Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Month: marraskuu, 2014

MM-kisaraportti

Matka vuoden 2014 MM-kisoihin Kazakstanin Almayyn alkoi tiistaina, ja eilen illalla pääsin kuin pääsinkin takaisin kotio. Koitetaanpas vähän ynnätä miten matka kaiken kaikkiaan meni.

Läksin siis matkaan tiistaina ja olin perillä Almatyssa keskiviikkoaamuna paikallista aikaa noin yhdeksältä. Siis koko yö tuli matkattua ja ehkä noin kaksi tuntia pätkissä nukuttuakin. On ihan mukava nähdä uusia paikkoja ja siinä mielessä matkustaminen on hienoa hommaa, mutta onhan tuo lentäminen nyt aivan hantuukista koko homma. Selkää ja persusta kivistää, päätä jumittaa ja muutenkin siinä kun on jonkun tuntemattoman kanssa reisi reittä vasten niin eihän se mukavaa ole. Sille toiselle tietty vielä epämukavempaa kun tällainen 140 kiloinen rohjake tunkee siihen viereen.

Muutaman unnin päikkärit ja sitten lähdin kisapaikan välittömässä läheisyydessä olevalle treenisalille karistamaan matkan rasituksia kintereistä ja tekemään tankojumppaa. Treenisali oli järjestetty jäähalliin ja kaukalon sisään oli rakennettu yli 60 treenilavaa. Joka kerta kun kävi treenihallilla niin siellä oli lajimme ehdotonta eliittiä, ja entisiä huippunostajia. Eipä siinä voinut muuta kuin tuntea suurta ihailua ja kunnioitusta näitä nykyisiä ja entisiä maailman parhaita urheilijoita kohtaan.

Illalla ei juuri tarvinnut unta odotella, ja seuraavana aamuna olikin jo huomattavasti pirteämpi olo. Torstaina kävin tekemässä viimeisen viimeistelytreenin, jonka jälkeen saatoin olla aivan luottavaisin mielin lauantain kilpailua kohtaan. Hotellihuoneessa vielä muutama tunti lihashuoltoa, millä sai availtua lennolla jumiutuneita lihaksia niin alkoi kaikki olla valmista lauantaita ajatellen. Monilla joukkueilla oli mukana tällaisia tapauksia varen hierojat ja fysiot, mutta minulla oli jääpallo ja hierontarulla. Käyhän se niinkin.

Perjantain lähinnä rötväilin sängyssä. Kävin taistelemassa ikävystymistä vastaan tekemällä tankojumpan ja katsomassa hieman kisoja.

Lauantai olikin sitten kisapäivä. Kilpailu oli vasta myöhään illalla klo 21 ja päivän ajan saikin hikoiluttaa kämmenpohjiaan rötväilemällä hieman lisää ja keskittymällä illan kisaan.
Vaakassa paino näytti 142,39 kilon lukemia, ja alkuopainoiksi määrättiin 150 ja 200 kiloa. Viimeistelytreenin perusteella näiden piti olla hyvinkin oikein mitoitetut raudat millä voisi varmasti aloittaa hyvän kisan.

Tempauksen lämmittely sujui vallan mallikkasti, viimeisen lämmittelyraudan ollessa 140 kiloa. Ensimmäinen nosto 150 kilosta osui aivan nappiin. Toiseen nostoon laitettiin viisi kiloa lisää, mikä tuli myös hyväksytysti. Itsestä tämä nosto ei osunut oikein kohdalleen, mutta ajattelin seuraavaan nostoon korjaavani tilanteen. Tankoon rautaa maltilliset kolme kiloa lisää. Nyt nosto ei olutkaan oikein yhtään kohdillaan vaikka sen ylös asti saikin kammettua. Nosto lähti vähän kiertämään ja jouduin juoksemaan painoja kiinni ettei ne olisi pudonneet edestä alas. Nosto hylättiin tuomariäänin 2-1.

Työnnössä oli paljon väkeä aloittamassa samoista raudoista ja katsottiinkin tarpeelliseksi aloittaa lämmittely hyvissä ajoin, ettei vaan pääsisi kiire yllättämään, mikäli tulisi odottamattomia korotuksia. Lämmittely sujuikin siihen asti hyvin kunnes huomasimme että meidän tulee pidentään viimeisten lämmittelynostojen välisiä taukoja, etten olisi liian aikaisin valmis ennen ensimmäistä kilpailusuoritusta. Lämmittelynostojen välit tulivatkin sen verran pitkiksi, että pääsin jäähtymään vähän liiaksi ja tatsi pääsi hukkumaan.

Ensimmäinen työntö 200 kilosta tuntui kovin kevyeltä. Valitettavasti yritys oli vain niin paljon edessä ja mies takana että rinnallekääntö epäonnistui. Toisessa yrityksessä olikin jo vähän parempi kääntö, vaikka siinäkin täytyi hieman hakea tasapainoa. Tästä syystä tanko pääsi kyykystä noustessa hieman ns. lyömään vastaan ja kyykystä nousu oli hieman raskaampi kuin olisi sopinut toivoa. Ylöstyönnössä olikin sitten vähän puhti pois ja raudat kolisi lavaan ennen aikojaan. Viimeinen työntö olikin mallia ”väkisin runttaus” ja tuomarit hyväksyivät sen äänin 2-1.

Tuloksena siis 155+200=355. Tempausennätys parani kilolla ja yhteistulosennätys neljä kiloa. Kisat menivät siis ihan ok, mutta ei missään nimessä hyvin. Kunnon mukaista tulosta ei saavutettu, mutta kyllähän sen vielä ehtii saavuttaa.

Muutamia mainintoja ylipäätään kisoista ansaitsee ensinnäkin huikea sarjan 105 kiloa kilpailu, missä lopulta tehtiin kolme työnnön maailman ennätystä eri miesten toimesta. Siis myös pronssille jäänyt teki maailmanennätystuloksen. Voittaja Ilya Ilin työnsi sarjan uudeksi ME:ksi 242 kiloa! Aivan huikeaa. Harmillisesti itse en päässyt tätä livenä todistamaan kun olin odottamassa tämän spektaakkelin jälkeen alkavia omia nostojani, mutta takahuoneeseenkin kuului valtava huutomyrsky ja mylvintä minkä aiheutti noin 2500-3000 paikallista fania. Miettikääpä jos vaikka keihäänheitossa viimeisellä kierroksella kolme viimeistä heittäjää tekisi maailmanennätyksen (nyt 98,48) niin saatte vähän mielikuvaa siitä miten huikea kilpailun loppu mahtoi oikein olla!

Toinen maininta tulee naisten +75 kilon sarjasta. Ehkä ylivoimaisin naisurheilija kaikki lajit huomioiden, Tatjana Kashirina, teki nipun aivan älyttömän kovia maailmanennätyksiä tempaamalla 155 kiloa, työntämällä 193 kiloa ja kerryttämällä yhteistulosta aivan jäätävät 348 kiloa. Hän paransi yhteistuloksen maailmanennätystä 14 kiloa! Tämä jos joku on ylivoimaa. Ei ole mitenkään kaukana se päivä kun nähdään naisen työntävän 200 kiloa.

Kolmas maininta koskee naapurimaamme Mart Seimiä joka oli omassa sarjassani neljäs. Tämä oli todella kova suoritus ja antaa uskoa siihen, että vaikka resurssit ovat pienet, niin huipulle voi päästä treenaamalla oikein ja tehokkaasti. Varsinkin Martin 246 kilon työntö oli todellakin mieletön nosto ja hän oli pitkään kiinni jopa työntömitalissa.

Kotimatkalla väsyttikin sitten sen verran, että meinasin lentokoneessa nukahdettuani pudota penkiltä, mistä yksi lentoemäntä saikin itselleen huvitusta. Lopulta reilun 20 tunnin matkaamisen jälkeen pääsinkin kotio köllimään.

Seuraava kisa minulla tulee olemaan 13.12. nostettava Suomen Cupin finaali Lempäälässä. Sinne kannattaa tulla sankoin joukoin katsomaan. Paikalla tulee olemaan kaikki Suomen parhaat nais- ja miesnostajat kammoittelemassa rahapalkinnoista.

Mainokset

MM-kisat on jo ihan nurkalla

Tasan kahden viikon päästä vuoden 2014 MM-karkelot ovat osaltani jo ohitse. Ne ovatkin jo kymmenennet aikuisten arvokilpailut mihin osallistun. Ensimmäiset olivat vuonna 2009 Goyangissa, Etelä-Koreassa. Oli siinä Lempäälän pojalla huuli pyöreänä kun pääsi näkemään ison maailman meininkejä. Jo heti Helsingisä kun ahtauduttiin lentokoneeseen, niin taakseni istui yksi kovimmista superin miehistä, Victors Scherbatis. Oli se vaan onni ettei jouduttu samalle riville istumaan. Viktor on sen verran iso kaveri ettei 16 tunnin sellaisen härän vieressä istumisen jälkeen olisi skolioosit oienneet enää ikinä.

Kun lopulta saavuttiin Soulin lentokentälle niin sattui matkan isoin vastoinkäyminen. Olin nimittäin kotona tehnyt mitä maittavimpia kanaleipiä sellaisen reiluhkon säkillisen. Niin eikä mitä kuulkaas, nehän pöllittiin siinä kassien tarkastuksessa välittömästi. Niitä tökittiin kuulakärkikynillä, ihmeteltiin isolla porukalla ja lopuksi piti täyttää useita koreankielisiä virallisia lanketteja mistä en tajunnut sanaakaan. Kun juhlallisesti vannoin etten enää ikinä tuo kanaleipiä Korean niemimaalle niin tilanne raukesi. Uskoisin että sillä viikolla niillä virkailijoilla ei päässyt nälkä hiipimään pötsiin.

Kun lopulta päästiin katsastamaan kisamestoja niin kävi siinä monta kertaa mielessä, että mitä ihmettä minä täällä teen. Siellä oli lajin ehdotonta kermaa paikalla vaikka kuinka ja paljon. Entisiä, nykyisiä ja tulevia mestareita. Jos kaikki olisivat kulkeneet aiemmin voittamiensa olympia- ja MM-mitaliensa kanssa niin johan olisi ollut kamala kilinä siinä jättimäisessä messuhallissa missä kisat nostettiin.

picture by: Wonderlifter

picture by: Wonderlifter

Itse kisa meni puoliksi unessa eikä tulos ollut kummoinen, 142 + 183, mutta sai sieltä arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. Vaikka ainakin seuraavat kisat menivätkin vielä vähän ihmetellessä. Lopulta kuitenkin sitä jo oppi keskittymään enemmän siihen omaan tekemiseen, kuin ihailemaan kaikkia idoleita joita joka puolella pyöri. Siihen lopputulemaan tulin, että valtaosa heistäkin on ihmisiä, syövät samaa ruokaa kuin minäkin, nukkuvat ja sontivat (paitsi ehkä Lidia Valentin ja Julia Rohde ei sonni). Tokihan edelleenkin ihailen paikalla olevia vanhoja mestareita, mutta entistä paremmin muistan, että miksi siellä kisareissulla ollaan.

Tulevaa reissua varten ovat odotukset korkealla. Treenit ovat kulkeneet mukavasti ja apuliikkeissä on tullut uusia rekordeja.

Oli ihan mukava puhkaista kyykyssä uusi sataluku ennen kisoja. Eipä pitäisi ainakaan jäädä kyykkyyn huutamaan.
Alkavalla viikolla otetaan vielä yksi maksimitreeni ja sitten onkin aikaslailla kaikki voitava tehty näitä kisoja ajatellen. Nyt aikaa on enää niin vähän ettei enää ehdi kuin pilaamaan kaiken. Siis maltti on valttia ja annetaan kunnon vaan nousta eikä aleta höntyilemään.

On ollut erittäin mieluista huomata, että kotikinkeripiiristä ja vähän kauempaakin on löytynyt urheilusta innostuneita ihmisiä, jotka ovat olleet innokkaita tukemaan minua tätä(kin) reissua silmällä pitäen. Suuri kiitos kaikille heille ja Teille jotka olette minua tavalla tai toisella tukeneet. Ilman teidän tukeanne olisi ruokavalio käynyt vähän yksinkertaiseksi näiden kisojen jälkeen. Makaroonivelliä olisi pitänyt vedellä ainakin neljä kuukautta. Iloinen asia oli myös, että myös painonnostoliitto päätti tukea kaikkia MM-kisoihin lähtijöitä rahallisesti. Kyllä se varmasti tulokseen vaikuttaa kun saa enemmän keskittyä urheilemiseen kuin siihen, että saako matkan maksettua.

Vaan eipä tässä tällä kertaa kummempia. Täytyy lähteä treenaamaan.