Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Avainsana: painonnostokilpailu

EM-kisat 2015 Tbilisi

Eilen pääsin kotiin reissusta, joka ei mennyt ihan suunnitelman mukaan vaikka yksi ennätys tulikin tehtyä. Jos tekstissä tulee paljon kirjoitusvirheitä niin laitetaan sen piikkiin että pe-la yönä heräsin Suomen aikaa klo 2.30 ja valvominen loppui eilen illalla vähän seitsemän jälkeen kun pääsi k0tio köllölleen.

Matkustus Georgiaan alkoi tiistaina kun menin jo valmiiksi Helsinkiin, että saisi pari tuntia enemmän unta lentoa edeltävänä yönä. Lento kun lähti keskiviikkoaamuna kuuden aikaan. Näin ennen kisaa on hyvä miettiä täälaisetkin asiat valmiiksi, että ei suotta kuluta energiaa tyrhaan höntyilyyn. Siinä hotellihuoneessa laskeskelin että evästä matkalle otin noin 6,5 kiloa + lisäravinteet. Tämäkin taas sitä ennakkoon valmistautumista. Monesti kisareissuun mentäessä sitä on vain luottanut että kyllä sieltä jostain kiskalta jonkun pannarin tai nakkipiilon löytää, mutta kun mietitään taas parasta mahdollista valmistautumista kisaan niin nälkä ja pikaruoka ei oikein ole sitä mitä ennen kisaa haluaa hamuta.
Kyllä siinä vieruskaveri lentokoneessa vähän katseli kun kaivoin saavillisen riisiä ja kanaa kassista ja aloin aterioida.

Mestoille päästyäni lähdin heti tankojumpalle ja karistelin matkan istumiset jaloista.
Seuraavana päivänä kevyt nostoharjoitus ja perjantaina katseltiin vähän kisoja ja lepäiltiin.

Sitten koitti kisapäivä. Herätys viisi tuntia ennen kisaa klo 3.30 että saa kropan toimimaan kisassa kunnolla. Vatillinen puuroa naamariin ja jumppailua niin kyllähän se kroppa alkoi toimia. Kisassa ei huomannut ollenkaan että olisi ollut aikainen aamu.

Lämmittelyt sujui aivan hyvin ja aloituspainoksi ilmoitettu 155 kiloa nousi ihan mukavasti. Korotus 160 kiloon olikin sitten kahdesti liikaa ja kyllähän se jonkun verran hermon päälle otti. Jälkiviisaasti olisi pitänyt laittaa pienempi korotus ja sitten viimeisellä ottaa se 160+, mutta tätikin olis setä jos sillä olis jne. jne.

Työnnön lähtö nostettiin 200 kilosta 201 kiloon, jotta päästiin norjalaisnostajan edelle. Ja päästiinkin. Nosto ei turhan paljoa hanskassa painanut, mutta korotus 205 kiloon tuottikin sitten vaikeuksia.
Ensimmäinen rinnalleveto kääntyi aivan liikaa eteen ja toinen sitten meni kantapäille. Kun ei kerran enempää yrityksiä ole niin siihen sitten jäätiin, alkurautoihin. Yhteistulos oli silti kilolla uusi ennätys.

Sijoituksekseni tuli 13. ja olin pohjoismaisista nostajista parhaiten sijoittunut. Tavoitteena oli parantaa edellisten vuosien sijoitusta (11.)  ja 10. sijaan olisi tarvittu 373 kilon tulos. Täydellisellä onnistumisella en olisi pitänyt sitä mitenkään mahdottomana, mutta edelleen ne tätit ja setät eli lopetetaas jossittelut tähän.

Täytyypä vielä mainita Suomen naisten joukkuuen hyvät suoritukset. Tällä menolla naisilla olympiapaikan saavuttaminen näyttää entistä realistisemmalta. Meillä miehillä ei kenelläkään tullut suurta onnistumista, jos nyt jääkarhu Eero Retulaisen huikeaa työntöä ei lasketa.

Kiitokset valmennusportaalle ja kaikille jotka ovat minua auttaneet.

Timo Jutilan sanoin, eteen päin mennään.

Toiminta painonnostokilpailuissa

Painonnosto on viime vuosina tavoittanut uusia harrastajia varsinkin nuorten aikuisten parista, eikä vähiten Crossfitin ansiosta. Sieltä onkin noussut uusia nostajalupauksia aina maajoukkuetasolle asti. Kaikistahan ei millään huippunostajia tule, mutta se ei estä hankkimasta uusia kokemuksia ja testaamasta omaa kuntoaan kilpailulavalla asti. Jotta saataisiin vähän madallettua kynnystä mennä sinne paikallisen seuran jäsentenvälisiin kilpailuihin niin tässä pähkinänkuoressa mitä on hyvä tietää, kun menee kisoihin mukaan.

Ensinnäkin on olemassa eri tasoisia kilpailuja. On jäsentenvälinen, missä ei välttämättä tarvitse olla järjestävän seuran jäsen, etkä tarvitse kilpailulisenssiä. Nämä ovatkin todennäköisimmin ne kisat missä ensi kertaa nostaja kisailee. Sitten on piirikunnallisia ja kansallisia kisoja, joissa tarvitsee olla kilpailulisenssi. Kansallisten kisojen tulokset hyväkytään myös tulosrajoiksi. Vielä on alue-, Suomen-. pohjoismaiden-, euroopan- ja maailmanmestaruus kilpailuja. Mutta keskitytään nyt noihin jäsentenvälisiin alkuunsa.

Ennen kilpailua järjestetään kilpailijoiden punnitus. Virallisesti punnitus alkaa kaksi tuntia ennen kilpailun alkua ja sen kesto on yksi tunti. Tästä saatetaan jv-kisoissa joskus poiketa, mutta joka tapauksessa punnitusaika ilmoitetaan hyvissä ajoin nostajille. Tuomari toteaa painon ja merkkaa sen pöytäkirjaan. Nostajat jaetaan painon perusteella painoluokkiin. Punnituksessa ilmoitetaan myös alkupainot tempaukseen ja työntöön, eli ne kannattaa miettiä jo valmiiksi. Jos et ole ihan varma alkupainoistasi niin ei hätää, voit vielä muuttaa niitä kahdesti.

Ensimmäisenä lajina on tempaus. Nostojärjestys määräytyy seuraavasti:
1. Tangon paino, kevyin paino ensin
2. Noston järjestysnumero, alin ensin
3. Aiempien yritysten aikainen järjestys, urheilija joka nosti edellisen yrityksen aiemmin nostaa ensin
4. Urhelijan arpanumero, alin arpanumero ensin (tuomarit arpoo punnituksessa)

Tangon paino on nouseva koko kilpailun ajan. Voit korottaa seuraavaan nostoosi ilmoitettua painoa niin paljon tai vähän kuin haluat. Pienin korotus on yksi kilo. Voit myös laskea sitä, kuitenkaan et voi laskea sitä vähemmäksi kuin mitä tangossa on rautaa. Ikinä siis tangon paino ei voi laskea kesken kisan.

Muutama sana lämmittelystä kisaa varten. Tämä on yksilöllistä, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ennen omaa nostovuoroa viimeinen lämmittelynosto tulisi tapahtua noin 2-5 minuuttia aikaisemmin. Näin olet palautunut lämmittelynostosta ennen kisasuoritusta, mutta silti on vielä hyvä tatsi ja lämpö päällä. Viimeinen lämmittelynosto tulisi olla 0-10 kilon päässä aloituspainosta. Se mikä on itselle hyvä selviää kokeilemalla. Lämmittelynostoja ylipäätään tulisi tehdä noin 5-10 kappaletta nousevalla kuormalla. Viimeinen lämmittelynosto on raskaimmalla painolla ennen kisalavalle menoa. Jos aloitat lämmittelyn liian aikaisin niin saatat väsyä ennen kuin pääset edes lavalle, tai jos aloitat liian myöhään niin et ehdi nousemaan tarpeeksi lähelle alkupainoa lämmittelyssä. Jokaiseen lämmittelynostoon kannattaa varata 2-4 minuuttia aikaa ja laskea siitä että koska kannattaisi alkaa lämmittelemään.

Esimerkkinä oma tempauksen lämmittelyni MM-kisoista:
2x60kg  1x90kg  1x110kg  1x120kg  1x130kg  1x140kg – aloituspaino 150kg
Jäsenten notkistelun aloitin n. 40 min ennen kuin minun laskettiin pääsevän lavalle, ja ensimmäisen lämmitelysarjan otin 18 minuuttia ennen laskettua aikaa.

Työntöön voi ottaa muutaman lämmittelynoston vähemmän, koska paikat ovat jo hyvin lämpöisinä ja tuntuma rautaan on jo olemassa. Jokin suunnitelman kaltainen on hyvä olla olemassa lämmittelyä varten, niin on jotain mihin nojautua. Sitähän voi sitten toki muuttaa tilanteen niin vaatiessa.

 

Sitten päästään kilpailemaan. Tässä linkki IWF:n teknisiin sääntöihin mistä erityisesti kohdat 2 ja 6.6 kannattaa lukea läpi ennen kilpailemista.
Tempauksessa sinulla on kolme yritystä ja työnnössä samat kolme. Paras onnistunut tempaus ja työntö lasketaan yhteen ja siitä saadaan yhteistulos. Kellä on kovin yhteistulos saa päättää mitä musiikkia kuunnellaan, missä käydään syömässä, voi valita treeneissä nostolavan ja on muutenkin vahvin.
Kisassa on kolme tuomaria jotka tuomitsevat edellä mainittujen sääntöjen perusteella nostojen oikeellisuutta. Yleisimpiä virheitä on käsien punnertaminen, alaslasku ennen tuomarin alaskomentoa ja tietysti se ettei vaan saa tankoa nostettua. Merkatulla nostolavalla olisi hyvä pysyä niin nostajan kuin tangonkin ja lavaa ei saa koskea noston aikana muut ruumiinosat kuin jalkapohjat. Näillä pääseekin jo pitkälle.

Ennen jokaista nostoa nostajalla on yksi minuutti aikaa suorittaa nosto. Aika lähtee käyntiin kun kuuluttaja kuuluttaa nostajan lavalle tai kun tanko on saatu lastattua ja levynvaihtajat ovat poistuneet lavalta. Mikäli nostaja suorittaa toisen noston heti oman nostonsa perään on hänellä aikaa kaksi minuuttia. Kello lakkaa käymästä kun tanko ohittaa polvet. Eli nosto katsotaan alkaneeksi vasta kun tanko on ohittanut polvet.

Sitten kun olet saanut kisan kisailtua, niin voitkin siirtyä katsomon puolelle kannustamaan muita kilpailijoita ja odottamaan palkintojen jakoa.

Usein sitä kuulee ettei joku tule kilpailemaan siksi, kun siellä on kuitenkin niitä muita jotka nostaa enemmän kuin minä. Siitä ei kannata ottaa itselleen paineita, vaan lähtee kilpailemaan ainakin alkuun vain itseään vastaan ja hankkimaan uusia kokemuksia. Se on kuulkaas mahtava fiilis kun kisalavalla pystyy ylittämään itsensä ja tekemään ITSELLE hyvän tuloksen. Jos jäät odottamaan sitä päivää, että olet ”tarpeeksi vahva” menemään kisalavalle, niin sitä päivää ei ikinä tule. Kilpailemisenkin oppii vain kilpailemalla eli ei muuta kuin rohkeasti vain kisoihin mukaan!

Pitkästä aikaa uusia juttuja

Siitähän näkyy olevan kohtapuoleen nelisen kuukautta kun on viimeksi tullut tätä blogia päivitettyä. Vähän voisi tietty olla tiiviimpi tahti, mutta kun oli vähä kiireitä ja piti reenata ja koittaa hommata hommia ja päätä särki ja nukutti ja täyty ajella autolla kylillä ja kaikkee muuta. Mutta nyt kun on saatu tekosyyt alta pois niin lähdetääs katsomaan mitä tässä neljän kuukauden aikana on saatu aikaan.

Ensinnäkin tahdon esitellä kaikille aivan mahtavan painonnostotietokannan, mistä löytyy suomalaisia painonnoston kilpailutuloksia.

http://www.bodonos.fi/stats/index.php

Siitä kun katselen itseäni, niin huomaan käyneeni tänä vuonna kymmenen kilpailua. Vähän reiluun kahteen kuukauteen tuli viisi kilpailua jotka olivatkin hyvinkin nousujohteisia. Viimeisimmässä kilpailussa viime lauantaina tuli uudet ennätykset tempaukseen (154 kg) ja yhteistulokseen (351 kg), työnnön jäädessä kolme kiloa ennätyksestä.

Yhteenkään näistä kisoista ei treeniä muutettu eikä kevennetty. Koko ajan panostettiin voimanhankintaan, ja siinä ohessa tekniikan viilaamiseen.
Kilpailla halusin nyt enemmän siksi, että muutamat kisat olivat menneet aivan perseelleen (jos ihan suoraan sanotaan), kun jäin ilman tulosta SM- ja EM-kilpailuissa. Ei ne tuloksetta jäämiset kokemuksen puutetta olleet, onhan tässä nyt muutama kisa käyty ennenkin, mutta halusin saada takaisin hyvän tuntuman kilapailutapahtumiin. Kisoissa myös saan itsestäni vähän enemmän irti kuin treeneissä, joten maksiminostot on siksikin hyvä ottaa kisoissa.
Ilokseni minut kutsuttiin nostamaan muutamaan noista kilpailuista, ja tietysti kun kutsutaan niin on kunnia-asia päästä paikanpäälle ja tehdä parhaansa. Täytyy näistä kutsukisoista vielä mainita, että ne olivat erittäin hyviä tapahtumia painonnostolle ylipäätään, ja lajista innostuneita katsojia riitti molemmissa kisoissa. Kiitokset Puntti-Karhuille ja Keljon Viestille kyseisitä kisoista.

Etelä-Suomen mestaruuskilpailujen tuloksella varmistin paikan MM-kisajoukkueessa. Kisat ovat marraskuussa Kazakstanissa. Siellä tehdäänkin taas lisää ennätyksiä, mikäli treenit sujuvat entiseen malliin. Ja mikseivät sujuisi!
Ainoa pieni miinuspuoli matkassa on sen finanssiosuus. Nyt kun olen siirtynyt tehdastyöläisestä persaukiseksi yrittäjä – wanabe ammattilaisurheilijaksi, niin kyllä se pikkasta vaille kirpaisee tyhjään lompakkoon tuo MM-kisareissu. Arviolta budjetti tulee olemaan n. 1500 – 2000 euroa. Tällä hetkellä tukea matkaan on tulossa muutamalta tukijalta (kiitos heille!) yhteensä n. 500-600 euroa. Onhan matka toki kestoltaan ehkä jopa nelipäiväinen, että sietäähän siitä jo pulittaa. Tosin toiset eivät pääse näihin kinkereihin nostamaan edes rahalla.
Otin tässä näitä lukuja esille, ettei tarvitse sitten kenenkään alkaa itkemään kuinka siellä vaan maailmalla reissataan toisten verorahoilla.
Liittohan on tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa ettei se pysty kustantamaan edes aivan kärkinostajiemmekaan matkoja. Mielestäni tilanne on hyvin nolo, ja asialle olisi syytä saada jotain aikaiseksi. Noh, eiköhän asialle koiteta jotain tehdäkin, olisihan se järjetöntä olla edes yrittämättä!

Vielä ei ole julkistettu MM-kisajoukkuetta, mutta piakkoin on tulossa maajoukkueleiri ja eiköhän siellä jo vähän selkiä, että ketä olisi kisoihin mahdollisesti lähdössä.

Siihen asti olkoon voima kanssanne

-Teemu

Helsinki Open ja muita höpinöitä

Lauantaina nostettiin Helsingin Ruskeasuolla kansallinen Helsinki Open kilpailu. Nostajia oli paikalla mukavasti ja kilpailut kisattiin kolmessa ryhmässä. Tähän kisaan lähdettiin vain nostamaan varmaa tulosta, ja sitä kautta pisteitä Suomen Cupia ajatellen. Tänä vuonnahan olen kahdesti aiemmin nostanut kisoissa mistä olisi niitä pisteitä saanut, mutta molemmilla kerroilla jäänyt ilman tulosta tempauksessa.

EM-kilpailujen jälkeen treenien kanssa otettiin vähän iisimmin eikä sen systemaattisempaa treeniä tullut tehtyä. Odotukset tuloksen suhteen eivät siis olleet turhan korkealla. Alkupainoiksi laitoinkin kohtuu varmat 130 ja 175 kiloa.  Normaali tilanteessa tempauksen alkupaino olisi ollut toiseksi viimeinen lämmittelypaino ennen lavalle menoa, ja työnnön starttirauta olisi ollut viimeinen lämmittelypaino.
Ihan mukavastihan se tempaus sitten menikin. Tulossarjana oli 130, 140 ja 145 kiloa. Ihan kiva saada välillä kaikki nostot onnistumaan. Tempauksen kanssa tulen jatkossa tekemään hieman enemmän töitä, jotta tekniikka saataisiin hiottua tehokkaammaksi. Siitä ehkä tuonnenpana enemmän juttua.
Työnnön aloitus 175 kilosta oli melko helppo, niin kuin tietty kuuluukin olla, oli sitten missä kunnossa hyvänsä. Toinen nosto 190 kilosta ei ollut paha sekään, ja viimeiseen yritykseen päätettiin lastata uudet ennätysromut 201 kiloa. Siinä alkoikin jo kolmen viikon oman pään mukaan treenaaminen näkyä, eikä rauta kääntynyt rinnalle. Tuloksena kuitenkin 335 kilon yhteistulos ja arvokkaita pisteitä Cupin finaalia ajatellen.

Kisasta täytyy vielä nostaa esille Eero Retulaisen hyvät suoritukset. Eeron tulos 145 + 184 = 329  joista työntö ja yhteistulos olivat miehen omia ennätyksiä. Yritykset tempauksessa uusista nuorten SE-tuloksista 151 ja 152 kilosta valitettavasti epäonnistuivat, mutta sellainen fiilis jäi että tänä vuonna ne tulevat kyllä vielä paranemaan. Jääkarhu on jäätävässä iskussa.

Mutta ettei menisi pelkäksi kansallisten kisojen raporttilänkytykseksi, niin Suomen painonnostorintamalla on kesällä muutama oikein mielenkiintoinen tapahtuma.

Ensiksi järjestetään heinäkuussa Rovaniemellä Arctic Midsummer Strength Week. Tapahtumaan tulee luennoimaan kuuluisia valmentajia ja paikalla pitäisi olla vahva edustus ulkomaisia painonnostajia mm. Uudesta Seelannista sekä Espanjasta. Rovaniemelle on myös juuri auennut upouusi painonnostosali uusine Eleikon välineineen. Varmasti tiedossa on mahtava tapahtuma mihin todella kannattaa osallistua jos vain mahdollisuus siihen on. Tällaisia tilaisuuksia ei turhan usein Suomessa tule vastaan.

Heti tämän tilaisuuden perään järjestetään Suomen painonnostoliiton 80-vuotis juhlaviikko Kisakallion urheiluopistolla Lohjalla. Luvassa on kovatasoinen Baltic Cup kilpailu, punttileiri ja -karnevaalit, valmentajapäivät ja juhlagaala. Myös tämä on sellainen tilaisuus mihin aiheesta innostuneiden on syytä suunnata.

Tällä hetkellä painonnosto on nähdäkseni hyvässä nosteessa, niin miksipä ei näissäkin tapahtumissa nähtäisi innokasta yleisöä. Crossfit on tuonut lajin pariin uusia kasvoja ihan kisalavoille asti, ja mastersien SM-kisoissa oli melkein 200 ilmottautunutta. Näiden lisäksi vielä ne sadat muut ihmiset jotka nostavat omaksi ilokseen, eivätkä käy kisoissa.  Hienoa että ihmiset löytävät maailman hienoimman urheilulajin pariin. Eiköhän sieltä ala pikku hiljaa nousta entistä enemmän nuoria lupauksia aina kansainvälisille lavoillekin asti.

EM-kisoihin

Nyt on vajaa viikko aikaa vuoden ensimmäiseen pääkilpailuun, Israelin EM-kilpailuihin.  Treenit on sujunut taas kerran vallan hyvin, eikä ennätyksien tekemisen pitäisi olla mikään mahdoton tehtävä. Isoimmat treeninostot ovat pyörineet siinä 150 ja 200 kilon nurkilla. Kun vielä tämä loppu aika saadaan koneesta kisuteltua kaikki irti niin eiköhän lopputulos tule olemaan ihan hyvä.

 

Matkaan lähdemme Ojan Eron kanssa keskiviikkona iltapäivällä, ja mestoilla ollaan ennen puoltayötä. Kilpailu on lauantaina kello 9 aamulla. Sehän tarkoittaa sitä, että herätyskello soi viimeistään neljän aikoihin. Aikainen herätys ei sinänsä haittaa. Onhan vanha totuus, että ennen isoa kisaa nukkuu muutenkin huonosti. Kailajärven Jaska joskus totesi, että jos kisaa edeltävän yön nukkuu hyvin niin on sama vaikka lähtisi heti kotiin.

Ensimmäinen suomalainen nostaja on jo urakkansa saanut päätökseen. Sini Kukkonen työnsi hienosti uuden SE-tuloksen naisten 48-kilon sarjaan. Hyvä Sini!
Joukkue muutenkin tuntuu olevan vallan hyvässä iskussa. Kaikki ovat parantaneet treeneissä tuloksiaan, ja Ilmarisen Meri pääsi jopa nostamaan A-ryhmään. Se ei ole mitenkään tavanomaista tai itsestään selvää missään sarjassa. Everin Anna on pysynyt treenikauden terveenä tehnyt treeniennätyksiä. Vuohijoen Anni on myös tehnyt hyviä tuloksia treeneissä ja nyt nostaa toisia aikuisten arvokilpailuja painononnostossa. Voimanostossahan niitä on Annille useampia kertynytkin ja jotain prenikoitakin.

Miesten puolella Milko oli jo SM-kisoissa SE-kunnossa, vaikka tähtäin olikin EM-kisoissa. Jääkarhu Retulaisen Eero rikkoi jo treeneissä 150 kilon tempauksen rajan ja veti 190 kiloa rinnalle. Saman sarjan Miika Antti-Roiko on ollut kovassa iskussa koko kevään ja lähtee kiusaamaan ihan tosissaan Euroopan parhaita työntäjiä. Sanotaanko niin, että mikä vain on mahdollista. Superissa taas Eero teki vakuuttavasti EM-kisaleirillä 150+200.

Huomionarvoista on, että valtaosa joukkueen nostajista on sellaisia joilla on vielä vuosia aikaa kehittyä. Nyt ei siis vielä olla lähelläkään tämän joukkueen mahdollista potentiaalia. Ja otetaan sekin vielä huomioon, että maajoukkueen kärkinostajien takana on useita hyviä nuoria nostajia joilla on mahdollisuudet vaikka mihin ja varmasti muutaman vuoden päästä laittavat nykyiset maajoukkuenostajat ahtaalle.

Mielestäni ei voi muuta kuin todeta, että monilla paikkakunnilla on tehty hyvää työtä verrattuna käytössä oleviin resursseihin. Nämä resurssitkin tuntuvat vain pienenevän vuosi vuodelta. Esimerkiksi tuleviin MM-kilpailuihin ei näillä näkymin liitto pysty kustantamaan yhtäkään nostajaa, vaan kaikkien kilpailuihin lähtevien matkat tulevat olemaan vähintään osittain omakustanteisia. On jollain asteella hauska huomata kuinka Suomi, joka on yksi maailman rikkaimmista maista, onkin urheilupuolella yksi köyhimmistä.
Nyt urheilijalla on siis puoli vuotta aikaa kerätä sponsoreita tai tehdä töitä, että pääsee edustustehtäviin. Kyllä tässä jonkinlaista urheilumesenaattia kaivattaisiin kovasti.
Vaan ei auta valittaa. Sama tilanne on monilla muillakin urheilulajeilla. Onneksi monella urheilijalla on kotipuolessa hyviä tukijoukkoja, jotka koittavat tasata tilannetta kilpatovereihin nähden.

Maaliskuun alussa aloitin työskentelyn yrittäjänä. Moni onkin kysellyt miten on homma lähtenyt luistamaan. Onhan se lähtenyt. Treenaamiseen pystyy nyt keskittymään työn puolesta paljon paremmin kuin aikaisemmin. Työmäärä saisi tosin vielä tuplaantua, että sillä eläisi. Tosin nyt on vasta ensimmäinen kuukausi takana. Toivon mukaan sana alkaa kiiriä, että tällaista palvelua on tarjolla ja joskus puolen vuoden päästä pystyisi tällä jo elantonsa tienaamaan.
Ensimmäisen kuukauden perusteella oli kyllä täysin oikea veto urheilun kannalta alkaa yrittäjäksi.
Vielä näin lähellä kilpailua en uskaltanut alkaa treenaamaan uusilla kovemmilla systeemeillä , joihin nyt siis olisi paremmin aikaa, vaan pitäydyttiin vanhoissa hyväksi havaituissa. EM-kisojen jälkeen aletaankin sitten laittamaan isompaa vaihdetta sisään.