Kisat kolkuttelee ovella

EM-kilpailut Norjan Fordessä alkaa ihan näillä näpyttimillä. Final entryt lyödään lukkoon 8. päivä eli silloin vasta tiedetään lopulliset osallistujalistat ja aikataulut. Itse kisat alkavat 10. päivä ja omat nostot ovat näillä näkymin 15. päivänä, tai pikemminkin aamuna klo 8.30. Tämähän meinaa sitä että sängystä on kömmittävä ylös mieluusti siinä ennen kolmea ja alettava jumppaamaan silmäluomia auki. Pannullinen kahvia, aamulenkki tai/ja -jumppa sekä pesuvatillinen puuroa niin eiköhän sitä siinä herää.

Omat treenit kohti kisoja ovat sujuneet vaihtelevasti. Suunnitelmaa kisoihin valmistautumiseen ei ole pystynyt täysin noudattamaan ja se onkin toisinaan käynyt hermon päälle. Välillä se kun ei kulje vaikka pitäisi kulkea saa pään sisällä liiankin suuret mittasuhteet ja galaxit räjähtelee. Vaikka painonnosto onkin parasta mitä ihmislapsi voi housut jalassa tehdä, niin ei tämä loppujen lopuksi ole sen ihmeellisempää hommaa kuin että nostellaan murkuloita pään päälle. Jos ikävin asia elämässä on se, että treeni ei tänään kulkenut niin minullahan taitaakin mennä oikeastaan aika kivasti.

Noh, onneksi ohjelmat ja suunnitelmat kuitenkin on vain suunnitelmaa ja kun tilanteet vaihtelee niin on pyrittävä vain mukauttamaan suunnitelmia sen mukaisiksi, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Nämä kisathan ovat sellaiset joissa koko Suomen joukkueen tulisi olla hyvässä iskussa. Jaossa on viimeiset paikat olympialaisiin ja niitä paikkoja lähdetään ihan tosissaan nostamaan meidän joukkueelle, vaikka se vaatiikin kaikilta hyviä onnistumisia. Mitä tässä on muita joukkuetovereita seuraillut niin siellä ollaan kyllä ihan mukavassa iskussa eli olympiapaikat eivät välttämättä ole utopiaa.

Ensi viikko on jo kuormitukseltaan normaalia kevyempi, vaikka sinne isompiakin nostoja olisi tarkoitus tuupata sekaan. Kisapäivää edeltävä viikko onkin lähinnä palautumista ja henkisen kantin terästämistä. Viimeisen parin viikon aikanahan ei voi enää paljon muuta kuin pilata ihan kaiken.

Loppuun vielä kiitokset kaikille Teille jotka olette olleet minua tukemassa taas näihinkin kilpailuihin!
Ja ihan loppujen lopuksi vielä lyhyt värssy, jonka painonnoston raskaansarjan maailmanmestari ja yksi kautta aikain vahvimmista ihmisistä, Dough Hepburn, sai ohjeekseen nuorena voimailijan alkuna.

”Do your best at all times, keep your goal clearly before you and always take time to smell the roses. It is the roses as much as anything else in life that makes what you do worth doing.”

Treenit käynnissä

Tammikuu alkaa olla taputeltu ja treenit on saatu taas tosissaan käyntiin. Suomen Cupin finaalin jälkeen huilattiin hetki, mutta systemaattinen treeni alkoi kyllä jo viime vuoden puolella. Nyt on hiukan muutettu treenisysteemiä ja tällä hetkellä nojaudutaan entistä enemmän veli venäläisen ohjelmointiin ja treenin rytmitykseen.

Viime vuoden harjoituspäiväkirjaa kun tutkii niin se antaa seuraavanlaisia lukemia (minulla on joku perversio näihin numeroihin, mutta olkoon. Voisi olla huonomminkin). Salilla tehtyjä harjoituksia kertyi 417. Nostettuja kiloja tuli reipas 2,7 miljoonaa ja toistoja 19 600, keskipainon ollessa n. 138 kiloa. Nyt alkaneena vuonna koitetaan hinata volyymia hieman ylemmäs ja sitä kautta myös yhteistulosta. Tietenkään enemmän volyymia ei tarkoita suoraan parempaa yhteistulosta, mutta on yksi asia mihin on syytä kiinnittää huomiota.

Nyt on harjoituksissa aika tehdä taas rakentavaa työtä ja olla vähän jumissakin, jotta EM-kilpailuihin saisi selvän tason noston aikaiseksi. Viikko sitten nostetuissa Turun tammikuun kilpailuissa huomasi että isompia lajinostoja ei ole Cupin finaalin jälkeen tullut tehtyä ja paikat olivat mukavasti jumissa. Silti sain tehtyä ehjän kisan kaikkien nostojen onnistuessa ja tuloksen ollessa 145 + 190. Kisa oli hyvä muistutus siitä mihin lajinostoja harjoitellessa on taas keskityttävä. Kiitokset kisajärjestäjille hyvästä kisasta!

EM-kilpailut siis ovat itselle ne vuoden ehdottomat pääkilpailut ja kilpailukauden harjoitusohjelmaan siirrytäänkin vasta Porin SM-kilpailujen jälkeen. Nyt rakennetaan voimaa ja kuntoa, mitä saa sitten jalostaa ja irrottaa ropasta. Toki SM-kisoissakin nostetaan se mikä kintereistä irti lähtee. EM-kilpailuissa on jaossa viimeiset paikat olympialaisiin ja itse aion kantaa korteni kekoon jotta oma suoritukseni olisi tällaisessa paikassa mahdollisimman hyvä. Vaikka paikka olympialaisiin Suomelle onkin kiven alla, niin urheilussa ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Viimeksihän paikkoja jaettiin vielä ihan muutama viikko kisojen alla.

Eilen nostettiin monella paikkakunnalla piirinmestaruuskilpailuja. Itse keskityin treenaamiseen, mutta oli mahtava huomata kuinka sankoin joukoin monessa kisassa oli ollut porukkaa nostamassa (tietysti 70- ja 80-luvuilla asiat oli paremmin ja miehet rautaa eikä pullamössöä) ja olkaamme iloisia että laji kokee jonkin asteista nostetta. Pitäkäämme huoli siitä että noste jatkuu ja sitä kautta saamme tulevaisuudessa nähdä huipputuloksia myös suomalaisnostajien toimesta!

Mitä painottaa harjoittelussa

Joku aika sitten käsittelin yhtä hyvää valmennustyökalua, K-arvoa, joka auttaa arvioimaan harjoitusohjelman intensiteettiä.  Mutta mihin asioihin harjoittelussa sitten täytyisi keskittyä?

Jos lähdetään aloittelijatasolta liikkeelle niin tietysti ensisijaisen tärkeää on alusta pitäen oppia tehokas tekniikka. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä että tempauksia ja työntöjä on tehtävä valmentajan valvovan silmän alla niin paljon että hyvä perustekniikka vakioituu. Tätä voisi kutsua vaikkapa punttikouluvaiheeksi nostajan uralla. Tähän vaiheeseen ei kuitenkaan ole syytä juuttua loppu-uran ajaksi vaan meillähän on muitakin tärkeitä osa-alueita mitä tulisi kehittää. Mistä siis voisi tietää milloin treenata mitäkin?

Jälleen kerran uppoudun neuvostopojan lukuihin. Rajan takana tietävät kertoa että painonnostajalla pitäisi työnnön 1RM 0lla 70-80% takakyykkymaksimista. Mitä lähempänä 80% ollaan sitä tehokkaampi nostaja on taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuuksiltaan. Jos nostajan työnnön maksimi jää alle 70% kyykyn maksimista on todennäköistä että nostaja hyötyy enemmän painottamalla harjoitteluaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia kehittävään harjoitteluun. Jos taas nostajan työntömaksimi asettuu tuon 70-80% väliin, on todennäköistä että nostaja hyötyy kaikkein eniten voimaominaisuuksien, tässä tapauksessa kyykkymaksimin kohentamisesta. Tietenkään ei saada unohtaa muitakaan ominaisuuksia tai muita osa-alueita voimanhankinnassa, mutta tässä vähän ajatusta siitä mihin painopiste saattaisi olla hyvä siirtää.

Tempauksen suhde työntöön taas tulisi asettua 78-82% väliin työntömaksimista. Taas kerran jos tempaustulos jää kovasti tuon alle, olisi varmasti syytä tarkastaa tekninen osaaminen ja keskittyä hiomaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia. Jos taas pysytään näiden lukujen sisässä niin miksikäs ei alettaisi painamaan kunnolla voimaa kroppaan? Eli mitä enemmän kyykkäät, sitä enemmän työnnät. Ja mitä enemmän työnnät sitä enemmän tempaat. Näin siis koko homma yksinkertaistettuna.

Muistakaa siis harjoituksissa keskittyä myös voimaliikkeiden (kyykyt, vedot, punnerrukset) treenaamiseen. Ne eivät ole vain apuliikkeitä, vaan niiden tulisi olla painonnostajan ohjelmistossa aivan yhtälailla pääliikkeitä kuin tempausten ja työntöjenkin.

Tällasta tällä kertaa.
Jaa niin, se olis TJ 20.

 

Maajoukkueleiri

Viime viikko oltiin treenaamassa Rovaniemen urheiluopistolla maajoukkueleirillä. Yhteensä nostajia paikalla oli kahdeksan naista ja kuusi miestä plus tietysti maajoukkueen valmentajat. Leirillä päästiin myös hyödyntämään lihashuoltopuolta Törmäsen Timon ja Taivalojan Jimmyn ollessa paikalla meitä muljaamassa eheämmiksi. Isot kiitokset heille!

Treeniolosuhteet Rovaniemellä ovat kyllä todella kadehdittavat. Iso sali, missä joka lavalla on Eleikon täydet treenisetit. Tätä paremmaksi on huono pistää. Oli todella ilo päästä keskittymään siihen mistä todella nauttii, eli punnuksien nosteluun. Loppuviikosta alkoi jo hieman väsymys painaa päälle parin kovemman treeniviikon jälkeen ja nyt alkoi kevyt treeniviikko ennen viikonloppuna Meissenissa, Saksassa nostettavia sinisten miekkojen kutsukilpailua. Isoimmat treeninostot osaltani leirillä olivat 190 kilon työntö ja 140 kilon tempaus. Näiden perusteella odottelisin noin ainakin 350 kilon yhteistulosta lauantain kisassa.

Leiriin sisältyi myös oheisohjelmaa keilailun ja fribeegolfin merkeissä. Sen verran tajusin jo heti lähdössä, että ihan turha vaihtaa lajia ainakaan näihin. Lahjoja oli tasan nolla. Mutta kivaa puuhaa nuo oli kumpainenkin ja saipa aivot hetkeksi lomalle painonnostosta. Sitä kun välillä unissaankin tulee temmattua niin mukava se on joskus hieman irtautua.

Ennen leirille lähtöä minulla oli ilo saada uusi yhteistyökumppani Lempäälän OmaSP:ta tukemaan tekemistäni urheilijana. Kiitokset myös Finnmaxille, Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmaiselle, Lempäälän Toivoille ja Poltesalille  jotka tukivat minua kannatuspaitaprojektissani matkalla kohti MM-kisoja. Kiitos myös Best Caravanille heidän antamastaan tuesta. Kaikki tämä tuki on ollut erittäin iso apu ja arvostan sitä kovasti. Näin saan katettua isoimman osan kilpailu- ja leirikustannuksista.

Kannatuspaitoja muuten voi ostaa tovi sitten auenneesta verkkokaupasta: http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/
Ja nyt kun myymisen makuun päästiin niin Lempäälässä järjestetään syyskuussa painonnostoleiri kaikille aiheesta kiinnostuneille. Siitä lisää -> Täällä

 

Viikko sitten nostettiin myös nuorten alle 20- ja 23-vuotiaiden SM-kilpailut Helsingissä.
Nostajista voisi nostaa esille parhaan naisnostajan, Marianne Saarhelon, joka nosti sarjaan 75 kiloa hyvät romut 87+105 kiloa selvästi alipainoisena sarjaansa. Maininnan arvoinen on myös paras miesnostaja, Parkanon Puntin Henri Kaikkonen joka paukutti uusia SE-tuloksia niin työnnössä kuin yhteistuloksessa tehden 112+150. Heidät tullaan näkemään varmasti lähitulevaisuudessa maajoukkuetehtävissä ja leireillä.

Lopuksi on vielä mainittava noista kilpailuista paras alle 23-vuotiaiden seura (mikä ei jäänyt muuten millään tavalla maajoukkueleirillä kellään epäselväksi kiitos TAK-laistuneen Eero Jääkarhu Retulaisen) eli Turun Atleettiklubi. Onneksi olkoon!

 

Paitaprojekti ja treenimeininkejä

Sitä saa olla ihan tyytyväinen että on aikanaan tullut valittua sisäliikuntamuoto. Kauheen kivahan se tietty olisi ulkona kirmata kun aurinko paistaa, mutta mitä tässä nyt on ulos tullut vilkuiltua niin vallan jees on ollut päästä katon alle harjoittelemaan. Tosin ei nyt ihan vallan kuivalla paidalla ole selvitty sielläkään. Ei paljon muuta tarvi kuin lämmittelytankojumppaa ottaa, niin jo on maitipuoli märkänä. Viimeisen kymmenen päivän treenikuormitus on tuonut siihen vielä oman säväyksensä.

Sarjaa on painettu niin että hippulat vinkuvat ja koitettu metsästää sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. No löytyhän se, mutta muutaman treenin päästä se ei enää ollutkaan siinä mihin se jäi vaan vasta parin sarjan päässä. Eli eteen päin mennään.

Viimeviikon kuorma oli reilut 88 000 kiloa ja tällä viikolla kuormaa on tullut jo rapiat 120 000 kiloa vaikka pari päivää olisi vielä viikkoa jäljelläkin. Näistä viimeiseen kymmeneen päivään mahtui 196 860 kiloa. Nyt otetaan hetki hiukan kevyemmin ja viikon päästä lähdetään Viroon Baltic Cupiin kokeilemaan, että minkäslainen liike se tempaus ja työntö oikein onkaan. Kisa on vielä ihan välikisa matkalla marraskuun MM-kisoihin. Varsinaisia lajinostoja ei ole Rönnin jälkeen tullut tehtyä laisinkaan, mutta jos vaikka ensi viikosta muutaman kerran yrittäisi hieman muistella sitäkin puolta. Rönnihän oli ihan ok kilpailu itseltä, vain yksi pummi, vaikka tarkoitus olikin nostaa ehjä kuuden putki. Virossa lähdetään parantamaan tästä.

Tässä nostotreenien lomassa sain puuhattua pystyyn varainkeruupaidan. Tai oikeastaan kaksikin, mutta tässä niistä ensimmäinen.

Support-paita

Tämän paidan tuotolla on tarkoitus rahoittaa MM-kisareissua ja mikäli yllätyn positiivisesti ja näitä ostetaan enemmänkin, niin matkabudjetista ylimenevä raha käytetään valmistavaan leiriin. Nyt kaikki massipäällikkömesenaatit jotka siellä tätä tekstiä luette, olisi mahdollista saada yrityksenne mainos paidan selkäpuolelle. Mikäli kiinostuit niin ota yhteyttä s.postilla roininenteemu@gmail.com tai puhelimella 044-9742680.

Toinenkin paitamalli on tulossa ja se se vasta hieno sitten onkin. Mutta siitä sitten tuonnenpana lisää.Piakkoin pitäisi aueta verkkokauppa mistä paitoja voi itselleen lunastaa ja tukea kisamatkaani.

Jaahans, näkyy paistavan aurinko ulkona. Pitääkin mennä sinne hetkeksi kekkuloimaan niin saa päivän D-vitamiiniannoksen. Ensi kertaan!

Matka kohti Texasia

Tätä kirjoittaessa on tämän vuoden MM-kisojen alkuun aikaa 141 vuorokautta. Siellä onkin seuraava tähtäin tälle treenirupeamalle. Kisat pidetään oikein Ameriikoissa asti, Houstonissa, Texasissa. Siellä mantereella ei ole tullutkaan vielä poikettua. Odotettavissa on että nostajia on paikalla kuin Kaanaan häissä. Crossfitin suosio tuo varmasti myös katsomoon paljon kiinnostuneita.

Projekti kohti MM-kisoja alkoi oikeastaan jo reilu viikko EM-kisojen jälkeen. Silloin alkoi pieni painonpudotusoperaatio ja lopulta painoa vedettiin noin 10 kiloa. Tänään aamupaino oli enää säälittävät 132 kiloa. Voimiahan tuo tietysti hieman söi, mutta nyt ollaan jo päästy aika mukavasti treenin syrjään kiinni. Eiköhän jo heinäkuun aikana saada voimatasot samalle tasolle kuin ennen EM-kisoja.

Kesän ja syksyn treenit tähtäävätkin voimien kasvattamiseen että edes teoriassa olisi joku päivä mahdollista nostaa isojakin painoja. Minä miellän asian niin, että painonnosto on ensisijaisesti raaka voimalaji. Voimaa pitää olla oikeissa paikoissa ja se pitää saada kropasta irti, mutta joka tapauksessa yleensä se jolla on vahvin kokonaispaketti, voittaa. Poikkeuksiakin toki on, koska jokaiseen sääntöön on olemassa poikkeus, paitsi siihen sääntöön että jokaiseen sääntöön on poikkeus. Se on sikäli poikkeava sääntö.

Kilpailuja kierretään kuitenkin jonkin verran ja pidetään sitä kautta nostotuntumaa yllä. Tulevana viikonloppuna nostetaan Eräjärven Rönnillä 70v. juhlakilpailut, missä toki olen mukana. Ei taida olla kovin montaa vastaavan perinteen omaavaa kilapailua maailmassa. On tehty maailmanennätyksiä jne. jne. Tänä vuonna ei välttämättä maailmanennätyksiä nähdä, mutta iso joukko porukkaa on tulossa kammoittelemaan titteleleistä ja ilmassa on varmasti suuren urheilujuhlan tuntua.
Itselläni ei ole kovinkaan kummoiset tulostavoitteet, kunhan saisi tehtyä ehjän kilpailun niin voisi olla tyytyväinen.

Heinäkuun lopulla kilpailen Baltic Cupissa, Tallinnassa, elokuun alussa Porissa Kulta-Kallen kisoissa ja elokuun lopussa pääsen nostamaan Saksaan kutsukilpailuihin. Tämän jälkeen olisi vielä syyskuun alussa Etelä-Suomen mestaruuskilpailut. Kilpailuja tulee siis mukavasti ja tavoitteena olisi saada näihin tuloksiin nouseva trendi kohti marraskuuta ja MM-kilpailuja.

Koitetaanpa nyt päivittää blogia, twitteriä, instagramia ja facebookia vähän aktiivisemmin  niin kaikki ketä sattuu kiinnostamaan saavat seurata matkaa kohti Houstonia ja MM-kisoja.

EM-kisat 2015 Tbilisi

Eilen pääsin kotiin reissusta, joka ei mennyt ihan suunnitelman mukaan vaikka yksi ennätys tulikin tehtyä. Jos tekstissä tulee paljon kirjoitusvirheitä niin laitetaan sen piikkiin että pe-la yönä heräsin Suomen aikaa klo 2.30 ja valvominen loppui eilen illalla vähän seitsemän jälkeen kun pääsi k0tio köllölleen.

Matkustus Georgiaan alkoi tiistaina kun menin jo valmiiksi Helsinkiin, että saisi pari tuntia enemmän unta lentoa edeltävänä yönä. Lento kun lähti keskiviikkoaamuna kuuden aikaan. Näin ennen kisaa on hyvä miettiä täälaisetkin asiat valmiiksi, että ei suotta kuluta energiaa tyrhaan höntyilyyn. Siinä hotellihuoneessa laskeskelin että evästä matkalle otin noin 6,5 kiloa + lisäravinteet. Tämäkin taas sitä ennakkoon valmistautumista. Monesti kisareissuun mentäessä sitä on vain luottanut että kyllä sieltä jostain kiskalta jonkun pannarin tai nakkipiilon löytää, mutta kun mietitään taas parasta mahdollista valmistautumista kisaan niin nälkä ja pikaruoka ei oikein ole sitä mitä ennen kisaa haluaa hamuta.
Kyllä siinä vieruskaveri lentokoneessa vähän katseli kun kaivoin saavillisen riisiä ja kanaa kassista ja aloin aterioida.

Mestoille päästyäni lähdin heti tankojumpalle ja karistelin matkan istumiset jaloista.
Seuraavana päivänä kevyt nostoharjoitus ja perjantaina katseltiin vähän kisoja ja lepäiltiin.

Sitten koitti kisapäivä. Herätys viisi tuntia ennen kisaa klo 3.30 että saa kropan toimimaan kisassa kunnolla. Vatillinen puuroa naamariin ja jumppailua niin kyllähän se kroppa alkoi toimia. Kisassa ei huomannut ollenkaan että olisi ollut aikainen aamu.

Lämmittelyt sujui aivan hyvin ja aloituspainoksi ilmoitettu 155 kiloa nousi ihan mukavasti. Korotus 160 kiloon olikin sitten kahdesti liikaa ja kyllähän se jonkun verran hermon päälle otti. Jälkiviisaasti olisi pitänyt laittaa pienempi korotus ja sitten viimeisellä ottaa se 160+, mutta tätikin olis setä jos sillä olis jne. jne.

Työnnön lähtö nostettiin 200 kilosta 201 kiloon, jotta päästiin norjalaisnostajan edelle. Ja päästiinkin. Nosto ei turhan paljoa hanskassa painanut, mutta korotus 205 kiloon tuottikin sitten vaikeuksia.
Ensimmäinen rinnalleveto kääntyi aivan liikaa eteen ja toinen sitten meni kantapäille. Kun ei kerran enempää yrityksiä ole niin siihen sitten jäätiin, alkurautoihin. Yhteistulos oli silti kilolla uusi ennätys.

Sijoituksekseni tuli 13. ja olin pohjoismaisista nostajista parhaiten sijoittunut. Tavoitteena oli parantaa edellisten vuosien sijoitusta (11.)  ja 10. sijaan olisi tarvittu 373 kilon tulos. Täydellisellä onnistumisella en olisi pitänyt sitä mitenkään mahdottomana, mutta edelleen ne tätit ja setät eli lopetetaas jossittelut tähän.

Täytyypä vielä mainita Suomen naisten joukkuuen hyvät suoritukset. Tällä menolla naisilla olympiapaikan saavuttaminen näyttää entistä realistisemmalta. Meillä miehillä ei kenelläkään tullut suurta onnistumista, jos nyt jääkarhu Eero Retulaisen huikeaa työntöä ei lasketa.

Kiitokset valmennusportaalle ja kaikille jotka ovat minua auttaneet.

Timo Jutilan sanoin, eteen päin mennään.

Kuulumisia

Lahdessa 24.1. nostettiin Hämeen piirinmestaruuskilpailut, mistä kotiin tuomisina oli sarjavoitto, sekä parhaan miesnostajan titteli. Tosin kisa parhaan nostajan pystistä meni melko tiukalle, kolmen kärjen sijoituttua parin pisteen sisään. Hyvä homma että tuli käytyä vessassa ennen puntaria.

Tulos kisassa oli ihan tyydyttävä 345 kiloa, joka koostui 150 kilon tempauksesta ja 195 kilon työnnöstä. Siihen nähden ihan mukavasti, että isompia nostoja ei alkuvuoden aikana ollut käytännössä tullut ollenkaan. Lajinostojakin sen verran että muistaa kummassa nostomuodossa on leveä ote. Nyt on alettu treeneissäkin liikutella isompiakin rautoja, ja SM-kisoissa nuo raudat ovatkin varmaan alkurautoina. Ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä.

Vieläkään ei ole treeneissä otettu isoja lajinostoja, vaan koitettu keskittyä pääsemään heikkoudesta eroon, eli tulemaan vahvaksi. EM-kisoja lähestyttäessä voidaankin sitten alkaa piikkaamaan sitä kuntoa oikein tosissaan esiin. Niin kuin MM-nelosen, Mart Seimin valmentaja ja isä Alair sanoi: ”Pitää olla fundamenti kunnossa”

Ohessa yhden kovan treenipäivän jumppailua:

Kyllähän se niin on että meillä täällä Suomessa painonnostajilla kaikkein suurin heikkous on heikkous. Ei olla tarpeeksi vahvoja. Se on yksi sadastatuhannesta joka työntää 205 etukyykyllä tai 90 kilon pystypunnerruksella 200 kiloa.Voimaa vaan pitää olla. Kyllä siellä maailman huipulla olevat kaverit ovat pääsääntöisesti sarjojensa vahvimpia, eikä niillä pelkästään ole lyhyet kädet ja hyvä tekniikka.
Moni voi olla vielä tästä kanssani samaa mieltä, mutta sitten alkaa jo rintama rakoilla kun sanon että ei ne voimat sieltä kasva hinkkaamalla joka treenissä tempausta ja työntöä.
Perusteeksi ei riitä että tekniikka hajoaa jos sitä ei hiero ihan koko ajan. Kai se nyt hajoaa kun ei ole ropassa voimaa millä suorittaa nosto teknisesti hyvin. No joo, jatketaan tästä aiheesta sitten myöhemmin.

On kyllä ollut mahtava treenata kun on saanut melko rauhassa keskittyä urheilemiseen. Maaliskuun ensimmäinen päivä tulee tasan vuosi kun aloitin valmennushommat omalla toiminimellä. Jos tätä touhua miettisi rahan kautta, niin eihän tässä olisi pienintäkään tolkkua, mutta kun sitä miettii urheilun näkökulmasta niin tämä on lottotermein kuusi plus lisänumero. On ollut erittäin mukavaa opastaa ihmisiä tämän hienon lajin pariin. Kiva on ollut myös huomata joidenkin urheilijoidenkin arvostavansa omaa aikaansa niin että ovat halunneet oppia treenaamaan tehokkaasti.

Maaliskuun 1. päivä järjestän Lempäälässä painonnostoleirin minne on vielä muutamia vapaita paikkoja jäljellä. Jos kellä on hinkua parantaa tekniikkaansa ja oppia treenaamaan tehokkaammin niin tervetuloa vaan. Lisätietoja löytyy osoitteesta tr-valmennus.com. Leiri on tarkoitettu kaikille joille tempaus ja työntö ovat tuttuja liikkeitä. Kyseessä ei siis ole mikään ”ammattilaisleiri”.

Adjö vaan seuraavaan kertaan!

Vuoden 2014 tilastoja

Tätä vuotta on elelty jo muutama viikko niin voisikin olla aika purkaa hieman viime vuoden touhuja. Kuka on jaksanut seurailla tätä blogia, jota olen tosin aika laiskasti päivitellyt, on varmaan saanut jonkinlaisen käsityksen ainakin siitä miten vuoden 2014 pääkilpailut sujuivat. Nehän menivät niin että SM- ja EM- kisoissa jäätiin ilman tulosta, kun taas loppuvuodesta MM-kisoissa täräytettiin uudet ennätykset tauluun.

Nyt voitaisiinkin purkaa hieman viime vuoden treenejä ja tiirata hieman numeroita, joita on tullut raapustettua harjoituspäiväkirjaan.

Yhteensä salilla tehtyjä harjoituksia kertyi viime vuonna 376 kpl. Näistä toki pieni osa oli maksimaalisia harjoituksia ja ehkä noin neljäsosa huoltavia harjoituksia. Muistetaan pitää kovat treenit kovina ja kevyet kevyinä. Muuten koko hommasta tulee sekavaa huttua. Tämän lisäksi tietysti palauttavia lenkkejä ja kesällä yleisurheilukentällä heilumista.

Nostettuja kiloja tuli noin 2 200 000 ja toistoja 17 335. Tästä tulee noston keskipainoksi noin 127 kiloa.
Raskain keskipaino tuli viikolla 31, jolloin kuormaa kertyi 32 650kg ja toistoja 185, keskipainon ollessa n. 176,5 kg.

Raskain viikko oli vk 20, jolloin kuormaa kertyi 162 337,5kg ja toistoja tuli mukavat 1 308 kpl. Keskipainon ollessa 124 kg.  Raskain päivä taas löytyi tuolta samalta viikolta ja silloin kahteen harjoitukseen kertyi kuormaa 58 710 kg ja toistoja 276 kpl, mainittakoon että tähän päivään sopi isoja osanostoja jotka nostivat tonnimäärää ja keskipainonkin yli 200 kilon. Ilman osanostoja kuorma olisi jäänyt pyörimään noin 45 t paikkeille.

Kilpailuja kertyi 12 kappaletta joista tilastot löytyvät painonnostotietokannasta.

Kaikenkaikkiaan kun harjoituspäiväkirjaa katselee niin voi vetää joitain johtopäätelmiä. Alkuvuodesta sairasteltiin liikaa ja treenaamisessa olisi pitänyt siirtyä nopeammin volyymitreeneihin eikä vain koittaa kaivella kuntoa esiin kun se oli jo hiipunut. Kesällä tuli kovia treenimääriä ja kuorma oli raskas. Tämä näkyikin sitten loppuvuoden onnistumisina, vaikkakin se täysi onnistuminen jäi vielä tulematta. Ruutia jäi siis vielä hieman varastoon.

Tänä vuonna ei sitten enää sairastellakaan ja askel askeleelta pyritään kohti maagista 400 kilon yhteistulosta. Joka sanoo että se on mahdotonta niin ei varmaan ole huomannut että maailmassa on useampi sata ihmistä sen tehnyt. Minä ajattelin liittyä porukkaan joku päivä.

Mutta nyt lähden salille jumppailemaan, että viikonloppuna Lahdessa piirinmestaruuskisoissa oltaisiin hereillä.

 

Toiminta painonnostokilpailuissa

Painonnosto on viime vuosina tavoittanut uusia harrastajia varsinkin nuorten aikuisten parista, eikä vähiten Crossfitin ansiosta. Sieltä onkin noussut uusia nostajalupauksia aina maajoukkuetasolle asti. Kaikistahan ei millään huippunostajia tule, mutta se ei estä hankkimasta uusia kokemuksia ja testaamasta omaa kuntoaan kilpailulavalla asti. Jotta saataisiin vähän madallettua kynnystä mennä sinne paikallisen seuran jäsentenvälisiin kilpailuihin niin tässä pähkinänkuoressa mitä on hyvä tietää, kun menee kisoihin mukaan.

Ensinnäkin on olemassa eri tasoisia kilpailuja. On jäsentenvälinen, missä ei välttämättä tarvitse olla järjestävän seuran jäsen, etkä tarvitse kilpailulisenssiä. Nämä ovatkin todennäköisimmin ne kisat missä ensi kertaa nostaja kisailee. Sitten on piirikunnallisia ja kansallisia kisoja, joissa tarvitsee olla kilpailulisenssi. Kansallisten kisojen tulokset hyväkytään myös tulosrajoiksi. Vielä on alue-, Suomen-. pohjoismaiden-, euroopan- ja maailmanmestaruus kilpailuja. Mutta keskitytään nyt noihin jäsentenvälisiin alkuunsa.

Ennen kilpailua järjestetään kilpailijoiden punnitus. Virallisesti punnitus alkaa kaksi tuntia ennen kilpailun alkua ja sen kesto on yksi tunti. Tästä saatetaan jv-kisoissa joskus poiketa, mutta joka tapauksessa punnitusaika ilmoitetaan hyvissä ajoin nostajille. Tuomari toteaa painon ja merkkaa sen pöytäkirjaan. Nostajat jaetaan painon perusteella painoluokkiin. Punnituksessa ilmoitetaan myös alkupainot tempaukseen ja työntöön, eli ne kannattaa miettiä jo valmiiksi. Jos et ole ihan varma alkupainoistasi niin ei hätää, voit vielä muuttaa niitä kahdesti.

Ensimmäisenä lajina on tempaus. Nostojärjestys määräytyy seuraavasti:
1. Tangon paino, kevyin paino ensin
2. Noston järjestysnumero, alin ensin
3. Aiempien yritysten aikainen järjestys, urheilija joka nosti edellisen yrityksen aiemmin nostaa ensin
4. Urhelijan arpanumero, alin arpanumero ensin (tuomarit arpoo punnituksessa)

Tangon paino on nouseva koko kilpailun ajan. Voit korottaa seuraavaan nostoosi ilmoitettua painoa niin paljon tai vähän kuin haluat. Pienin korotus on yksi kilo. Voit myös laskea sitä, kuitenkaan et voi laskea sitä vähemmäksi kuin mitä tangossa on rautaa. Ikinä siis tangon paino ei voi laskea kesken kisan.

Muutama sana lämmittelystä kisaa varten. Tämä on yksilöllistä, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ennen omaa nostovuoroa viimeinen lämmittelynosto tulisi tapahtua noin 2-5 minuuttia aikaisemmin. Näin olet palautunut lämmittelynostosta ennen kisasuoritusta, mutta silti on vielä hyvä tatsi ja lämpö päällä. Viimeinen lämmittelynosto tulisi olla 0-10 kilon päässä aloituspainosta. Se mikä on itselle hyvä selviää kokeilemalla. Lämmittelynostoja ylipäätään tulisi tehdä noin 5-10 kappaletta nousevalla kuormalla. Viimeinen lämmittelynosto on raskaimmalla painolla ennen kisalavalle menoa. Jos aloitat lämmittelyn liian aikaisin niin saatat väsyä ennen kuin pääset edes lavalle, tai jos aloitat liian myöhään niin et ehdi nousemaan tarpeeksi lähelle alkupainoa lämmittelyssä. Jokaiseen lämmittelynostoon kannattaa varata 2-4 minuuttia aikaa ja laskea siitä että koska kannattaisi alkaa lämmittelemään.

Esimerkkinä oma tempauksen lämmittelyni MM-kisoista:
2x60kg  1x90kg  1x110kg  1x120kg  1x130kg  1x140kg – aloituspaino 150kg
Jäsenten notkistelun aloitin n. 40 min ennen kuin minun laskettiin pääsevän lavalle, ja ensimmäisen lämmitelysarjan otin 18 minuuttia ennen laskettua aikaa.

Työntöön voi ottaa muutaman lämmittelynoston vähemmän, koska paikat ovat jo hyvin lämpöisinä ja tuntuma rautaan on jo olemassa. Jokin suunnitelman kaltainen on hyvä olla olemassa lämmittelyä varten, niin on jotain mihin nojautua. Sitähän voi sitten toki muuttaa tilanteen niin vaatiessa.

 

Sitten päästään kilpailemaan. Tässä linkki IWF:n teknisiin sääntöihin mistä erityisesti kohdat 2 ja 6.6 kannattaa lukea läpi ennen kilpailemista.
Tempauksessa sinulla on kolme yritystä ja työnnössä samat kolme. Paras onnistunut tempaus ja työntö lasketaan yhteen ja siitä saadaan yhteistulos. Kellä on kovin yhteistulos saa päättää mitä musiikkia kuunnellaan, missä käydään syömässä, voi valita treeneissä nostolavan ja on muutenkin vahvin.
Kisassa on kolme tuomaria jotka tuomitsevat edellä mainittujen sääntöjen perusteella nostojen oikeellisuutta. Yleisimpiä virheitä on käsien punnertaminen, alaslasku ennen tuomarin alaskomentoa ja tietysti se ettei vaan saa tankoa nostettua. Merkatulla nostolavalla olisi hyvä pysyä niin nostajan kuin tangonkin ja lavaa ei saa koskea noston aikana muut ruumiinosat kuin jalkapohjat. Näillä pääseekin jo pitkälle.

Ennen jokaista nostoa nostajalla on yksi minuutti aikaa suorittaa nosto. Aika lähtee käyntiin kun kuuluttaja kuuluttaa nostajan lavalle tai kun tanko on saatu lastattua ja levynvaihtajat ovat poistuneet lavalta. Mikäli nostaja suorittaa toisen noston heti oman nostonsa perään on hänellä aikaa kaksi minuuttia. Kello lakkaa käymästä kun tanko ohittaa polvet. Eli nosto katsotaan alkaneeksi vasta kun tanko on ohittanut polvet.

Sitten kun olet saanut kisan kisailtua, niin voitkin siirtyä katsomon puolelle kannustamaan muita kilpailijoita ja odottamaan palkintojen jakoa.

Usein sitä kuulee ettei joku tule kilpailemaan siksi, kun siellä on kuitenkin niitä muita jotka nostaa enemmän kuin minä. Siitä ei kannata ottaa itselleen paineita, vaan lähtee kilpailemaan ainakin alkuun vain itseään vastaan ja hankkimaan uusia kokemuksia. Se on kuulkaas mahtava fiilis kun kisalavalla pystyy ylittämään itsensä ja tekemään ITSELLE hyvän tuloksen. Jos jäät odottamaan sitä päivää, että olet ”tarpeeksi vahva” menemään kisalavalle, niin sitä päivää ei ikinä tule. Kilpailemisenkin oppii vain kilpailemalla eli ei muuta kuin rohkeasti vain kisoihin mukaan!