Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Tag: weightlifting

Kesäkuulumisia

Tänään ei satanut yhtään niin paljon lunta kuin eilen. Sitä saa olla tyytyväinen, että on valinnut harrastamakseen urheiluksi sellaisen mitä saa jumpata sisätiloissa. Vaikka onhan Suomessa tietty pari kuukautta vuodessa hyvää ulkotreenikeliäkin. Eipä tarvitse lähteä (siitäkään syystä) Portugaliin tahi Etelä-Afrikkaan kylmää pakoon (huomatkaa syvä katkeruus ja kateus niitä kohtaan jotka lähtee).

EM-kisojen jälkeen treeneissä tuli pieni hengähdystauko ja oli aika miettiä uusia treenikuvioita. Alkuvuodesta treenit näyttivät taas oikein lupaavilta, mutta pienet vaivat löi kiilaa rattaisiin ja SM- sekä EM-kisoissa kompasteltiin jonkinlaiset tulokset. Treenit jatkuivat parin viikon huilaamisen jälkeen lähinnä ylläpitävinä, vielä ei ollut kerääntynyt tarpeeksi hinkua totiseen treenaamiseen. Tyhjää takkia täytellessä oli hyvä hetki haudutella ajatuksia ja suunnitelmia seuraaviin kilpailuihin valmistautumisen suhteen. Tähtäimeen osui vuoden lopulla olevat MM-kilpailut Ameriikan Yhdysvalloissa, Anaheimissa.

Samalla myös kirkastui ajatus miten seuraavaan pääkilpailuun tulen valmistautumaan. Niin kuin joku saattaa tietää, olen kokeillut erilaisia treenisysteemeitä tässä viime vuosina. Toiset parempia, toiset huonompia. Kun ennätyskilot ovat tiukassa niin pitää koittaa kaivella esiin jotain uutta millä saisi käyrät nousemaan.
Lopulta päädyin kuitenkin vanhaan tuttuun metodiin, millä pääsin alkuvuodesta hyvään kuntoon, ennen kuin vaivat keskeyttivät hyvän nousun. Saman kaltaisella systeemillä olen tehnyt myös tähän mennessä kovimmat treenitulokset. Nyt tulee keskittyä entistä enemmän tekemään näistä harjoituksista niin laadukkaita ettei vaivoja sen takia pääse syntymään. Täytyy myös varoa edellisillä kerroilla kampittaneita kompastuskiviä, jotka turhan usein olivat palautumiseen liittyvät seikat.

Totista eteen päin vievää treeniä on nyt takana pari viikkoa ja edessä vielä aina joulukuun alkuun asti. Laskeskelin tuossa harjoituspäiväkirjasta harjoitusten määrän, 14 päivään se oli 25 harjoitusta ja rapiat 200 000 ylös tunkattua kiloa. Näille harjoitus- ja kilomäärille ei silti auta tulla sokeaksi. Se ei ratkaise paljonko kiloja treenissä nostaa tai montako treeniä tekee viikossa, vaan se paljonko rautaa nousee kisalavalla. Haluankin tässä lainata erästä aikamme aliarvostettua ajattelijaa ja suurta urheilumiestä, Pertti Hynniä, joka on kuuleman mukaan todennut harjoittelusta jotenkin näin: ”On olemassa kolmenlaista harjoittelua. On kehittävää, turhaa ja haitallista harjoittelua. Kun jättää sen turhan ja haitallisen pois niin voi harjoitella vähemmän ja saada aikaan parempia tuloksia”.
Alkava viikko menee treenien osalta kevyemmissä merkeissä. Sitten taas palautuneena täysi ralli päälle.

Seuraava kilpailu tulee osaltani olemaan heinäkuun alussa perinteinen Rönnin kisa. Kilpailu on pitkäikäisin Suomessa järjestettävä kilpailu, eikä sitä auta jättää väliin. Perinteet kunniaan! Heti kisaa seuraavana päivänä alkaa Rovaniemellä viikon kestävä maajoukkueleiri. On mukava päästä taas treenaamaan todella kovassa porukassa. Jos muuten joku ei vielä ole huomannut niin meidän maajoukkueella on taas pienen tauon jälkeen omat FB-sivut sekä uutena instagram. Pankaahan seurantaan.

 

Kuluneelta viikolta vielä toimihenkilörintamalta hieno uutinen, kun Suomen Karoliina Lundahl valittiin kansainvälisen painonnostoliiton hallitukseen. Siinä ei kv köpöt tienneet minkälaisen naisen joukkoonsa saivat. Tekisi mieli nähdä köpöjen ilmeet kun Kartsi ensimmäisen kerran kokouksessa täräyttää miten asiat ovat. Aivan mahtava homma suomalaiselle ja pohjoismaalaiselle painonnostolle että johtokunnassa nähdään Suomen värejä!

Niin ja kerrottakoon nyt vielä uudesta hienosta yhetistyökuviosta. Meillä painonnostajillahan tukijoita/sponsoreita on hyvin rajallinen määrä. Joskus nuorempana jos jostain sai pari lanttia niin sitä oli ihan hyhmässä kun sai sponsorin! Nykyään arvomaailma on vähän erilainen, eikä paidan rintaan tule laitettua sellaista logoa mihin ei itse usko. Muutamista yhteistyökyselyistä on joutunut tästä syystä jopa kieltäytymään. Nyt onkin varsin hienoa saada tukijaksi sellainen mesta minkä arvomaailma kohtaa oman, sekä mitä voin täysin rinnoin suositella kenelle vain. Siispä iso kiitos ja suositus Vegekauppa Helsinki!

Mainokset

Kisat kolkuttelee ovella

EM-kilpailut Norjan Fordessä alkaa ihan näillä näpyttimillä. Final entryt lyödään lukkoon 8. päivä eli silloin vasta tiedetään lopulliset osallistujalistat ja aikataulut. Itse kisat alkavat 10. päivä ja omat nostot ovat näillä näkymin 15. päivänä, tai pikemminkin aamuna klo 8.30. Tämähän meinaa sitä että sängystä on kömmittävä ylös mieluusti siinä ennen kolmea ja alettava jumppaamaan silmäluomia auki. Pannullinen kahvia, aamulenkki tai/ja -jumppa sekä pesuvatillinen puuroa niin eiköhän sitä siinä herää.

Omat treenit kohti kisoja ovat sujuneet vaihtelevasti. Suunnitelmaa kisoihin valmistautumiseen ei ole pystynyt täysin noudattamaan ja se onkin toisinaan käynyt hermon päälle. Välillä se kun ei kulje vaikka pitäisi kulkea saa pään sisällä liiankin suuret mittasuhteet ja galaxit räjähtelee. Vaikka painonnosto onkin parasta mitä ihmislapsi voi housut jalassa tehdä, niin ei tämä loppujen lopuksi ole sen ihmeellisempää hommaa kuin että nostellaan murkuloita pään päälle. Jos ikävin asia elämässä on se, että treeni ei tänään kulkenut niin minullahan taitaakin mennä oikeastaan aika kivasti.

Noh, onneksi ohjelmat ja suunnitelmat kuitenkin on vain suunnitelmaa ja kun tilanteet vaihtelee niin on pyrittävä vain mukauttamaan suunnitelmia sen mukaisiksi, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Nämä kisathan ovat sellaiset joissa koko Suomen joukkueen tulisi olla hyvässä iskussa. Jaossa on viimeiset paikat olympialaisiin ja niitä paikkoja lähdetään ihan tosissaan nostamaan meidän joukkueelle, vaikka se vaatiikin kaikilta hyviä onnistumisia. Mitä tässä on muita joukkuetovereita seuraillut niin siellä ollaan kyllä ihan mukavassa iskussa eli olympiapaikat eivät välttämättä ole utopiaa.

Ensi viikko on jo kuormitukseltaan normaalia kevyempi, vaikka sinne isompiakin nostoja olisi tarkoitus tuupata sekaan. Kisapäivää edeltävä viikko onkin lähinnä palautumista ja henkisen kantin terästämistä. Viimeisen parin viikon aikanahan ei voi enää paljon muuta kuin pilata ihan kaiken.

Loppuun vielä kiitokset kaikille Teille jotka olette olleet minua tukemassa taas näihinkin kilpailuihin!
Ja ihan loppujen lopuksi vielä lyhyt värssy, jonka painonnoston raskaansarjan maailmanmestari ja yksi kautta aikain vahvimmista ihmisistä, Dough Hepburn, sai ohjeekseen nuorena voimailijan alkuna.

”Do your best at all times, keep your goal clearly before you and always take time to smell the roses. It is the roses as much as anything else in life that makes what you do worth doing.”

Suomen Cupin finaali

Kyllä se vaan on mukava herätä neljältä aamulla niin ehtii tekemään kaikennäköistä pikku puuhaa jo ennen kuin muut ovat ehtineet silmää lotkauttaa. Vaikka sitten kirjoittelemaan blogia. Kai tämä nyt on sitten sitä jetläkkiä. Eilen sentään sai koisittua puoli kuuteen mikä oli rekordi sitten Jenkkilän matkan. Onneksi sitä on yrittäjä niin voi päivisin torkahtaa jos niikseen tulee. Ei onnistuisi oikeissa töissä.

Mutta tosiaan eilen nostettiin Lohjalla Suomen Cupin finaali. Cupissahan nostetaan vuoden mittaan useita osakilpailuja joista neljän parhaan kilpailun sinclairpisteiden keskiarvo toimii lähtöpisteinä finaaliin. Lähtöpisteet ja finaalin tulos lasketaan yhteen ja sillä tavalla saadaan voittaja. Kilpailu on siitä harvinaislaatuinen että nostajille on jaossa ihan rahaakin, eli tässä mielessä yksi kansallisesti merkittävimmistä kilpailuista.

Lähtöasetelmat olivat osaltani varsin hyvät vaikka mielelläni olisin nähnyt kisassa pari muutakin nostajaa. MM-kisoissa itseään hieman loukanneet Miika Antti-Roiko sekä Eero Retulainen olivat lähtöpisteissä itseni edellä, mutta joutuivat jättäytymään kisasta pois. Erittäin ikävä juttu, mutta toivon mukaan vaivat eivät ole kovin pahoja ja sällit saavat itsensä kovaan lyöntiin EM-kisoja ajatellen.

Kauden päätavoitteesta eli MM-kisoista oli siis tasan kaksi viikkoa aikaa ja sen kyllä huomasi. Kaikki paukut oli ladattu niihin kisoihin eikä paukut enää riittäneet henkisesti eivätkä fyysisesti huippusuoritukseen tässä kisassa. Viimeiset kaksi viikkoa treenissä on lähinnä koitettu sinnitellä niin että saisi nämä kisat vietyä läpi että pääsisi taas rauhassa keskittymään tulevaan pääkilpailuun joka on keväät EM-kilpailu.

Itse kilpailussa avaustempaus 145 kilosta oli itseasiassa yllättävän kevyen tuntuinen ja siihen laitettiin viisi kiloa lisää. Se oli kuitenkin selvästi liikaa ja kahdella seuraavalla yrityksellä rauta ei hyväksytysti noussut. Tämä oli varmasti päivän maksimisuoritus.
Työnnössä lähtörauta laskettiin tasolle jonka oletettiin riittävän Cupin finaalin voittoon. Lopulta viimeinen nosto 185 kilosta toi myös hiuksen hienosti kilpailun parhaan tuloksen ennen Tampereen Pyrinnön Jere Johanssonia. Työnnöt tuntuivatkin melko kevyiltä ja varaakin hieman jäi, mutta suotta ei haluttu riskeerata mitään ottamalla isonmpia painoja joten 185 kiloa jäi työnnön tulokseksi. Nämä raudat muuten olivat viimeiset lämmittelypainot kaksi viikkoa sitten.

Pytty kainalossa

Pytty kainalossa

Kaikenkaikkiaan siis kisassa tehtiin se mitä tarvittiin kokonaiskilapilun voittoon. Nyt on hyvä pitää pieni tauko tempaamisesta ja antaa korvien välille pikku breikki. Edessä on taas pitkä talvi ja kevät sekä ensi vuoden pääkilpailu, EM-kisat Norjassa. Siellä on jaossa niitä olympiapaikkoja.

Naisten kilpailun vei Puntti Karhujen Anna Everi olosuhteisiin nähden hyvällä tuloksella 83+105. Annalla oli takanaan vielä raskaampi rupeama kuin itselläni koska Anna nosti myös Seurajoukkueiden SM-loppuottelussa viikko sitten. Kolme kilpailua kolmeen viikkoon on kova rupeama, varsinkin kun ensimmäiseen niistä olet ladannut kaikki henkiset voimavarat mitä kontista löytyy. Annan kanssa kun juteltiin niin kyllä Annakin jo kovasti odotti että pääsisi hetkeksi lepäämään ennen uutta harjoitusrääkkiä. Onnittelut Annalle!

Kiitos Lohja Liftingin porukalle hyvistä kilpailuista. On mukava huomata että kansallisella tasolla kilpailujen järjestäminen hoituu nykyään varsin mallikaasti mistä nämä kilpailut olivat hyvä esimerkki. Onnittelut myös kilpailujen jälkeen syysliittokokouksessa painonnostoliiton johtokuntaan valituille Antti Everille, Santeri Siltalalle sekä Petri Tanniselle!

Hyvää joulun aikaa ja kevyitä rautoja uudelle vuodelle!!

Mitä painottaa harjoittelussa

Joku aika sitten käsittelin yhtä hyvää valmennustyökalua, K-arvoa, joka auttaa arvioimaan harjoitusohjelman intensiteettiä.  Mutta mihin asioihin harjoittelussa sitten täytyisi keskittyä?

Jos lähdetään aloittelijatasolta liikkeelle niin tietysti ensisijaisen tärkeää on alusta pitäen oppia tehokas tekniikka. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä että tempauksia ja työntöjä on tehtävä valmentajan valvovan silmän alla niin paljon että hyvä perustekniikka vakioituu. Tätä voisi kutsua vaikkapa punttikouluvaiheeksi nostajan uralla. Tähän vaiheeseen ei kuitenkaan ole syytä juuttua loppu-uran ajaksi vaan meillähän on muitakin tärkeitä osa-alueita mitä tulisi kehittää. Mistä siis voisi tietää milloin treenata mitäkin?

Jälleen kerran uppoudun neuvostopojan lukuihin. Rajan takana tietävät kertoa että painonnostajalla pitäisi työnnön 1RM 0lla 70-80% takakyykkymaksimista. Mitä lähempänä 80% ollaan sitä tehokkaampi nostaja on taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuuksiltaan. Jos nostajan työnnön maksimi jää alle 70% kyykyn maksimista on todennäköistä että nostaja hyötyy enemmän painottamalla harjoitteluaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia kehittävään harjoitteluun. Jos taas nostajan työntömaksimi asettuu tuon 70-80% väliin, on todennäköistä että nostaja hyötyy kaikkein eniten voimaominaisuuksien, tässä tapauksessa kyykkymaksimin kohentamisesta. Tietenkään ei saada unohtaa muitakaan ominaisuuksia tai muita osa-alueita voimanhankinnassa, mutta tässä vähän ajatusta siitä mihin painopiste saattaisi olla hyvä siirtää.

Tempauksen suhde työntöön taas tulisi asettua 78-82% väliin työntömaksimista. Taas kerran jos tempaustulos jää kovasti tuon alle, olisi varmasti syytä tarkastaa tekninen osaaminen ja keskittyä hiomaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia. Jos taas pysytään näiden lukujen sisässä niin miksikäs ei alettaisi painamaan kunnolla voimaa kroppaan? Eli mitä enemmän kyykkäät, sitä enemmän työnnät. Ja mitä enemmän työnnät sitä enemmän tempaat. Näin siis koko homma yksinkertaistettuna.

Muistakaa siis harjoituksissa keskittyä myös voimaliikkeiden (kyykyt, vedot, punnerrukset) treenaamiseen. Ne eivät ole vain apuliikkeitä, vaan niiden tulisi olla painonnostajan ohjelmistossa aivan yhtälailla pääliikkeitä kuin tempausten ja työntöjenkin.

Tällasta tällä kertaa.
Jaa niin, se olis TJ 20.

 

Kisapäivään 31 vuorokautta

Se olisi kuukauden päivät aikaa ja sitten on MM-kisat osaltani nostettu. Treenit ovat sujuneet kesän lopusta asti oikein hyvin ja odotukset ovat korkealla. Treeneissä on pystytty tekemään ennätystuloksia ja sekös on mukavata.

Matkustus kisoihin tapahtuu 23. päivä ja kisani on siis 28. päivä. Siinä jää pari päivää aikaa palautua matkan rasituksista ja herkistellä kunto vielä kohilleen. Viimeisinä päivinä ennen kisaa lähinnä kuljetaan vain ruokapöydän ja sängyn väliä. Salilla käydään sen verran, että tuntuma rautaan pysyy yllä ja kropassa hyvät paineet ja vahva olo. Viimeiset kovat harjoitukset tehdään kotisalilla ennen matkalle lähtöä.

Kilpailuaikataulukin osui omalta kohdaltani varsin mukavasti. Kisa nostetaan näillä näkymin jo klo 8:00 aamulla paikallista aikaa. Seitsemän tunnin aikaero verrattuna Lempäälän aikavyöhykkeeseen meinaa sitä että kisani alkaa klo 15:00 Lempäälän (ja Suomen) aikaa. Sisäisen kellon kulkuun ei siis pahemmin tarvitse sörkkiä. Itselläni on ollut aamukilpailujen kohdalla tapana herätä aina noin kuusi tuntia ennen kilpailuajankohtaa, jotta kroppa olisi kisassa kunnolla hereillä. EM-kisoissa Tbilisissä kisa oli myös klo 8.00 aamulla, mutta aikaerosta tullutta etua ei ollut. Eipä siinä auttanut kuin kammeta ukko ylös sängystä kahden aikaan puuroa keittelemään ja käsiä pyörittelemään. Noh, se on vaan treenattava itsensä siihen kuntoon että pääsee nostamaan A-ryhmään ja iltakisaan. Ei tarvitse nillittää sitten heräämisistä.

 

Tällä hetkellä ohjelmassa on kevyempi harjoitusviikko ja on aika palautua parin edeltävän viikon kovista treeneistä (vaikka vanhojen nostajien mukaan nykyajan räpeltäjät treenaa pelkkiä kevyitä viikkoja, mutta oli ne minulle ainakin kovia). Maanantaina alkaa viimeinen kova rypistys ennen kuin pistetään herkistysvaihdetta silmään. Katsotaan jos saataisiin jotain videonpätkääkin kuvattua vielä viimeisiltä viikoilta.

 

By the way. Vielä on mahdollista lähteä kasvattamaan matkakassaani ostamalla verkkokaupastani (http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/)kannatuspaita. Kiitos kaikille paidan jo lunastaneille!
SPNL – Finland weightlifting paitojen tuotolla tuetaan Suomen painonnostomaajoukkueen toimintaa. Siispä ei huono vaihtoehto olisi sekään.
Kiitokset myös muille tahoille jotka olette tukemassa matkaani!
Ilman teitä tämä homma olisi huomattavasti hankalampaa.

Valmennustyökalu: K-Arvo

Kirjotellanpas vähän juttua painonnostovalmentamisen ja treenien suunnittelemisen näkökulmasta. Yksi hyvä työkalu on ns. K-arvo, mikä auttaa meitä suhteuttamaan treenin kovuuden, nostajan ennätyksiin. Saadaan siis selvästi laskettua onko treeni liian kovaa tai liian löysää, tai painottuuko se liiaksi lajinostoihin tai voimaliikkeisiin.

Tämä arvo pohjautuu pitkälti Neuvostoliiton pojan tutkimuksiin, jotka ovat lajimme parissa laajimmat ja perinpohjaisimmat mitä on julkaistu. Siellä tutkittiin tuhansia eri tasoisia nostajia, heidän harjoitussysteemeitään ja kaikkea mitä nyt mitata saattoi. Tästä valtavasta aineistosta koottiin yhteenvetoja ja suuntaviivoja tehokkaisiin treenimetodeihin.

K-arvo tulisi laskea aina harjoitusjaksottain, viikkokin on liian lyhyt aika ja yksi harjoitus aivan liian lyhyt. Harjoitusjakson pituus voi vaihdella paljonkin, itse jaksotan ohjelmat useimmiten 8-12 viikon jaksoihin riippuen urheilijasta.
Tämän arvon voit laskea joko suunnittelemastasi ohjelmoinnista, tai vaihtoehtoisesti jo treenaamistasi treeneistä eli harjoituspäiväkirjat esille ja luvut sieltä pöytään. K-arvon laskemiseksi tarvitaan harjoitusjakson absoluuttinen keskipaino, joka siis tarkoittaa keskipainoa harjoitusjaksolta kilomääräisenä. Siis hyvin yksinkertainen laskutoimitus missä jaetaan nostetut kilot toistomäärillä.

Nyt on hyvä huomioida että laskuihin ei oteta ihan kaikkia pakarakoneliikkeitä, vaan pelkästään pääliikkeet. Tempaukset, työnnöt, vedot ja kyykyt sekä näiden liikkeiden erilaiset variaatiot. Näistäkin lasketaan vain 60% tai isommalla painolla tehdyt sarjat, eli ei lämmittelysarjoja.

K-arvoa laskiessa absoluuttinen keskipaino jaetaan yhteistuloksella ja tämä kerrotaan sadalla. Tästä saadaan luku jonka pitäisi Neuvostoliiton pojan mukaan asettua 38 ja 42 väliin jolloin harjoituksen suhteellinen rasitus on kehitykselle optimaalinen.

Otetaan esimerkki. Viljami on temmannut 130 kiloa ja työntänyt 160 kiloa. Yhteistulos siis 290 kiloa. Harjoitusjakson aikana Viljami on nostanut 455 235 kiloa ja 3821 toistoa.

Siispä K-arvo lasketaan seuraavasti:
455 235 / 3821 / 290 * 100 = 41,08
kilot / nostot / yht.tulos * 100 = K-arvo

Huomiona vielä että bulgaareilla tämä arvo oli liikkui 49 tietämillä kun taas suomalaisella ME-nostajalla ja painonnostolegendalla Jaakko Kailajärvellä arvo oli 33 kun hän teki parhaat tulokset. Tämä tietysti kertoo osaltaan siitä miten armottoman isolla prosentilla bulgaarit nostivat ja toisaalta siitä miten paljon Jaska on tehnyt perustyötä ja lajinostoja omassa harjoittelussaan. Mutta kuten jo edellä tuli todetuksi, Neuvostoliitossa haettiin näille arvoille tuhansilla nostajilla viitearvot mitkä nähtiin kehittymisen kannalta parhaaksi. Ehkä olisi siis hyvä lähteä liikkeelle näistä arvoista ja niiden satojen muuttujien mukaan mitä treeneissä ja elämässä aina tulee, voikin sitten muuttaa treeniä suuntaan tai toiseen.

Tässä siis hyvä tapa seurata oman harjoituksen intensiteettiä eli ei muuta kun laskutikut esiin.

Maajoukkueleiri

Viime viikko oltiin treenaamassa Rovaniemen urheiluopistolla maajoukkueleirillä. Yhteensä nostajia paikalla oli kahdeksan naista ja kuusi miestä plus tietysti maajoukkueen valmentajat. Leirillä päästiin myös hyödyntämään lihashuoltopuolta Törmäsen Timon ja Taivalojan Jimmyn ollessa paikalla meitä muljaamassa eheämmiksi. Isot kiitokset heille!

Treeniolosuhteet Rovaniemellä ovat kyllä todella kadehdittavat. Iso sali, missä joka lavalla on Eleikon täydet treenisetit. Tätä paremmaksi on huono pistää. Oli todella ilo päästä keskittymään siihen mistä todella nauttii, eli punnuksien nosteluun. Loppuviikosta alkoi jo hieman väsymys painaa päälle parin kovemman treeniviikon jälkeen ja nyt alkoi kevyt treeniviikko ennen viikonloppuna Meissenissa, Saksassa nostettavia sinisten miekkojen kutsukilpailua. Isoimmat treeninostot osaltani leirillä olivat 190 kilon työntö ja 140 kilon tempaus. Näiden perusteella odottelisin noin ainakin 350 kilon yhteistulosta lauantain kisassa.

Maajoukkueleiri Rovaniemi 2015

Leiriin sisältyi myös oheisohjelmaa keilailun ja fribeegolfin merkeissä. Sen verran tajusin jo heti lähdössä, että ihan turha vaihtaa lajia ainakaan näihin. Lahjoja oli tasan nolla. Mutta kivaa puuhaa nuo oli kumpainenkin ja saipa aivot hetkeksi lomalle painonnostosta. Sitä kun välillä unissaankin tulee temmattua niin mukava se on joskus hieman irtautua.

Ennen leirille lähtöä minulla oli ilo saada uusi yhteistyökumppani Lempäälän OmaSP:ta tukemaan tekemistäni urheilijana. Kiitokset myös Finnmaxille, Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmaiselle, Lempäälän Toivoille ja Poltesalille  jotka tukivat minua kannatuspaitaprojektissani matkalla kohti MM-kisoja. Kiitos myös Best Caravanille heidän antamastaan tuesta. Kaikki tämä tuki on ollut erittäin iso apu ja arvostan sitä kovasti. Näin saan katettua isoimman osan kilpailu- ja leirikustannuksista.

Kannatuspaitoja muuten voi ostaa tovi sitten auenneesta verkkokaupasta: http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/
Ja nyt kun myymisen makuun päästiin niin Lempäälässä järjestetään syyskuussa painonnostoleiri kaikille aiheesta kiinnostuneille. Siitä lisää -> Täällä

 

Viikko sitten nostettiin myös nuorten alle 20- ja 23-vuotiaiden SM-kilpailut Helsingissä.
Nostajista voisi nostaa esille parhaan naisnostajan, Marianne Saarhelon, joka nosti sarjaan 75 kiloa hyvät romut 87+105 kiloa selvästi alipainoisena sarjaansa. Maininnan arvoinen on myös paras miesnostaja, Parkanon Puntin Henri Kaikkonen joka paukutti uusia SE-tuloksia niin työnnössä kuin yhteistuloksessa tehden 112+150. Heidät tullaan näkemään varmasti lähitulevaisuudessa maajoukkuetehtävissä ja leireillä.

Lopuksi on vielä mainittava noista kilpailuista paras alle 23-vuotiaiden seura (mikä ei jäänyt muuten millään tavalla maajoukkueleirillä kellään epäselväksi kiitos TAK-laistuneen Eero Jääkarhu Retulaisen) eli Turun Atleettiklubi. Onneksi olkoon!

 

Paitaprojekti ja treenimeininkejä

Sitä saa olla ihan tyytyväinen että on aikanaan tullut valittua sisäliikuntamuoto. Kauheen kivahan se tietty olisi ulkona kirmata kun aurinko paistaa, mutta mitä tässä nyt on ulos tullut vilkuiltua niin vallan jees on ollut päästä katon alle harjoittelemaan. Tosin ei nyt ihan vallan kuivalla paidalla ole selvitty sielläkään. Ei paljon muuta tarvi kuin lämmittelytankojumppaa ottaa, niin jo on maitipuoli märkänä. Viimeisen kymmenen päivän treenikuormitus on tuonut siihen vielä oman säväyksensä.

Sarjaa on painettu niin että hippulat vinkuvat ja koitettu metsästää sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. No löytyhän se, mutta muutaman treenin päästä se ei enää ollutkaan siinä mihin se jäi vaan vasta parin sarjan päässä. Eli eteen päin mennään.

Viimeviikon kuorma oli reilut 88 000 kiloa ja tällä viikolla kuormaa on tullut jo rapiat 120 000 kiloa vaikka pari päivää olisi vielä viikkoa jäljelläkin. Näistä viimeiseen kymmeneen päivään mahtui 196 860 kiloa. Nyt otetaan hetki hiukan kevyemmin ja viikon päästä lähdetään Viroon Baltic Cupiin kokeilemaan, että minkäslainen liike se tempaus ja työntö oikein onkaan. Kisa on vielä ihan välikisa matkalla marraskuun MM-kisoihin. Varsinaisia lajinostoja ei ole Rönnin jälkeen tullut tehtyä laisinkaan, mutta jos vaikka ensi viikosta muutaman kerran yrittäisi hieman muistella sitäkin puolta. Rönnihän oli ihan ok kilpailu itseltä, vain yksi pummi, vaikka tarkoitus olikin nostaa ehjä kuuden putki. Virossa lähdetään parantamaan tästä.

Tässä nostotreenien lomassa sain puuhattua pystyyn varainkeruupaidan. Tai oikeastaan kaksikin, mutta tässä niistä ensimmäinen.

Support-paita

Support-paita

Tämän paidan tuotolla on tarkoitus rahoittaa MM-kisareissua ja mikäli yllätyn positiivisesti ja näitä ostetaan enemmänkin, niin matkabudjetista ylimenevä raha käytetään valmistavaan leiriin. Nyt kaikki massipäällikkömesenaatit jotka siellä tätä tekstiä luette, olisi mahdollista saada yrityksenne mainos paidan selkäpuolelle. Mikäli kiinostuit niin ota yhteyttä s.postilla roininenteemu@gmail.com tai puhelimella 044-9742680.

Toinenkin paitamalli on tulossa ja se se vasta hieno sitten onkin. Mutta siitä sitten tuonnenpana lisää.Piakkoin pitäisi aueta verkkokauppa mistä paitoja voi itselleen lunastaa ja tukea kisamatkaani.

Jaahans, näkyy paistavan aurinko ulkona. Pitääkin mennä sinne hetkeksi kekkuloimaan niin saa päivän D-vitamiiniannoksen. Ensi kertaan!

Matka kohti Texasia

Tätä kirjoittaessa on tämän vuoden MM-kisojen alkuun aikaa 141 vuorokautta. Siellä onkin seuraava tähtäin tälle treenirupeamalle. Kisat pidetään oikein Ameriikoissa asti, Houstonissa, Texasissa. Siellä mantereella ei ole tullutkaan vielä poikettua. Odotettavissa on että nostajia on paikalla kuin Kaanaan häissä. Crossfitin suosio tuo varmasti myös katsomoon paljon kiinnostuneita.

Projekti kohti MM-kisoja alkoi oikeastaan jo reilu viikko EM-kisojen jälkeen. Silloin alkoi pieni painonpudotusoperaatio ja lopulta painoa vedettiin noin 10 kiloa. Tänään aamupaino oli enää säälittävät 132 kiloa. Voimiahan tuo tietysti hieman söi, mutta nyt ollaan jo päästy aika mukavasti treenin syrjään kiinni. Eiköhän jo heinäkuun aikana saada voimatasot samalle tasolle kuin ennen EM-kisoja.

Kesän ja syksyn treenit tähtäävätkin voimien kasvattamiseen että edes teoriassa olisi joku päivä mahdollista nostaa isojakin painoja. Minä miellän asian niin, että painonnosto on ensisijaisesti raaka voimalaji. Voimaa pitää olla oikeissa paikoissa ja se pitää saada kropasta irti, mutta joka tapauksessa yleensä se jolla on vahvin kokonaispaketti, voittaa. Poikkeuksiakin toki on, koska jokaiseen sääntöön on olemassa poikkeus, paitsi siihen sääntöön että jokaiseen sääntöön on poikkeus. Se on sikäli poikkeava sääntö.

Kilpailuja kierretään kuitenkin jonkin verran ja pidetään sitä kautta nostotuntumaa yllä. Tulevana viikonloppuna nostetaan Eräjärven Rönnillä 70v. juhlakilpailut, missä toki olen mukana. Ei taida olla kovin montaa vastaavan perinteen omaavaa kilapailua maailmassa. On tehty maailmanennätyksiä jne. jne. Tänä vuonna ei välttämättä maailmanennätyksiä nähdä, mutta iso joukko porukkaa on tulossa kammoittelemaan titteleleistä ja ilmassa on varmasti suuren urheilujuhlan tuntua.
Itselläni ei ole kovinkaan kummoiset tulostavoitteet, kunhan saisi tehtyä ehjän kilpailun niin voisi olla tyytyväinen.

Heinäkuun lopulla kilpailen Baltic Cupissa, Tallinnassa, elokuun alussa Porissa Kulta-Kallen kisoissa ja elokuun lopussa pääsen nostamaan Saksaan kutsukilpailuihin. Tämän jälkeen olisi vielä syyskuun alussa Etelä-Suomen mestaruuskilpailut. Kilpailuja tulee siis mukavasti ja tavoitteena olisi saada näihin tuloksiin nouseva trendi kohti marraskuuta ja MM-kilpailuja.

Koitetaanpa nyt päivittää blogia, twitteriä, instagramia ja facebookia vähän aktiivisemmin  niin kaikki ketä sattuu kiinnostamaan saavat seurata matkaa kohti Houstonia ja MM-kisoja.

EM-kisat 2015 Tbilisi

Eilen pääsin kotiin reissusta, joka ei mennyt ihan suunnitelman mukaan vaikka yksi ennätys tulikin tehtyä. Jos tekstissä tulee paljon kirjoitusvirheitä niin laitetaan sen piikkiin että pe-la yönä heräsin Suomen aikaa klo 2.30 ja valvominen loppui eilen illalla vähän seitsemän jälkeen kun pääsi k0tio köllölleen.

Matkustus Georgiaan alkoi tiistaina kun menin jo valmiiksi Helsinkiin, että saisi pari tuntia enemmän unta lentoa edeltävänä yönä. Lento kun lähti keskiviikkoaamuna kuuden aikaan. Näin ennen kisaa on hyvä miettiä täälaisetkin asiat valmiiksi, että ei suotta kuluta energiaa tyrhaan höntyilyyn. Siinä hotellihuoneessa laskeskelin että evästä matkalle otin noin 6,5 kiloa + lisäravinteet. Tämäkin taas sitä ennakkoon valmistautumista. Monesti kisareissuun mentäessä sitä on vain luottanut että kyllä sieltä jostain kiskalta jonkun pannarin tai nakkipiilon löytää, mutta kun mietitään taas parasta mahdollista valmistautumista kisaan niin nälkä ja pikaruoka ei oikein ole sitä mitä ennen kisaa haluaa hamuta.
Kyllä siinä vieruskaveri lentokoneessa vähän katseli kun kaivoin saavillisen riisiä ja kanaa kassista ja aloin aterioida.

Mestoille päästyäni lähdin heti tankojumpalle ja karistelin matkan istumiset jaloista.
Seuraavana päivänä kevyt nostoharjoitus ja perjantaina katseltiin vähän kisoja ja lepäiltiin.

Sitten koitti kisapäivä. Herätys viisi tuntia ennen kisaa klo 3.30 että saa kropan toimimaan kisassa kunnolla. Vatillinen puuroa naamariin ja jumppailua niin kyllähän se kroppa alkoi toimia. Kisassa ei huomannut ollenkaan että olisi ollut aikainen aamu.

Lämmittelyt sujui aivan hyvin ja aloituspainoksi ilmoitettu 155 kiloa nousi ihan mukavasti. Korotus 160 kiloon olikin sitten kahdesti liikaa ja kyllähän se jonkun verran hermon päälle otti. Jälkiviisaasti olisi pitänyt laittaa pienempi korotus ja sitten viimeisellä ottaa se 160+, mutta tätikin olis setä jos sillä olis jne. jne.

Työnnön lähtö nostettiin 200 kilosta 201 kiloon, jotta päästiin norjalaisnostajan edelle. Ja päästiinkin. Nosto ei turhan paljoa hanskassa painanut, mutta korotus 205 kiloon tuottikin sitten vaikeuksia.
Ensimmäinen rinnalleveto kääntyi aivan liikaa eteen ja toinen sitten meni kantapäille. Kun ei kerran enempää yrityksiä ole niin siihen sitten jäätiin, alkurautoihin. Yhteistulos oli silti kilolla uusi ennätys.

Sijoituksekseni tuli 13. ja olin pohjoismaisista nostajista parhaiten sijoittunut. Tavoitteena oli parantaa edellisten vuosien sijoitusta (11.)  ja 10. sijaan olisi tarvittu 373 kilon tulos. Täydellisellä onnistumisella en olisi pitänyt sitä mitenkään mahdottomana, mutta edelleen ne tätit ja setät eli lopetetaas jossittelut tähän.

Täytyypä vielä mainita Suomen naisten joukkuuen hyvät suoritukset. Tällä menolla naisilla olympiapaikan saavuttaminen näyttää entistä realistisemmalta. Meillä miehillä ei kenelläkään tullut suurta onnistumista, jos nyt jääkarhu Eero Retulaisen huikeaa työntöä ei lasketa.

Kiitokset valmennusportaalle ja kaikille jotka ovat minua auttaneet.

Timo Jutilan sanoin, eteen päin mennään.