Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Tag: MM-kisat

Suomen Cupin finaali

Kyllä se vaan on mukava herätä neljältä aamulla niin ehtii tekemään kaikennäköistä pikku puuhaa jo ennen kuin muut ovat ehtineet silmää lotkauttaa. Vaikka sitten kirjoittelemaan blogia. Kai tämä nyt on sitten sitä jetläkkiä. Eilen sentään sai koisittua puoli kuuteen mikä oli rekordi sitten Jenkkilän matkan. Onneksi sitä on yrittäjä niin voi päivisin torkahtaa jos niikseen tulee. Ei onnistuisi oikeissa töissä.

Mutta tosiaan eilen nostettiin Lohjalla Suomen Cupin finaali. Cupissahan nostetaan vuoden mittaan useita osakilpailuja joista neljän parhaan kilpailun sinclairpisteiden keskiarvo toimii lähtöpisteinä finaaliin. Lähtöpisteet ja finaalin tulos lasketaan yhteen ja sillä tavalla saadaan voittaja. Kilpailu on siitä harvinaislaatuinen että nostajille on jaossa ihan rahaakin, eli tässä mielessä yksi kansallisesti merkittävimmistä kilpailuista.

Lähtöasetelmat olivat osaltani varsin hyvät vaikka mielelläni olisin nähnyt kisassa pari muutakin nostajaa. MM-kisoissa itseään hieman loukanneet Miika Antti-Roiko sekä Eero Retulainen olivat lähtöpisteissä itseni edellä, mutta joutuivat jättäytymään kisasta pois. Erittäin ikävä juttu, mutta toivon mukaan vaivat eivät ole kovin pahoja ja sällit saavat itsensä kovaan lyöntiin EM-kisoja ajatellen.

Kauden päätavoitteesta eli MM-kisoista oli siis tasan kaksi viikkoa aikaa ja sen kyllä huomasi. Kaikki paukut oli ladattu niihin kisoihin eikä paukut enää riittäneet henkisesti eivätkä fyysisesti huippusuoritukseen tässä kisassa. Viimeiset kaksi viikkoa treenissä on lähinnä koitettu sinnitellä niin että saisi nämä kisat vietyä läpi että pääsisi taas rauhassa keskittymään tulevaan pääkilpailuun joka on keväät EM-kilpailu.

Itse kilpailussa avaustempaus 145 kilosta oli itseasiassa yllättävän kevyen tuntuinen ja siihen laitettiin viisi kiloa lisää. Se oli kuitenkin selvästi liikaa ja kahdella seuraavalla yrityksellä rauta ei hyväksytysti noussut. Tämä oli varmasti päivän maksimisuoritus.
Työnnössä lähtörauta laskettiin tasolle jonka oletettiin riittävän Cupin finaalin voittoon. Lopulta viimeinen nosto 185 kilosta toi myös hiuksen hienosti kilpailun parhaan tuloksen ennen Tampereen Pyrinnön Jere Johanssonia. Työnnöt tuntuivatkin melko kevyiltä ja varaakin hieman jäi, mutta suotta ei haluttu riskeerata mitään ottamalla isonmpia painoja joten 185 kiloa jäi työnnön tulokseksi. Nämä raudat muuten olivat viimeiset lämmittelypainot kaksi viikkoa sitten.

Pytty kainalossa

Pytty kainalossa

Kaikenkaikkiaan siis kisassa tehtiin se mitä tarvittiin kokonaiskilapilun voittoon. Nyt on hyvä pitää pieni tauko tempaamisesta ja antaa korvien välille pikku breikki. Edessä on taas pitkä talvi ja kevät sekä ensi vuoden pääkilpailu, EM-kisat Norjassa. Siellä on jaossa niitä olympiapaikkoja.

Naisten kilpailun vei Puntti Karhujen Anna Everi olosuhteisiin nähden hyvällä tuloksella 83+105. Annalla oli takanaan vielä raskaampi rupeama kuin itselläni koska Anna nosti myös Seurajoukkueiden SM-loppuottelussa viikko sitten. Kolme kilpailua kolmeen viikkoon on kova rupeama, varsinkin kun ensimmäiseen niistä olet ladannut kaikki henkiset voimavarat mitä kontista löytyy. Annan kanssa kun juteltiin niin kyllä Annakin jo kovasti odotti että pääsisi hetkeksi lepäämään ennen uutta harjoitusrääkkiä. Onnittelut Annalle!

Kiitos Lohja Liftingin porukalle hyvistä kilpailuista. On mukava huomata että kansallisella tasolla kilpailujen järjestäminen hoituu nykyään varsin mallikaasti mistä nämä kilpailut olivat hyvä esimerkki. Onnittelut myös kilpailujen jälkeen syysliittokokouksessa painonnostoliiton johtokuntaan valituille Antti Everille, Santeri Siltalalle sekä Petri Tanniselle!

Hyvää joulun aikaa ja kevyitä rautoja uudelle vuodelle!!

Mainokset

Helloota Houstonista

Sitä  voisi olla taas aika kirjoittaa raportti kisamatkalta. Nyt on siis taputeltu vuoden 2015 MM-kilpailut täällä Ameriikan maalla ja johan oli markkinat. Harjoitukset kotimaassa olivat kulkeneet hyvin ja treenissä tehdyt 160 kilon tempaus sekä 205 kilon työntö antoivat aihetta odottaa uusia ennätystuloksia. Niistä oltiin jopa aivan varmoja. Muutamina kilpailua edeltävinä viikkoina harjoitusta joutui hieman soveltamaan, mutta siitä huolimatta tunne oli luottavainen ja mies oli kunnossa kisoihin lähtiessä.

Matkaan lähdin jo sunnuntaina Lempäälän päärautatieasemalta ja yön vietin Helsingissä lentokentän lähellä. Maanantaina klo 7.05 lähti kone kohti Amsterdamia ja sieltä noin 10 tunnin lento tänne Houstoniin. Matka sujui todella hyvin, istuskelin exit-paikalla missä jalkatilaa piisasi ja mistä oli helppo nousta vähän väliä jaloittelemaan ettei paikat iske ihan jumiin pitkästä istumisesta. Käytössä oli myös mittojen mukaan tehdyt kompressiohousut, jotka varmasti auttoivat pitämään kintut freesinä. Luonnollisesti matkassa oli myös repullinen eväitä ja kun nesteytyksestäkin huolehti juomalla vettä niin olo lennon jälkeen oli yllättävänkin hyvä.

Lentokoneesta kun pääsi ulos niin heti koneen ovella oli poliisi vastassa joka kohteliaasti ohjasi että tähän suuntaan mister. Yleensä tuo ei kai ole kovin hyvä merkki varsinkaan kun saapuu jenkkilään, mutta tällä kertaa onni suosi ja tämä kyseinen ofisseri ohjasi minut salakäytäviä pitkin jonojen ohi ja maahansaapumismuodollisuudet oli selvitetty alta aikayksikön.

Kun sitten päästiin itse sylttytehtaalle niin eipä muuta kuin suoraan treenihallin puolelle karistelemaan matkan rasituksia kintereistä. Seuraavana yönä kyllä uni maittoi. Täällähän kello on kahdeksan tuntia Suomea jäljessä ja kisani oli kahdeksalta aamulla joten ajoissa maate ja keskellä yötä ylös että rytmi olisi hyvä kisaa ajatellen. Tämän hyvän rytmin sainkin pidettyä koko kisaa edeltävän ajan.
Kisaviikolla vielä treenailtiin kevyet treenit treenihallissa ja sitten olikin omien koitosten vuoro.

Kisapäivän aamuna, tai pikemminkin yönä, kello herätti 2:30. Siitä sitten vain aamupuuron keittoon ja huttua naamariin. Ennen punnitusta ehti hyvin syömään muutamankin vatillisen kaurapuuroa ja jumppamaan kroppaa hereille. Kilpailupaikalle mentäessä silti kroppa ei tuntunut olevan ihan 100% iskussa.

Kilpailun lämmittelyt kulkivat ihan hyvin. Tempauksen lämmittelyssä kaikki nostot onnistuivat ja viimeinen nosto 145 kilolla oli lämmittelyistä paras. Silti ensimmäisessä nostossa 155 kilolla paketti hajosi ja pummihan siitä tuli. Toisessa yrityksessä nosto pysyi paremmin kasassa, mutta tuomarit hylkäsivät sen äänin 2-1. Omien tuntemusten mukaan nosto oli aivan hyvä, mutta tuollahan on maailman parhaat tuomarit paikalla, että ei auta mussuttaa. Kyllä se rauta pitää saada pään päälle niin että tulkinnan varaa ei jää. Viimeinen nosto olikin sitten näistä kaikkein paras ja oikein kevyen oloinen. Oma tuntuma nostoista oli että varaakin jäi kun vaan ei olisi möhlinyt ensimmäisiä yrityksiä. Olisi varmaankin pitänyt ottaa enemmän lämmittelynostoja tai tehdä vieläkin perusteellisempi yleislämmittely ennen tempauksia.

Työnnössä alkupaino pudotettiin taktisista syistä 196 kiloon. Näin pysyttäisiin Norjalaisen edellä. ja saataisiin pidettyä pohjoismaiden herruus. Lämmittelyssä nostot tuntuivat taas paremmilta loppua kohden ja 196 kilon työntö oli yllättävänkin helpon tuntuinen. Lisäys 200 kiloon ei tuottanut sekään ongelmia vaan oli myös kevyehkö nosto. Viimeiseen nostoon kuormattiin 203 kiloa mikä olisi ollut kisaennätys ja samalla olis tullut uusi yhteistuloksen kilpailuennätys. Rinnalle painot tulivatkin ilman isompia ongelmia, mutta ylöstyönnössä joku kamala aivopieru yllätti ja raudat tuupattiin metri liiaksi eteen. Yhteistuloksena 355 kiloa ja sijoitus 26. kun starttilistassa oli 33 nimeä.

Epäonnistuneet yritykset eivät onnistuessaan olisi sijoitusta parantanut joten tämä on siis tällä hetkellä taso tässä seurassa. Kilpailuthan olivat erittäin kovatasoiset, mistä kertoo jo lukuisat maailmanennätykset, mm. oman sarjani työnnön sekä yhteistuloksen ennätykset 264 ja 475 kiloa. Aivan älyttömiä tuloksia. Kirsikkana kakun päälle oli Viron Mart Seimin hurja taistelu työnnön hopeamitalistiksi 248 kilon työnnöllä ja loukkaantuneella selällä. Ja ottihan Mart myös yhteistuloksen pronssia. Todella maailmanluokan suoritus.

Ihan näin pienenä vertailuna kilpailun tasosta voidaan sanoa että SE-tuloksella (382) olisi oltu sijalla 23. ja suurimmalla suomalaisella yhteistuloksella (joka on tehty aikana kun laivat oli puuta ja miehet rautaa eikä sormissa saanut käyttää teippiä ja ennätysten jälkeen punnittiin niin miehet kuin rauta eikä tangot ollut tuollaisia jousipyssyjä kun nykyään ja rikootkin oli puntittomia entä muistinko sanoa että silloin ei oltu mitään maitopoikia vaikka eihän se aika entinen koskaan palaa mutta kyllä ennen oli hyvin ja nykyään vaan pelataan niitä pädejä ja eemaileja ja mitä niitä on eikä olla kovia niin kun ennen vanhaan oltiin kun hiihdettiin yöt susia pakoon kouluun polvihousut päällä, vaan pehmeitä pullamössöjä ollaan vaan nykyään) olisi oltu sijalla 20. eli tasoa piisasi laajasti. 400 kilon yhteistuloksella, jonka pohjoismaissa on tehnyt vain kolme miestä oltaisiin oltu sijalla 18.

Kokonaisuutena Suomen joukkueen suoritusta ei voi pitää kovin kummoisena. Valoa tunnelin päähän toivat Puputin Jenni parannellen ennätyksiään sekä Anna Everi tehden SE-yhteistuloksen. Muut eivät yltäneet tasolleen näissä kisoissa. Mitkä syyt johtivat sitten tähän pettymykseen on varmasti syytä pistää mietintämyssyyn. Ainakin yksi yhdistävä tekijä meidän onnistujillamme on. Heillä on päivittäin/viikottain valmentaja treeneissä mukana seuraamassa treenejä ja tekemässä huomioita ja korjauksia. Suurimmalla osalla joukkueestahan näin ei ole. Tässäpä taas yksi haaste suomalaisessa painonnostossa saada kaikille nostajille laadukasta valmennusta suurimpaan osaan treeneistä.

Nyt on kyllä tullut jo niin pitkä värssy että on ehkä syytä lopetella. Muu joukkue lähti jo tänään takaisin kotiin, mutta itse jäin vielä katselemaan että minkäslainen paikka se tämä ameriikka oikein on. Ihan kivalta on näyttänyt tähän mennessä. Huomenna mennäänkin sitten katsastamaan paikallinen sali ja jumppaillaan roppaa ruotuun.
Lohjalla muuten nostetaan 12.12. Suomen Cupin finaali ja siellä pitäisi esiintyä myös mr. Roininen.

Siihen asti, niin kun täällä on tapana sanoa, morjensta!

P.S. Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta!!!

Mitä painottaa harjoittelussa

Joku aika sitten käsittelin yhtä hyvää valmennustyökalua, K-arvoa, joka auttaa arvioimaan harjoitusohjelman intensiteettiä.  Mutta mihin asioihin harjoittelussa sitten täytyisi keskittyä?

Jos lähdetään aloittelijatasolta liikkeelle niin tietysti ensisijaisen tärkeää on alusta pitäen oppia tehokas tekniikka. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä että tempauksia ja työntöjä on tehtävä valmentajan valvovan silmän alla niin paljon että hyvä perustekniikka vakioituu. Tätä voisi kutsua vaikkapa punttikouluvaiheeksi nostajan uralla. Tähän vaiheeseen ei kuitenkaan ole syytä juuttua loppu-uran ajaksi vaan meillähän on muitakin tärkeitä osa-alueita mitä tulisi kehittää. Mistä siis voisi tietää milloin treenata mitäkin?

Jälleen kerran uppoudun neuvostopojan lukuihin. Rajan takana tietävät kertoa että painonnostajalla pitäisi työnnön 1RM 0lla 70-80% takakyykkymaksimista. Mitä lähempänä 80% ollaan sitä tehokkaampi nostaja on taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuuksiltaan. Jos nostajan työnnön maksimi jää alle 70% kyykyn maksimista on todennäköistä että nostaja hyötyy enemmän painottamalla harjoitteluaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia kehittävään harjoitteluun. Jos taas nostajan työntömaksimi asettuu tuon 70-80% väliin, on todennäköistä että nostaja hyötyy kaikkein eniten voimaominaisuuksien, tässä tapauksessa kyykkymaksimin kohentamisesta. Tietenkään ei saada unohtaa muitakaan ominaisuuksia tai muita osa-alueita voimanhankinnassa, mutta tässä vähän ajatusta siitä mihin painopiste saattaisi olla hyvä siirtää.

Tempauksen suhde työntöön taas tulisi asettua 78-82% väliin työntömaksimista. Taas kerran jos tempaustulos jää kovasti tuon alle, olisi varmasti syytä tarkastaa tekninen osaaminen ja keskittyä hiomaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia. Jos taas pysytään näiden lukujen sisässä niin miksikäs ei alettaisi painamaan kunnolla voimaa kroppaan? Eli mitä enemmän kyykkäät, sitä enemmän työnnät. Ja mitä enemmän työnnät sitä enemmän tempaat. Näin siis koko homma yksinkertaistettuna.

Muistakaa siis harjoituksissa keskittyä myös voimaliikkeiden (kyykyt, vedot, punnerrukset) treenaamiseen. Ne eivät ole vain apuliikkeitä, vaan niiden tulisi olla painonnostajan ohjelmistossa aivan yhtälailla pääliikkeitä kuin tempausten ja työntöjenkin.

Tällasta tällä kertaa.
Jaa niin, se olis TJ 20.

 

Kisapäivään 31 vuorokautta

Se olisi kuukauden päivät aikaa ja sitten on MM-kisat osaltani nostettu. Treenit ovat sujuneet kesän lopusta asti oikein hyvin ja odotukset ovat korkealla. Treeneissä on pystytty tekemään ennätystuloksia ja sekös on mukavata.

Matkustus kisoihin tapahtuu 23. päivä ja kisani on siis 28. päivä. Siinä jää pari päivää aikaa palautua matkan rasituksista ja herkistellä kunto vielä kohilleen. Viimeisinä päivinä ennen kisaa lähinnä kuljetaan vain ruokapöydän ja sängyn väliä. Salilla käydään sen verran, että tuntuma rautaan pysyy yllä ja kropassa hyvät paineet ja vahva olo. Viimeiset kovat harjoitukset tehdään kotisalilla ennen matkalle lähtöä.

Kilpailuaikataulukin osui omalta kohdaltani varsin mukavasti. Kisa nostetaan näillä näkymin jo klo 8:00 aamulla paikallista aikaa. Seitsemän tunnin aikaero verrattuna Lempäälän aikavyöhykkeeseen meinaa sitä että kisani alkaa klo 15:00 Lempäälän (ja Suomen) aikaa. Sisäisen kellon kulkuun ei siis pahemmin tarvitse sörkkiä. Itselläni on ollut aamukilpailujen kohdalla tapana herätä aina noin kuusi tuntia ennen kilpailuajankohtaa, jotta kroppa olisi kisassa kunnolla hereillä. EM-kisoissa Tbilisissä kisa oli myös klo 8.00 aamulla, mutta aikaerosta tullutta etua ei ollut. Eipä siinä auttanut kuin kammeta ukko ylös sängystä kahden aikaan puuroa keittelemään ja käsiä pyörittelemään. Noh, se on vaan treenattava itsensä siihen kuntoon että pääsee nostamaan A-ryhmään ja iltakisaan. Ei tarvitse nillittää sitten heräämisistä.

 

Tällä hetkellä ohjelmassa on kevyempi harjoitusviikko ja on aika palautua parin edeltävän viikon kovista treeneistä (vaikka vanhojen nostajien mukaan nykyajan räpeltäjät treenaa pelkkiä kevyitä viikkoja, mutta oli ne minulle ainakin kovia). Maanantaina alkaa viimeinen kova rypistys ennen kuin pistetään herkistysvaihdetta silmään. Katsotaan jos saataisiin jotain videonpätkääkin kuvattua vielä viimeisiltä viikoilta.

 

By the way. Vielä on mahdollista lähteä kasvattamaan matkakassaani ostamalla verkkokaupastani (http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/)kannatuspaita. Kiitos kaikille paidan jo lunastaneille!
SPNL – Finland weightlifting paitojen tuotolla tuetaan Suomen painonnostomaajoukkueen toimintaa. Siispä ei huono vaihtoehto olisi sekään.
Kiitokset myös muille tahoille jotka olette tukemassa matkaani!
Ilman teitä tämä homma olisi huomattavasti hankalampaa.

Maajoukkueleiri

Viime viikko oltiin treenaamassa Rovaniemen urheiluopistolla maajoukkueleirillä. Yhteensä nostajia paikalla oli kahdeksan naista ja kuusi miestä plus tietysti maajoukkueen valmentajat. Leirillä päästiin myös hyödyntämään lihashuoltopuolta Törmäsen Timon ja Taivalojan Jimmyn ollessa paikalla meitä muljaamassa eheämmiksi. Isot kiitokset heille!

Treeniolosuhteet Rovaniemellä ovat kyllä todella kadehdittavat. Iso sali, missä joka lavalla on Eleikon täydet treenisetit. Tätä paremmaksi on huono pistää. Oli todella ilo päästä keskittymään siihen mistä todella nauttii, eli punnuksien nosteluun. Loppuviikosta alkoi jo hieman väsymys painaa päälle parin kovemman treeniviikon jälkeen ja nyt alkoi kevyt treeniviikko ennen viikonloppuna Meissenissa, Saksassa nostettavia sinisten miekkojen kutsukilpailua. Isoimmat treeninostot osaltani leirillä olivat 190 kilon työntö ja 140 kilon tempaus. Näiden perusteella odottelisin noin ainakin 350 kilon yhteistulosta lauantain kisassa.

Maajoukkueleiri Rovaniemi 2015

Leiriin sisältyi myös oheisohjelmaa keilailun ja fribeegolfin merkeissä. Sen verran tajusin jo heti lähdössä, että ihan turha vaihtaa lajia ainakaan näihin. Lahjoja oli tasan nolla. Mutta kivaa puuhaa nuo oli kumpainenkin ja saipa aivot hetkeksi lomalle painonnostosta. Sitä kun välillä unissaankin tulee temmattua niin mukava se on joskus hieman irtautua.

Ennen leirille lähtöä minulla oli ilo saada uusi yhteistyökumppani Lempäälän OmaSP:ta tukemaan tekemistäni urheilijana. Kiitokset myös Finnmaxille, Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmaiselle, Lempäälän Toivoille ja Poltesalille  jotka tukivat minua kannatuspaitaprojektissani matkalla kohti MM-kisoja. Kiitos myös Best Caravanille heidän antamastaan tuesta. Kaikki tämä tuki on ollut erittäin iso apu ja arvostan sitä kovasti. Näin saan katettua isoimman osan kilpailu- ja leirikustannuksista.

Kannatuspaitoja muuten voi ostaa tovi sitten auenneesta verkkokaupasta: http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/
Ja nyt kun myymisen makuun päästiin niin Lempäälässä järjestetään syyskuussa painonnostoleiri kaikille aiheesta kiinnostuneille. Siitä lisää -> Täällä

 

Viikko sitten nostettiin myös nuorten alle 20- ja 23-vuotiaiden SM-kilpailut Helsingissä.
Nostajista voisi nostaa esille parhaan naisnostajan, Marianne Saarhelon, joka nosti sarjaan 75 kiloa hyvät romut 87+105 kiloa selvästi alipainoisena sarjaansa. Maininnan arvoinen on myös paras miesnostaja, Parkanon Puntin Henri Kaikkonen joka paukutti uusia SE-tuloksia niin työnnössä kuin yhteistuloksessa tehden 112+150. Heidät tullaan näkemään varmasti lähitulevaisuudessa maajoukkuetehtävissä ja leireillä.

Lopuksi on vielä mainittava noista kilpailuista paras alle 23-vuotiaiden seura (mikä ei jäänyt muuten millään tavalla maajoukkueleirillä kellään epäselväksi kiitos TAK-laistuneen Eero Jääkarhu Retulaisen) eli Turun Atleettiklubi. Onneksi olkoon!

 

Matka kohti Texasia

Tätä kirjoittaessa on tämän vuoden MM-kisojen alkuun aikaa 141 vuorokautta. Siellä onkin seuraava tähtäin tälle treenirupeamalle. Kisat pidetään oikein Ameriikoissa asti, Houstonissa, Texasissa. Siellä mantereella ei ole tullutkaan vielä poikettua. Odotettavissa on että nostajia on paikalla kuin Kaanaan häissä. Crossfitin suosio tuo varmasti myös katsomoon paljon kiinnostuneita.

Projekti kohti MM-kisoja alkoi oikeastaan jo reilu viikko EM-kisojen jälkeen. Silloin alkoi pieni painonpudotusoperaatio ja lopulta painoa vedettiin noin 10 kiloa. Tänään aamupaino oli enää säälittävät 132 kiloa. Voimiahan tuo tietysti hieman söi, mutta nyt ollaan jo päästy aika mukavasti treenin syrjään kiinni. Eiköhän jo heinäkuun aikana saada voimatasot samalle tasolle kuin ennen EM-kisoja.

Kesän ja syksyn treenit tähtäävätkin voimien kasvattamiseen että edes teoriassa olisi joku päivä mahdollista nostaa isojakin painoja. Minä miellän asian niin, että painonnosto on ensisijaisesti raaka voimalaji. Voimaa pitää olla oikeissa paikoissa ja se pitää saada kropasta irti, mutta joka tapauksessa yleensä se jolla on vahvin kokonaispaketti, voittaa. Poikkeuksiakin toki on, koska jokaiseen sääntöön on olemassa poikkeus, paitsi siihen sääntöön että jokaiseen sääntöön on poikkeus. Se on sikäli poikkeava sääntö.

Kilpailuja kierretään kuitenkin jonkin verran ja pidetään sitä kautta nostotuntumaa yllä. Tulevana viikonloppuna nostetaan Eräjärven Rönnillä 70v. juhlakilpailut, missä toki olen mukana. Ei taida olla kovin montaa vastaavan perinteen omaavaa kilapailua maailmassa. On tehty maailmanennätyksiä jne. jne. Tänä vuonna ei välttämättä maailmanennätyksiä nähdä, mutta iso joukko porukkaa on tulossa kammoittelemaan titteleleistä ja ilmassa on varmasti suuren urheilujuhlan tuntua.
Itselläni ei ole kovinkaan kummoiset tulostavoitteet, kunhan saisi tehtyä ehjän kilpailun niin voisi olla tyytyväinen.

Heinäkuun lopulla kilpailen Baltic Cupissa, Tallinnassa, elokuun alussa Porissa Kulta-Kallen kisoissa ja elokuun lopussa pääsen nostamaan Saksaan kutsukilpailuihin. Tämän jälkeen olisi vielä syyskuun alussa Etelä-Suomen mestaruuskilpailut. Kilpailuja tulee siis mukavasti ja tavoitteena olisi saada näihin tuloksiin nouseva trendi kohti marraskuuta ja MM-kilpailuja.

Koitetaanpa nyt päivittää blogia, twitteriä, instagramia ja facebookia vähän aktiivisemmin  niin kaikki ketä sattuu kiinnostamaan saavat seurata matkaa kohti Houstonia ja MM-kisoja.

Vuoden 2014 tilastoja

Tätä vuotta on elelty jo muutama viikko niin voisikin olla aika purkaa hieman viime vuoden touhuja. Kuka on jaksanut seurailla tätä blogia, jota olen tosin aika laiskasti päivitellyt, on varmaan saanut jonkinlaisen käsityksen ainakin siitä miten vuoden 2014 pääkilpailut sujuivat. Nehän menivät niin että SM- ja EM- kisoissa jäätiin ilman tulosta, kun taas loppuvuodesta MM-kisoissa täräytettiin uudet ennätykset tauluun.

Nyt voitaisiinkin purkaa hieman viime vuoden treenejä ja tiirata hieman numeroita, joita on tullut raapustettua harjoituspäiväkirjaan.

Yhteensä salilla tehtyjä harjoituksia kertyi viime vuonna 376 kpl. Näistä toki pieni osa oli maksimaalisia harjoituksia ja ehkä noin neljäsosa huoltavia harjoituksia. Muistetaan pitää kovat treenit kovina ja kevyet kevyinä. Muuten koko hommasta tulee sekavaa huttua. Tämän lisäksi tietysti palauttavia lenkkejä ja kesällä yleisurheilukentällä heilumista.

Nostettuja kiloja tuli noin 2 200 000 ja toistoja 17 335. Tästä tulee noston keskipainoksi noin 127 kiloa.
Raskain keskipaino tuli viikolla 31, jolloin kuormaa kertyi 32 650kg ja toistoja 185, keskipainon ollessa n. 176,5 kg.

Raskain viikko oli vk 20, jolloin kuormaa kertyi 162 337,5kg ja toistoja tuli mukavat 1 308 kpl. Keskipainon ollessa 124 kg.  Raskain päivä taas löytyi tuolta samalta viikolta ja silloin kahteen harjoitukseen kertyi kuormaa 58 710 kg ja toistoja 276 kpl, mainittakoon että tähän päivään sopi isoja osanostoja jotka nostivat tonnimäärää ja keskipainonkin yli 200 kilon. Ilman osanostoja kuorma olisi jäänyt pyörimään noin 45 t paikkeille.

Kilpailuja kertyi 12 kappaletta joista tilastot löytyvät painonnostotietokannasta.

Kaikenkaikkiaan kun harjoituspäiväkirjaa katselee niin voi vetää joitain johtopäätelmiä. Alkuvuodesta sairasteltiin liikaa ja treenaamisessa olisi pitänyt siirtyä nopeammin volyymitreeneihin eikä vain koittaa kaivella kuntoa esiin kun se oli jo hiipunut. Kesällä tuli kovia treenimääriä ja kuorma oli raskas. Tämä näkyikin sitten loppuvuoden onnistumisina, vaikkakin se täysi onnistuminen jäi vielä tulematta. Ruutia jäi siis vielä hieman varastoon.

Tänä vuonna ei sitten enää sairastellakaan ja askel askeleelta pyritään kohti maagista 400 kilon yhteistulosta. Joka sanoo että se on mahdotonta niin ei varmaan ole huomannut että maailmassa on useampi sata ihmistä sen tehnyt. Minä ajattelin liittyä porukkaan joku päivä.

Mutta nyt lähden salille jumppailemaan, että viikonloppuna Lahdessa piirinmestaruuskisoissa oltaisiin hereillä.

 

Toiminta painonnostokilpailuissa

Painonnosto on viime vuosina tavoittanut uusia harrastajia varsinkin nuorten aikuisten parista, eikä vähiten Crossfitin ansiosta. Sieltä onkin noussut uusia nostajalupauksia aina maajoukkuetasolle asti. Kaikistahan ei millään huippunostajia tule, mutta se ei estä hankkimasta uusia kokemuksia ja testaamasta omaa kuntoaan kilpailulavalla asti. Jotta saataisiin vähän madallettua kynnystä mennä sinne paikallisen seuran jäsentenvälisiin kilpailuihin niin tässä pähkinänkuoressa mitä on hyvä tietää, kun menee kisoihin mukaan.

Ensinnäkin on olemassa eri tasoisia kilpailuja. On jäsentenvälinen, missä ei välttämättä tarvitse olla järjestävän seuran jäsen, etkä tarvitse kilpailulisenssiä. Nämä ovatkin todennäköisimmin ne kisat missä ensi kertaa nostaja kisailee. Sitten on piirikunnallisia ja kansallisia kisoja, joissa tarvitsee olla kilpailulisenssi. Kansallisten kisojen tulokset hyväkytään myös tulosrajoiksi. Vielä on alue-, Suomen-. pohjoismaiden-, euroopan- ja maailmanmestaruus kilpailuja. Mutta keskitytään nyt noihin jäsentenvälisiin alkuunsa.

Ennen kilpailua järjestetään kilpailijoiden punnitus. Virallisesti punnitus alkaa kaksi tuntia ennen kilpailun alkua ja sen kesto on yksi tunti. Tästä saatetaan jv-kisoissa joskus poiketa, mutta joka tapauksessa punnitusaika ilmoitetaan hyvissä ajoin nostajille. Tuomari toteaa painon ja merkkaa sen pöytäkirjaan. Nostajat jaetaan painon perusteella painoluokkiin. Punnituksessa ilmoitetaan myös alkupainot tempaukseen ja työntöön, eli ne kannattaa miettiä jo valmiiksi. Jos et ole ihan varma alkupainoistasi niin ei hätää, voit vielä muuttaa niitä kahdesti.

Ensimmäisenä lajina on tempaus. Nostojärjestys määräytyy seuraavasti:
1. Tangon paino, kevyin paino ensin
2. Noston järjestysnumero, alin ensin
3. Aiempien yritysten aikainen järjestys, urheilija joka nosti edellisen yrityksen aiemmin nostaa ensin
4. Urhelijan arpanumero, alin arpanumero ensin (tuomarit arpoo punnituksessa)

Tangon paino on nouseva koko kilpailun ajan. Voit korottaa seuraavaan nostoosi ilmoitettua painoa niin paljon tai vähän kuin haluat. Pienin korotus on yksi kilo. Voit myös laskea sitä, kuitenkaan et voi laskea sitä vähemmäksi kuin mitä tangossa on rautaa. Ikinä siis tangon paino ei voi laskea kesken kisan.

Muutama sana lämmittelystä kisaa varten. Tämä on yksilöllistä, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ennen omaa nostovuoroa viimeinen lämmittelynosto tulisi tapahtua noin 2-5 minuuttia aikaisemmin. Näin olet palautunut lämmittelynostosta ennen kisasuoritusta, mutta silti on vielä hyvä tatsi ja lämpö päällä. Viimeinen lämmittelynosto tulisi olla 0-10 kilon päässä aloituspainosta. Se mikä on itselle hyvä selviää kokeilemalla. Lämmittelynostoja ylipäätään tulisi tehdä noin 5-10 kappaletta nousevalla kuormalla. Viimeinen lämmittelynosto on raskaimmalla painolla ennen kisalavalle menoa. Jos aloitat lämmittelyn liian aikaisin niin saatat väsyä ennen kuin pääset edes lavalle, tai jos aloitat liian myöhään niin et ehdi nousemaan tarpeeksi lähelle alkupainoa lämmittelyssä. Jokaiseen lämmittelynostoon kannattaa varata 2-4 minuuttia aikaa ja laskea siitä että koska kannattaisi alkaa lämmittelemään.

Esimerkkinä oma tempauksen lämmittelyni MM-kisoista:
2x60kg  1x90kg  1x110kg  1x120kg  1x130kg  1x140kg – aloituspaino 150kg
Jäsenten notkistelun aloitin n. 40 min ennen kuin minun laskettiin pääsevän lavalle, ja ensimmäisen lämmitelysarjan otin 18 minuuttia ennen laskettua aikaa.

Työntöön voi ottaa muutaman lämmittelynoston vähemmän, koska paikat ovat jo hyvin lämpöisinä ja tuntuma rautaan on jo olemassa. Jokin suunnitelman kaltainen on hyvä olla olemassa lämmittelyä varten, niin on jotain mihin nojautua. Sitähän voi sitten toki muuttaa tilanteen niin vaatiessa.

 

Sitten päästään kilpailemaan. Tässä linkki IWF:n teknisiin sääntöihin mistä erityisesti kohdat 2 ja 6.6 kannattaa lukea läpi ennen kilpailemista.
Tempauksessa sinulla on kolme yritystä ja työnnössä samat kolme. Paras onnistunut tempaus ja työntö lasketaan yhteen ja siitä saadaan yhteistulos. Kellä on kovin yhteistulos saa päättää mitä musiikkia kuunnellaan, missä käydään syömässä, voi valita treeneissä nostolavan ja on muutenkin vahvin.
Kisassa on kolme tuomaria jotka tuomitsevat edellä mainittujen sääntöjen perusteella nostojen oikeellisuutta. Yleisimpiä virheitä on käsien punnertaminen, alaslasku ennen tuomarin alaskomentoa ja tietysti se ettei vaan saa tankoa nostettua. Merkatulla nostolavalla olisi hyvä pysyä niin nostajan kuin tangonkin ja lavaa ei saa koskea noston aikana muut ruumiinosat kuin jalkapohjat. Näillä pääseekin jo pitkälle.

Ennen jokaista nostoa nostajalla on yksi minuutti aikaa suorittaa nosto. Aika lähtee käyntiin kun kuuluttaja kuuluttaa nostajan lavalle tai kun tanko on saatu lastattua ja levynvaihtajat ovat poistuneet lavalta. Mikäli nostaja suorittaa toisen noston heti oman nostonsa perään on hänellä aikaa kaksi minuuttia. Kello lakkaa käymästä kun tanko ohittaa polvet. Eli nosto katsotaan alkaneeksi vasta kun tanko on ohittanut polvet.

Sitten kun olet saanut kisan kisailtua, niin voitkin siirtyä katsomon puolelle kannustamaan muita kilpailijoita ja odottamaan palkintojen jakoa.

Usein sitä kuulee ettei joku tule kilpailemaan siksi, kun siellä on kuitenkin niitä muita jotka nostaa enemmän kuin minä. Siitä ei kannata ottaa itselleen paineita, vaan lähtee kilpailemaan ainakin alkuun vain itseään vastaan ja hankkimaan uusia kokemuksia. Se on kuulkaas mahtava fiilis kun kisalavalla pystyy ylittämään itsensä ja tekemään ITSELLE hyvän tuloksen. Jos jäät odottamaan sitä päivää, että olet ”tarpeeksi vahva” menemään kisalavalle, niin sitä päivää ei ikinä tule. Kilpailemisenkin oppii vain kilpailemalla eli ei muuta kuin rohkeasti vain kisoihin mukaan!

MM-kisaraportti

Matka vuoden 2014 MM-kisoihin Kazakstanin Almayyn alkoi tiistaina, ja eilen illalla pääsin kuin pääsinkin takaisin kotio. Koitetaanpas vähän ynnätä miten matka kaiken kaikkiaan meni.

Läksin siis matkaan tiistaina ja olin perillä Almatyssa keskiviikkoaamuna paikallista aikaa noin yhdeksältä. Siis koko yö tuli matkattua ja ehkä noin kaksi tuntia pätkissä nukuttuakin. On ihan mukava nähdä uusia paikkoja ja siinä mielessä matkustaminen on hienoa hommaa, mutta onhan tuo lentäminen nyt aivan hantuukista koko homma. Selkää ja persusta kivistää, päätä jumittaa ja muutenkin siinä kun on jonkun tuntemattoman kanssa reisi reittä vasten niin eihän se mukavaa ole. Sille toiselle tietty vielä epämukavempaa kun tällainen 140 kiloinen rohjake tunkee siihen viereen.

Muutaman unnin päikkärit ja sitten lähdin kisapaikan välittömässä läheisyydessä olevalle treenisalille karistamaan matkan rasituksia kintereistä ja tekemään tankojumppaa. Treenisali oli järjestetty jäähalliin ja kaukalon sisään oli rakennettu yli 60 treenilavaa. Joka kerta kun kävi treenihallilla niin siellä oli lajimme ehdotonta eliittiä, ja entisiä huippunostajia. Eipä siinä voinut muuta kuin tuntea suurta ihailua ja kunnioitusta näitä nykyisiä ja entisiä maailman parhaita urheilijoita kohtaan.

Illalla ei juuri tarvinnut unta odotella, ja seuraavana aamuna olikin jo huomattavasti pirteämpi olo. Torstaina kävin tekemässä viimeisen viimeistelytreenin, jonka jälkeen saatoin olla aivan luottavaisin mielin lauantain kilpailua kohtaan. Hotellihuoneessa vielä muutama tunti lihashuoltoa, millä sai availtua lennolla jumiutuneita lihaksia niin alkoi kaikki olla valmista lauantaita ajatellen. Monilla joukkueilla oli mukana tällaisia tapauksia varen hierojat ja fysiot, mutta minulla oli jääpallo ja hierontarulla. Käyhän se niinkin.

Perjantain lähinnä rötväilin sängyssä. Kävin taistelemassa ikävystymistä vastaan tekemällä tankojumpan ja katsomassa hieman kisoja.

Lauantai olikin sitten kisapäivä. Kilpailu oli vasta myöhään illalla klo 21 ja päivän ajan saikin hikoiluttaa kämmenpohjiaan rötväilemällä hieman lisää ja keskittymällä illan kisaan.
Vaakassa paino näytti 142,39 kilon lukemia, ja alkuopainoiksi määrättiin 150 ja 200 kiloa. Viimeistelytreenin perusteella näiden piti olla hyvinkin oikein mitoitetut raudat millä voisi varmasti aloittaa hyvän kisan.

Tempauksen lämmittely sujui vallan mallikkasti, viimeisen lämmittelyraudan ollessa 140 kiloa. Ensimmäinen nosto 150 kilosta osui aivan nappiin. Toiseen nostoon laitettiin viisi kiloa lisää, mikä tuli myös hyväksytysti. Itsestä tämä nosto ei osunut oikein kohdalleen, mutta ajattelin seuraavaan nostoon korjaavani tilanteen. Tankoon rautaa maltilliset kolme kiloa lisää. Nyt nosto ei olutkaan oikein yhtään kohdillaan vaikka sen ylös asti saikin kammettua. Nosto lähti vähän kiertämään ja jouduin juoksemaan painoja kiinni ettei ne olisi pudonneet edestä alas. Nosto hylättiin tuomariäänin 2-1.

Työnnössä oli paljon väkeä aloittamassa samoista raudoista ja katsottiinkin tarpeelliseksi aloittaa lämmittely hyvissä ajoin, ettei vaan pääsisi kiire yllättämään, mikäli tulisi odottamattomia korotuksia. Lämmittely sujuikin siihen asti hyvin kunnes huomasimme että meidän tulee pidentään viimeisten lämmittelynostojen välisiä taukoja, etten olisi liian aikaisin valmis ennen ensimmäistä kilpailusuoritusta. Lämmittelynostojen välit tulivatkin sen verran pitkiksi, että pääsin jäähtymään vähän liiaksi ja tatsi pääsi hukkumaan.

Ensimmäinen työntö 200 kilosta tuntui kovin kevyeltä. Valitettavasti yritys oli vain niin paljon edessä ja mies takana että rinnallekääntö epäonnistui. Toisessa yrityksessä olikin jo vähän parempi kääntö, vaikka siinäkin täytyi hieman hakea tasapainoa. Tästä syystä tanko pääsi kyykystä noustessa hieman ns. lyömään vastaan ja kyykystä nousu oli hieman raskaampi kuin olisi sopinut toivoa. Ylöstyönnössä olikin sitten vähän puhti pois ja raudat kolisi lavaan ennen aikojaan. Viimeinen työntö olikin mallia ”väkisin runttaus” ja tuomarit hyväksyivät sen äänin 2-1.

Tuloksena siis 155+200=355. Tempausennätys parani kilolla ja yhteistulosennätys neljä kiloa. Kisat menivät siis ihan ok, mutta ei missään nimessä hyvin. Kunnon mukaista tulosta ei saavutettu, mutta kyllähän sen vielä ehtii saavuttaa.

Muutamia mainintoja ylipäätään kisoista ansaitsee ensinnäkin huikea sarjan 105 kiloa kilpailu, missä lopulta tehtiin kolme työnnön maailman ennätystä eri miesten toimesta. Siis myös pronssille jäänyt teki maailmanennätystuloksen. Voittaja Ilya Ilin työnsi sarjan uudeksi ME:ksi 242 kiloa! Aivan huikeaa. Harmillisesti itse en päässyt tätä livenä todistamaan kun olin odottamassa tämän spektaakkelin jälkeen alkavia omia nostojani, mutta takahuoneeseenkin kuului valtava huutomyrsky ja mylvintä minkä aiheutti noin 2500-3000 paikallista fania. Miettikääpä jos vaikka keihäänheitossa viimeisellä kierroksella kolme viimeistä heittäjää tekisi maailmanennätyksen (nyt 98,48) niin saatte vähän mielikuvaa siitä miten huikea kilpailun loppu mahtoi oikein olla!

Toinen maininta tulee naisten +75 kilon sarjasta. Ehkä ylivoimaisin naisurheilija kaikki lajit huomioiden, Tatjana Kashirina, teki nipun aivan älyttömän kovia maailmanennätyksiä tempaamalla 155 kiloa, työntämällä 193 kiloa ja kerryttämällä yhteistulosta aivan jäätävät 348 kiloa. Hän paransi yhteistuloksen maailmanennätystä 14 kiloa! Tämä jos joku on ylivoimaa. Ei ole mitenkään kaukana se päivä kun nähdään naisen työntävän 200 kiloa.

Kolmas maininta koskee naapurimaamme Mart Seimiä joka oli omassa sarjassani neljäs. Tämä oli todella kova suoritus ja antaa uskoa siihen, että vaikka resurssit ovat pienet, niin huipulle voi päästä treenaamalla oikein ja tehokkaasti. Varsinkin Martin 246 kilon työntö oli todellakin mieletön nosto ja hän oli pitkään kiinni jopa työntömitalissa.

Kotimatkalla väsyttikin sitten sen verran, että meinasin lentokoneessa nukahdettuani pudota penkiltä, mistä yksi lentoemäntä saikin itselleen huvitusta. Lopulta reilun 20 tunnin matkaamisen jälkeen pääsinkin kotio köllimään.

Seuraava kisa minulla tulee olemaan 13.12. nostettava Suomen Cupin finaali Lempäälässä. Sinne kannattaa tulla sankoin joukoin katsomaan. Paikalla tulee olemaan kaikki Suomen parhaat nais- ja miesnostajat kammoittelemassa rahapalkinnoista.

MM-kisat on jo ihan nurkalla

Tasan kahden viikon päästä vuoden 2014 MM-karkelot ovat osaltani jo ohitse. Ne ovatkin jo kymmenennet aikuisten arvokilpailut mihin osallistun. Ensimmäiset olivat vuonna 2009 Goyangissa, Etelä-Koreassa. Oli siinä Lempäälän pojalla huuli pyöreänä kun pääsi näkemään ison maailman meininkejä. Jo heti Helsingisä kun ahtauduttiin lentokoneeseen, niin taakseni istui yksi kovimmista superin miehistä, Victors Scherbatis. Oli se vaan onni ettei jouduttu samalle riville istumaan. Viktor on sen verran iso kaveri ettei 16 tunnin sellaisen härän vieressä istumisen jälkeen olisi skolioosit oienneet enää ikinä.

Kun lopulta saavuttiin Soulin lentokentälle niin sattui matkan isoin vastoinkäyminen. Olin nimittäin kotona tehnyt mitä maittavimpia kanaleipiä sellaisen reiluhkon säkillisen. Niin eikä mitä kuulkaas, nehän pöllittiin siinä kassien tarkastuksessa välittömästi. Niitä tökittiin kuulakärkikynillä, ihmeteltiin isolla porukalla ja lopuksi piti täyttää useita koreankielisiä virallisia lanketteja mistä en tajunnut sanaakaan. Kun juhlallisesti vannoin etten enää ikinä tuo kanaleipiä Korean niemimaalle niin tilanne raukesi. Uskoisin että sillä viikolla niillä virkailijoilla ei päässyt nälkä hiipimään pötsiin.

Kun lopulta päästiin katsastamaan kisamestoja niin kävi siinä monta kertaa mielessä, että mitä ihmettä minä täällä teen. Siellä oli lajin ehdotonta kermaa paikalla vaikka kuinka ja paljon. Entisiä, nykyisiä ja tulevia mestareita. Jos kaikki olisivat kulkeneet aiemmin voittamiensa olympia- ja MM-mitaliensa kanssa niin johan olisi ollut kamala kilinä siinä jättimäisessä messuhallissa missä kisat nostettiin.

picture by: Wonderlifter

picture by: Wonderlifter

Itse kisa meni puoliksi unessa eikä tulos ollut kummoinen, 142 + 183, mutta sai sieltä arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. Vaikka ainakin seuraavat kisat menivätkin vielä vähän ihmetellessä. Lopulta kuitenkin sitä jo oppi keskittymään enemmän siihen omaan tekemiseen, kuin ihailemaan kaikkia idoleita joita joka puolella pyöri. Siihen lopputulemaan tulin, että valtaosa heistäkin on ihmisiä, syövät samaa ruokaa kuin minäkin, nukkuvat ja sontivat (paitsi ehkä Lidia Valentin ja Julia Rohde ei sonni). Tokihan edelleenkin ihailen paikalla olevia vanhoja mestareita, mutta entistä paremmin muistan, että miksi siellä kisareissulla ollaan.

Tulevaa reissua varten ovat odotukset korkealla. Treenit ovat kulkeneet mukavasti ja apuliikkeissä on tullut uusia rekordeja.

Oli ihan mukava puhkaista kyykyssä uusi sataluku ennen kisoja. Eipä pitäisi ainakaan jäädä kyykkyyn huutamaan.
Alkavalla viikolla otetaan vielä yksi maksimitreeni ja sitten onkin aikaslailla kaikki voitava tehty näitä kisoja ajatellen. Nyt aikaa on enää niin vähän ettei enää ehdi kuin pilaamaan kaiken. Siis maltti on valttia ja annetaan kunnon vaan nousta eikä aleta höntyilemään.

On ollut erittäin mieluista huomata, että kotikinkeripiiristä ja vähän kauempaakin on löytynyt urheilusta innostuneita ihmisiä, jotka ovat olleet innokkaita tukemaan minua tätä(kin) reissua silmällä pitäen. Suuri kiitos kaikille heille ja Teille jotka olette minua tavalla tai toisella tukeneet. Ilman teidän tukeanne olisi ruokavalio käynyt vähän yksinkertaiseksi näiden kisojen jälkeen. Makaroonivelliä olisi pitänyt vedellä ainakin neljä kuukautta. Iloinen asia oli myös, että myös painonnostoliitto päätti tukea kaikkia MM-kisoihin lähtijöitä rahallisesti. Kyllä se varmasti tulokseen vaikuttaa kun saa enemmän keskittyä urheilemiseen kuin siihen, että saako matkan maksettua.

Vaan eipä tässä tällä kertaa kummempia. Täytyy lähteä treenaamaan.