Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Avainsana: voimanosto

MM-kisaraportti

Matka vuoden 2014 MM-kisoihin Kazakstanin Almayyn alkoi tiistaina, ja eilen illalla pääsin kuin pääsinkin takaisin kotio. Koitetaanpas vähän ynnätä miten matka kaiken kaikkiaan meni.

Läksin siis matkaan tiistaina ja olin perillä Almatyssa keskiviikkoaamuna paikallista aikaa noin yhdeksältä. Siis koko yö tuli matkattua ja ehkä noin kaksi tuntia pätkissä nukuttuakin. On ihan mukava nähdä uusia paikkoja ja siinä mielessä matkustaminen on hienoa hommaa, mutta onhan tuo lentäminen nyt aivan hantuukista koko homma. Selkää ja persusta kivistää, päätä jumittaa ja muutenkin siinä kun on jonkun tuntemattoman kanssa reisi reittä vasten niin eihän se mukavaa ole. Sille toiselle tietty vielä epämukavempaa kun tällainen 140 kiloinen rohjake tunkee siihen viereen.

Muutaman unnin päikkärit ja sitten lähdin kisapaikan välittömässä läheisyydessä olevalle treenisalille karistamaan matkan rasituksia kintereistä ja tekemään tankojumppaa. Treenisali oli järjestetty jäähalliin ja kaukalon sisään oli rakennettu yli 60 treenilavaa. Joka kerta kun kävi treenihallilla niin siellä oli lajimme ehdotonta eliittiä, ja entisiä huippunostajia. Eipä siinä voinut muuta kuin tuntea suurta ihailua ja kunnioitusta näitä nykyisiä ja entisiä maailman parhaita urheilijoita kohtaan.

Illalla ei juuri tarvinnut unta odotella, ja seuraavana aamuna olikin jo huomattavasti pirteämpi olo. Torstaina kävin tekemässä viimeisen viimeistelytreenin, jonka jälkeen saatoin olla aivan luottavaisin mielin lauantain kilpailua kohtaan. Hotellihuoneessa vielä muutama tunti lihashuoltoa, millä sai availtua lennolla jumiutuneita lihaksia niin alkoi kaikki olla valmista lauantaita ajatellen. Monilla joukkueilla oli mukana tällaisia tapauksia varen hierojat ja fysiot, mutta minulla oli jääpallo ja hierontarulla. Käyhän se niinkin.

Perjantain lähinnä rötväilin sängyssä. Kävin taistelemassa ikävystymistä vastaan tekemällä tankojumpan ja katsomassa hieman kisoja.

Lauantai olikin sitten kisapäivä. Kilpailu oli vasta myöhään illalla klo 21 ja päivän ajan saikin hikoiluttaa kämmenpohjiaan rötväilemällä hieman lisää ja keskittymällä illan kisaan.
Vaakassa paino näytti 142,39 kilon lukemia, ja alkuopainoiksi määrättiin 150 ja 200 kiloa. Viimeistelytreenin perusteella näiden piti olla hyvinkin oikein mitoitetut raudat millä voisi varmasti aloittaa hyvän kisan.

Tempauksen lämmittely sujui vallan mallikkasti, viimeisen lämmittelyraudan ollessa 140 kiloa. Ensimmäinen nosto 150 kilosta osui aivan nappiin. Toiseen nostoon laitettiin viisi kiloa lisää, mikä tuli myös hyväksytysti. Itsestä tämä nosto ei osunut oikein kohdalleen, mutta ajattelin seuraavaan nostoon korjaavani tilanteen. Tankoon rautaa maltilliset kolme kiloa lisää. Nyt nosto ei olutkaan oikein yhtään kohdillaan vaikka sen ylös asti saikin kammettua. Nosto lähti vähän kiertämään ja jouduin juoksemaan painoja kiinni ettei ne olisi pudonneet edestä alas. Nosto hylättiin tuomariäänin 2-1.

Työnnössä oli paljon väkeä aloittamassa samoista raudoista ja katsottiinkin tarpeelliseksi aloittaa lämmittely hyvissä ajoin, ettei vaan pääsisi kiire yllättämään, mikäli tulisi odottamattomia korotuksia. Lämmittely sujuikin siihen asti hyvin kunnes huomasimme että meidän tulee pidentään viimeisten lämmittelynostojen välisiä taukoja, etten olisi liian aikaisin valmis ennen ensimmäistä kilpailusuoritusta. Lämmittelynostojen välit tulivatkin sen verran pitkiksi, että pääsin jäähtymään vähän liiaksi ja tatsi pääsi hukkumaan.

Ensimmäinen työntö 200 kilosta tuntui kovin kevyeltä. Valitettavasti yritys oli vain niin paljon edessä ja mies takana että rinnallekääntö epäonnistui. Toisessa yrityksessä olikin jo vähän parempi kääntö, vaikka siinäkin täytyi hieman hakea tasapainoa. Tästä syystä tanko pääsi kyykystä noustessa hieman ns. lyömään vastaan ja kyykystä nousu oli hieman raskaampi kuin olisi sopinut toivoa. Ylöstyönnössä olikin sitten vähän puhti pois ja raudat kolisi lavaan ennen aikojaan. Viimeinen työntö olikin mallia ”väkisin runttaus” ja tuomarit hyväksyivät sen äänin 2-1.

Tuloksena siis 155+200=355. Tempausennätys parani kilolla ja yhteistulosennätys neljä kiloa. Kisat menivät siis ihan ok, mutta ei missään nimessä hyvin. Kunnon mukaista tulosta ei saavutettu, mutta kyllähän sen vielä ehtii saavuttaa.

Muutamia mainintoja ylipäätään kisoista ansaitsee ensinnäkin huikea sarjan 105 kiloa kilpailu, missä lopulta tehtiin kolme työnnön maailman ennätystä eri miesten toimesta. Siis myös pronssille jäänyt teki maailmanennätystuloksen. Voittaja Ilya Ilin työnsi sarjan uudeksi ME:ksi 242 kiloa! Aivan huikeaa. Harmillisesti itse en päässyt tätä livenä todistamaan kun olin odottamassa tämän spektaakkelin jälkeen alkavia omia nostojani, mutta takahuoneeseenkin kuului valtava huutomyrsky ja mylvintä minkä aiheutti noin 2500-3000 paikallista fania. Miettikääpä jos vaikka keihäänheitossa viimeisellä kierroksella kolme viimeistä heittäjää tekisi maailmanennätyksen (nyt 98,48) niin saatte vähän mielikuvaa siitä miten huikea kilpailun loppu mahtoi oikein olla!

Toinen maininta tulee naisten +75 kilon sarjasta. Ehkä ylivoimaisin naisurheilija kaikki lajit huomioiden, Tatjana Kashirina, teki nipun aivan älyttömän kovia maailmanennätyksiä tempaamalla 155 kiloa, työntämällä 193 kiloa ja kerryttämällä yhteistulosta aivan jäätävät 348 kiloa. Hän paransi yhteistuloksen maailmanennätystä 14 kiloa! Tämä jos joku on ylivoimaa. Ei ole mitenkään kaukana se päivä kun nähdään naisen työntävän 200 kiloa.

Kolmas maininta koskee naapurimaamme Mart Seimiä joka oli omassa sarjassani neljäs. Tämä oli todella kova suoritus ja antaa uskoa siihen, että vaikka resurssit ovat pienet, niin huipulle voi päästä treenaamalla oikein ja tehokkaasti. Varsinkin Martin 246 kilon työntö oli todellakin mieletön nosto ja hän oli pitkään kiinni jopa työntömitalissa.

Kotimatkalla väsyttikin sitten sen verran, että meinasin lentokoneessa nukahdettuani pudota penkiltä, mistä yksi lentoemäntä saikin itselleen huvitusta. Lopulta reilun 20 tunnin matkaamisen jälkeen pääsinkin kotio köllimään.

Seuraava kisa minulla tulee olemaan 13.12. nostettava Suomen Cupin finaali Lempäälässä. Sinne kannattaa tulla sankoin joukoin katsomaan. Paikalla tulee olemaan kaikki Suomen parhaat nais- ja miesnostajat kammoittelemassa rahapalkinnoista.

Pitkästä aikaa uusia juttuja

Siitähän näkyy olevan kohtapuoleen nelisen kuukautta kun on viimeksi tullut tätä blogia päivitettyä. Vähän voisi tietty olla tiiviimpi tahti, mutta kun oli vähä kiireitä ja piti reenata ja koittaa hommata hommia ja päätä särki ja nukutti ja täyty ajella autolla kylillä ja kaikkee muuta. Mutta nyt kun on saatu tekosyyt alta pois niin lähdetääs katsomaan mitä tässä neljän kuukauden aikana on saatu aikaan.

Ensinnäkin tahdon esitellä kaikille aivan mahtavan painonnostotietokannan, mistä löytyy suomalaisia painonnoston kilpailutuloksia.

http://www.bodonos.fi/stats/index.php

Siitä kun katselen itseäni, niin huomaan käyneeni tänä vuonna kymmenen kilpailua. Vähän reiluun kahteen kuukauteen tuli viisi kilpailua jotka olivatkin hyvinkin nousujohteisia. Viimeisimmässä kilpailussa viime lauantaina tuli uudet ennätykset tempaukseen (154 kg) ja yhteistulokseen (351 kg), työnnön jäädessä kolme kiloa ennätyksestä.

Yhteenkään näistä kisoista ei treeniä muutettu eikä kevennetty. Koko ajan panostettiin voimanhankintaan, ja siinä ohessa tekniikan viilaamiseen.
Kilpailla halusin nyt enemmän siksi, että muutamat kisat olivat menneet aivan perseelleen (jos ihan suoraan sanotaan), kun jäin ilman tulosta SM- ja EM-kilpailuissa. Ei ne tuloksetta jäämiset kokemuksen puutetta olleet, onhan tässä nyt muutama kisa käyty ennenkin, mutta halusin saada takaisin hyvän tuntuman kilapailutapahtumiin. Kisoissa myös saan itsestäni vähän enemmän irti kuin treeneissä, joten maksiminostot on siksikin hyvä ottaa kisoissa.
Ilokseni minut kutsuttiin nostamaan muutamaan noista kilpailuista, ja tietysti kun kutsutaan niin on kunnia-asia päästä paikanpäälle ja tehdä parhaansa. Täytyy näistä kutsukisoista vielä mainita, että ne olivat erittäin hyviä tapahtumia painonnostolle ylipäätään, ja lajista innostuneita katsojia riitti molemmissa kisoissa. Kiitokset Puntti-Karhuille ja Keljon Viestille kyseisitä kisoista.

Etelä-Suomen mestaruuskilpailujen tuloksella varmistin paikan MM-kisajoukkueessa. Kisat ovat marraskuussa Kazakstanissa. Siellä tehdäänkin taas lisää ennätyksiä, mikäli treenit sujuvat entiseen malliin. Ja mikseivät sujuisi!
Ainoa pieni miinuspuoli matkassa on sen finanssiosuus. Nyt kun olen siirtynyt tehdastyöläisestä persaukiseksi yrittäjä – wanabe ammattilaisurheilijaksi, niin kyllä se pikkasta vaille kirpaisee tyhjään lompakkoon tuo MM-kisareissu. Arviolta budjetti tulee olemaan n. 1500 – 2000 euroa. Tällä hetkellä tukea matkaan on tulossa muutamalta tukijalta (kiitos heille!) yhteensä n. 500-600 euroa. Onhan matka toki kestoltaan ehkä jopa nelipäiväinen, että sietäähän siitä jo pulittaa. Tosin toiset eivät pääse näihin kinkereihin nostamaan edes rahalla.
Otin tässä näitä lukuja esille, ettei tarvitse sitten kenenkään alkaa itkemään kuinka siellä vaan maailmalla reissataan toisten verorahoilla.
Liittohan on tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa ettei se pysty kustantamaan edes aivan kärkinostajiemmekaan matkoja. Mielestäni tilanne on hyvin nolo, ja asialle olisi syytä saada jotain aikaiseksi. Noh, eiköhän asialle koiteta jotain tehdäkin, olisihan se järjetöntä olla edes yrittämättä!

Vielä ei ole julkistettu MM-kisajoukkuetta, mutta piakkoin on tulossa maajoukkueleiri ja eiköhän siellä jo vähän selkiä, että ketä olisi kisoihin mahdollisesti lähdössä.

Siihen asti olkoon voima kanssanne

-Teemu

Helsinki Open ja muita höpinöitä

Lauantaina nostettiin Helsingin Ruskeasuolla kansallinen Helsinki Open kilpailu. Nostajia oli paikalla mukavasti ja kilpailut kisattiin kolmessa ryhmässä. Tähän kisaan lähdettiin vain nostamaan varmaa tulosta, ja sitä kautta pisteitä Suomen Cupia ajatellen. Tänä vuonnahan olen kahdesti aiemmin nostanut kisoissa mistä olisi niitä pisteitä saanut, mutta molemmilla kerroilla jäänyt ilman tulosta tempauksessa.

EM-kilpailujen jälkeen treenien kanssa otettiin vähän iisimmin eikä sen systemaattisempaa treeniä tullut tehtyä. Odotukset tuloksen suhteen eivät siis olleet turhan korkealla. Alkupainoiksi laitoinkin kohtuu varmat 130 ja 175 kiloa.  Normaali tilanteessa tempauksen alkupaino olisi ollut toiseksi viimeinen lämmittelypaino ennen lavalle menoa, ja työnnön starttirauta olisi ollut viimeinen lämmittelypaino.
Ihan mukavastihan se tempaus sitten menikin. Tulossarjana oli 130, 140 ja 145 kiloa. Ihan kiva saada välillä kaikki nostot onnistumaan. Tempauksen kanssa tulen jatkossa tekemään hieman enemmän töitä, jotta tekniikka saataisiin hiottua tehokkaammaksi. Siitä ehkä tuonnenpana enemmän juttua.
Työnnön aloitus 175 kilosta oli melko helppo, niin kuin tietty kuuluukin olla, oli sitten missä kunnossa hyvänsä. Toinen nosto 190 kilosta ei ollut paha sekään, ja viimeiseen yritykseen päätettiin lastata uudet ennätysromut 201 kiloa. Siinä alkoikin jo kolmen viikon oman pään mukaan treenaaminen näkyä, eikä rauta kääntynyt rinnalle. Tuloksena kuitenkin 335 kilon yhteistulos ja arvokkaita pisteitä Cupin finaalia ajatellen.

Kisasta täytyy vielä nostaa esille Eero Retulaisen hyvät suoritukset. Eeron tulos 145 + 184 = 329  joista työntö ja yhteistulos olivat miehen omia ennätyksiä. Yritykset tempauksessa uusista nuorten SE-tuloksista 151 ja 152 kilosta valitettavasti epäonnistuivat, mutta sellainen fiilis jäi että tänä vuonna ne tulevat kyllä vielä paranemaan. Jääkarhu on jäätävässä iskussa.

Mutta ettei menisi pelkäksi kansallisten kisojen raporttilänkytykseksi, niin Suomen painonnostorintamalla on kesällä muutama oikein mielenkiintoinen tapahtuma.

Ensiksi järjestetään heinäkuussa Rovaniemellä Arctic Midsummer Strength Week. Tapahtumaan tulee luennoimaan kuuluisia valmentajia ja paikalla pitäisi olla vahva edustus ulkomaisia painonnostajia mm. Uudesta Seelannista sekä Espanjasta. Rovaniemelle on myös juuri auennut upouusi painonnostosali uusine Eleikon välineineen. Varmasti tiedossa on mahtava tapahtuma mihin todella kannattaa osallistua jos vain mahdollisuus siihen on. Tällaisia tilaisuuksia ei turhan usein Suomessa tule vastaan.

Heti tämän tilaisuuden perään järjestetään Suomen painonnostoliiton 80-vuotis juhlaviikko Kisakallion urheiluopistolla Lohjalla. Luvassa on kovatasoinen Baltic Cup kilpailu, punttileiri ja -karnevaalit, valmentajapäivät ja juhlagaala. Myös tämä on sellainen tilaisuus mihin aiheesta innostuneiden on syytä suunnata.

Tällä hetkellä painonnosto on nähdäkseni hyvässä nosteessa, niin miksipä ei näissäkin tapahtumissa nähtäisi innokasta yleisöä. Crossfit on tuonut lajin pariin uusia kasvoja ihan kisalavoille asti, ja mastersien SM-kisoissa oli melkein 200 ilmottautunutta. Näiden lisäksi vielä ne sadat muut ihmiset jotka nostavat omaksi ilokseen, eivätkä käy kisoissa.  Hienoa että ihmiset löytävät maailman hienoimman urheilulajin pariin. Eiköhän sieltä ala pikku hiljaa nousta entistä enemmän nuoria lupauksia aina kansainvälisille lavoillekin asti.

SM-kisapohdintaa

Viikonloppuna nostettiin Parkanossa SM-kilpailut, minne lähdinkin kovien tavotteiden saattelemana paikalle. Vähimmäistavoite oli tehdä 365 sinclairpistettä millä olisi lohjennut B-raja EM-kilpailuihin. Valmistautumisjaksolla oli pieniä ongelmia, mutta viimeinen viimeistelytreeni ennen kisaa meni todella hyvin. Siinä tehtiin nopeat nousut tempauksessa, työnnössä ja kyykyssä. Tunnelma oli korkealla ja itseluottamus pilvissä. Ei ollut pienintäkään epäilystä etteikö ennätykset paukkuisi.

Kuva kertokoon miten sitten menikään.

Ei se tullut edes niskaan vaan ihan päähän.

Ei se tullut edes niskaan vaan ihan päähän.

Yleisesti ottaen SM-kisoissa ilahduttavaa oli suuri osanottajamäärä. Muutamissa sarjoissa nähtiin hyvää kilpailuakin, mutta erityisesti lämmittää suuri katsojien määrä. Varmasti katsojista paljon oli nostajien läheisiä, mutta sitä kauttahan lajia tehdäänkin suurelle yleisölle tutummaksi. Varmasti joku kertoo työpaikallaan tai naapurilleen käyneensä kisoissa ja laji saa mainosta. Kyllä siellä niin hienoja suorituksia nähtiin, että varmasti on puheenaiheita.

 

Muutamia puheenaiheita nousi kilpailujen aikana ja jälkeen esiin. Yksi ehkäpä jopa ikuinen aihe on tuomarilinja. Tämä on aihe saa monella tunteet pintaan puolin ja toisin. Milloin ”nimimiehillä” (ketä he sitten ovatkaan) menee kaikki pumput läpi ja milloin taas ”tietyn” seuran (mikä sekin sitten on) nostajilla ei mene umpitäydelliset nostot läpi. Harvemmin kuitenkaan kuulee, että hienosti tuomittu.

Painonnosto on vuosien saatossa muuttunut. Uskokaa pois. Perusasiat ovat pysyneet samoina, mutta laji on kehittynyt kyllä. Välineet ovat parempia kuin ennen, ei ole enää pelkkiä rautalevyjä ja tangotkin pyörii melko mukavasti. Punnitus suoritetaan nykyään vain kerran, eikä punnerrustakaan ole ollut lajina enää yli 40 vuoteen. Ihan vain muutamana esimerkkinä. Säännöt ovat vuosien saatossa muokkautuneet ja muuttuneet.
Eikä painonnosto ole ainoa laji missä näin on käynyt. Viimeisimpiä isoja muutoksia mitä joku saattaa muistaa muista lajeista on painin sääntömuutokset. Painihan tippui olympialaisten ohjelmasta, mutta sääntömuutosten ja kovan mainostuksen avulla se siellä onnistuttiin pitämään.

Vielä 90-luvulla moni nosto joka nyt SM-kisoissa hylättiin olisi mennyt kirkkaasti läpi kaikin tuomariäänin. Säännöt ovat muuttuneet kansainvälisellä tasolla erittäin tiukoiksi ja kansallisten tuomioiden tulee luonnollisesti seurata kansainvälistä linjaa. Muutoin käy, niin kuin Niemen Pekka sosiaalisessa mediassa totesi, kuin Rudolf Ekströmille 1920 Antwerpenin olympialaisissa, missä hän nosti isoimmat raudat, mutta nostot hylättiin. Rudolf vaan ei tiennyt miksi kun ei ollut kielimiehiä ja kaikki nostot oli kotimaassa aina hyväksytty.

Joku vuosi sitten kävin Ruotsissa nostamassa kansallisen kilpailun ja voin sanoa siellä alkuun herättäneen hieman ihmetystä, että tuomitaanko täällä oikeasti noin tarkkaan vaikka onkin vain kansalliset kisat. Jos Suomessa olisi ollut vastaavat tuomarit kansallisissa niin ne olisi kieritelty tervassa ja höyhenissä.
Tiukka tuomarilinja on ennen kaikkea nostajan etu. Jos pystyt nostamaan niin, että sanomista ei tule niin todennäköisesti tekniikkasi on paljon tehokkaampi ja turvallisempi verrattuna suoritukseen minkä tuomiossa on tulkinnan varaa. Ja muistetaan nyt sekin, että tuomarit ovat myös ihmisiä ja hekin tekevät virheitä, olisi näin ollen vähintäänkin kohtuullista käyttäytyä heitä kohtaan myös niin kuin ihmisten kanssa tulee käyttäytyä. Muuten on aika hiljaista kilpailujen tuomaripallilla.

Todettakoon vielä vanha totuus minkä Kitusen Matti totesi kun suoritin ensimmäistä tuomarikorttiani. Parhaat tuomarit ovat aina katsomossa.

Ai niin, enää tämä viikko ”oikeita” töitä ja sitten alkaa yrittäminen ja treenaaminen. Mahtava homma.
www.tr-valmennus.com