Kilpailuihin valmistautuminen

Se olisi noin viikko aikaa ja pitäisi olla MM-lavalla ryskäämässä rautaa ilmaan. Valmistautuminen on sujunut kaikilla muilla kuin alun perin suunnitelluilla tavoin, mutta olosuhteisiin nähden on tehty kaikki voitava. Nyt ei tarvitse enää paljon muuta kuin pistää iso mies pieniin trikoisiin, ja mennä ihmisten eteen hikoilemaan.

Tänään otettiin viimeisiä isoja rautoja ennen kilpailua.

 

Eilen otettiin vielä isoja kyykkyjä ja vetoja, eli tässä ei ihan herkimillään tai vahvimillaan olla. Mikä on hyvä uutinen! Nyt kun oiva ystävämme superkompensaatio astuu kuvioihin mukaan, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Oma kilpailuun valmistautumiseni riippuu paljon siitä, miten olen treenannut kilpailuviikkoa edeltävät viikot. Yleisin valmistautumissysteemi minulla toimii niin, että pari kilpailuviikkoa edeltävää viikkoa pyritään treenaamaan kovaa. Noin 8-9 päivää ennen kisaa otetaan viimeiset isot nostot. Yleensä tempaus ja työntö maksimit, tai lähelle maksimia. On myös hyvin mahdollista etten tee tempausta tai työntöä ollenkaan vaan pelkästään kovia voimaliikkeitä. Riippuen vähän kulloisestakin tilanteesta. Pääasia kuitenkin on että treeni on kova.

Kilpailun kannalta on oikeastaan ihan sama onko tämä viimeinen kova treeni onnistunut vai ei. Nyt pitää kuitenkin muistaa, että alla on jo pari viikkoa kovaa treeniä ja saattaa olla jo takki tyhjä. Esimerkiksi ennen tämän vuoden EM-kilpailuja en päässyt viimeisessä kovassa treenissä edes kymmenen kilon päähän alkuraudoista. Kummassakaan lajissa. Silti kisassa kunto oli kohdillaan. Tällaisessa tilanteessa täytyy vain olla kova luotto siihen, että asioita on tehty oikein ja treeni on mennyt perille.

Viimeinen viikko sitten treenaillaan kevyesti ja kuunnellaan kroppaa. Annetaan kropan palautua.
Tämä on vähän sama kuin ajaisi mopolla missä on vähän liian iso suutin. Jos väännät kaasun heti pohjaan niin moottori tukehtuu ja sammuu. Mutta kun osaat sopivasti härnätä sitä kaasua niin kohta vehkeet kiertää kuin sirkkeli!

Lopun viimein kyseessä on kovin yksinkertainen asia. Ensin treenataan, sitten levätään, ja kun on levätty niin ollaan vahvempia kuin ennen treenausta. Ja kun treenataan kovaa niin ollaan väsyneitä. Pirun yksinkertaista.

Noh, tämä nyt ei ole ainoa tapa valmistautua kilpailuihin, eikä todellakaan ainoa miten olen itse valmistautunut, mutta tällaiselle amatööriurheilijalle se tuntuu sopivan ihan hyvin.

Korjattakoon tähän loppuun vielä pieni asiavirhe, mikä ilmeni edellisessä kirjoituksessani. Sain aiheesta suoraa palautetta mieheltä, joka ei ole tottunut virheisiin painonnostolavoilla, eikä elämässä. Toki virhe on korjattava.
Ihmistä ei kuulemma saa tehtyä ihmisen sisään muutamassa kuukaudessa. Se on silloin vasta alkio.
Kiitos ja anteeksi.