta pintaa Super Gymillä

No nyt ollaan sitten täällä Penangin saarella, minne päästiin noin neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Hotellilla on meri ihan rannassa, ja löytyy uima-allaskin jos ei halua mennä meduusojen kanssa hippasille.

Salille on matkaa viitisen kilometriä, ja matka sinne taittuu 15-30 minuutissa bussilla, riippuen ruuhkan määrästä. Ystävällisesti yksi salin omistajista Mr. Yeoh tutustutti minut saliin. Mies on itse yli 60-vuotias, ja treenaa itse seitsemän kertaa viikossa. Yleensä pari tuntia kerrallaan noin puolenyön aikoihin. Kova luu.
Salilla tulee treenatessa kieltämättä hivenen lämmin, ilmastoinnin ollessa vain reikä seinässä. Tai paremminkin yksi salin seinistä on puoliksi verkkoa. Vähän siedettävämpi ilma on aikaisin aamulla, ja seitsemän jälkeen illalla. Siltikin paita on tällaiselle viileämpään ilmaan tottuneelle turha tuote, ja hiki lentää siihen malliin, että nestettä kuluu treenin aikana kahdesta kolmeen litraan.

Eilen tuli tehtyä vähän kovempi treeni, mistä todistusaineistoa alla. Jos et siedä silmissäsi nuorehkon mieshenkilön hikistä ja puolialastonta ruhoa, pyydän välttämään seuraavan videon seuraamista. Että ette sitten voi sanoa ettei olisi varoitettu! Tänään olikin hieman kevyempi treeni, ja huomenna sitten taas pari kovempaa settiä.

Tuosta hotellin vierestä löytyykin tosi hyvä ruokamesta, mistä saa velliä jos jonkinmoista. Yksi hyvä proteiinin lähde on ollut uppopaistetut kananruhonosat. Jo kerran paistetut kanat, jotka ovat jo jäähtyneet lämmitetään uudestaan, kuinkas muuten, uppopaistamalla. Mahtava paikka. No onhan siellä nyt toki paljon muutakin. Yhtenä mainitsemisen arvoisena asiana on tuorepuristetut mehut, joita täällä saa vähän joka ruokapaikassa. Ei aina vaan sitä kokista tai kaljaa. Vaikka eihän kaljassa mitään vikaa ole, päinvastoin.
Päästiin muuten vähän parempaakin paikkaan syömään, kun paikallisen painonnostoliiton presidentti ja IWF:n johtokunnan jäsen herra Dato Ong vei meidät klubi-illalliselle. Pistettiin pöytä koreaksi ja murua rinnan alle. Mukava mieshän se oli tämäkin.
Se muuten on ruuasta vielä sanottava, että Singaporessa huomasin, että vaikka söisi niinkin reitevää kaveria kuin sammakkoa, niin se ei vaikuta kyykkytuloksiin ainakaan positiivisesti. Jättäkää siis siellä kotonakin vaan ne rupikonnat rauhaan!

Nyt tuli jostain syystä nälkä, ja taitaakin siis olla parempi lähteä murkinoimaan.
Seuraavaan kertaan sitten taas!