Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Avainsana: Malesia

Kisoja kohti

Täällä sitä vaan vielä ollaan päiväntasaajan tuntumassa köllöttelemässä, ja SM-kisoihin on vain noin kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Nehän nostetaan tällä kertaa Kalajoella, ja osallistujiakin näytti olevan mukava määrä.

Valmistautuminen on mennyt ihan ok, tosin myönnettävä se on, että vähän on lämmin ilma syönyt treenistä tehoja. Vaan eipä anneta sen häiritä. Lauantaina alkaa viimeinen kova treenirutistus ennen kisoja, ja luotto siihen on kova, että kun taas sinne sohjon keskelle pääsee, niin rauta alkaa kevenemään. SM-kilpailut kuitenkaan eivät ole itselleni kevään pääkilpailu, vaan tähtäin on Albaniassa pidettävissä EM-kilpailuissa, jotka ovat huhtikuun alkupuolella.

Tässä muutama otos siitä mitä on tullut puuhattua


Liika hehkutus mahtavista ruuista edellisessä kirjoituksessani kostautui, kuin myös taisi kostautua aamiaisella nautitut kohtalaisen löysät kananmunat, ja yllä olevaa treeniä edeltävänä yönä tulikin hotellihuoneen vessa suhteellisen tutuksi. Mutta nopeastihan siitä sitten onneksi tokeni. Vaan enhän toki ole lopettanut paikallisten herkkujen popsimista. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Muijaa vaan pakkaa hävettämään, kun joka paikassa pitää aina tilata useampi pääruoka. Minkäs teet kun on vielä kasvuiässä!

Niin ja sitten lisää todistusaineistoa siitä ettei täällä pelkästään ole palmun alla maattu ja neppailtu rypäleitä suuhun.

 

Huomenna pidetäänkin lepopäivä, ja niin kuin mainitsin, lauantaina pistetään taas kovat piippuun. Tiistai-keskiviikkoyö meneekin matkustaessa, ja keskiviikkona ollaankin sitten taas kotimaisemissa. Kotisalilla vielä kolme kovaa treeniä, joilla otetaan turhat luulot pois ja asetellaan jalat tukevasti maan pinnalle . Tämän jälkeen reilu viikko räitään kattoon ja pureksitaan kynsiä. Siinä suunnitelmat SM-kisoihin asti.

Niin ja vielä loppuhempeilyksi toivotan hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville!

Paljasta pintaa Super Gymillä

No nyt ollaan sitten täällä Penangin saarella, minne päästiin noin neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Hotellilla on meri ihan rannassa, ja löytyy uima-allaskin jos ei halua mennä meduusojen kanssa hippasille.

Salille on matkaa viitisen kilometriä, ja matka sinne taittuu 15-30 minuutissa bussilla, riippuen ruuhkan määrästä. Ystävällisesti yksi salin omistajista Mr. Yeoh tutustutti minut saliin. Mies on itse yli 60-vuotias, ja treenaa itse seitsemän kertaa viikossa. Yleensä pari tuntia kerrallaan noin puolenyön aikoihin. Kova luu.
Salilla tulee treenatessa kieltämättä hivenen lämmin, ilmastoinnin ollessa vain reikä seinässä. Tai paremminkin yksi salin seinistä on puoliksi verkkoa. Vähän siedettävämpi ilma on aikaisin aamulla, ja seitsemän jälkeen illalla. Siltikin paita on tällaiselle viileämpään ilmaan tottuneelle turha tuote, ja hiki lentää siihen malliin, että nestettä kuluu treenin aikana kahdesta kolmeen litraan.

Eilen tuli tehtyä vähän kovempi treeni, mistä todistusaineistoa alla. Jos et siedä silmissäsi nuorehkon mieshenkilön hikistä ja puolialastonta ruhoa, pyydän välttämään seuraavan videon seuraamista. Että ette sitten voi sanoa ettei olisi varoitettu! Tänään olikin hieman kevyempi treeni, ja huomenna sitten taas pari kovempaa settiä.

Tuosta hotellin vierestä löytyykin tosi hyvä ruokamesta, mistä saa velliä jos jonkinmoista. Yksi hyvä proteiinin lähde on ollut uppopaistetut kananruhonosat. Jo kerran paistetut kanat, jotka ovat jo jäähtyneet lämmitetään uudestaan, kuinkas muuten, uppopaistamalla. Mahtava paikka. No onhan siellä nyt toki paljon muutakin. Yhtenä mainitsemisen arvoisena asiana on tuorepuristetut mehut, joita täällä saa vähän joka ruokapaikassa. Ei aina vaan sitä kokista tai kaljaa. Vaikka eihän kaljassa mitään vikaa ole, päinvastoin.
Päästiin muuten vähän parempaakin paikkaan syömään, kun paikallisen painonnostoliiton presidentti ja IWF:n johtokunnan jäsen herra Dato Ong vei meidät klubi-illalliselle. Pistettiin pöytä koreaksi ja murua rinnan alle. Mukava mieshän se oli tämäkin.
Se muuten on ruuasta vielä sanottava, että Singaporessa huomasin, että vaikka söisi niinkin reitevää kaveria kuin sammakkoa, niin se ei vaikuta kyykkytuloksiin ainakaan positiivisesti. Jättäkää siis siellä kotonakin vaan ne rupikonnat rauhaan!

Nyt tuli jostain syystä nälkä, ja taitaakin siis olla parempi lähteä murkinoimaan.
Seuraavaan kertaan sitten taas!

Kuala Lumpur täällä moro!

Olisikohan nyt viides päivä täällä Kuala Lumpurissa (en ole ihan varma, kun en osaa laskea, mutta minähän olenkin paremminkin nostomiehiä),  ja huomenna suunnataan bussilla kohti Penangin saarta.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani ”säippäri” saapui niin kuin oli sovittu, ja vei minut ensin treenaamaan omalle salilleen Putrajayaan, minkä hän oli itse varustanut ja missä treenasi pääasiassa junioreita. Rakennus oli jonkinlainen valtion toimistorakennus, ja pikkasta vaille hienompaa arkkitehtuuria kuin missä on tottunut treenaamaan. Ei sillä, että maassa olevassa reiässä mitään vikaa olisi, mutta mukavaa vaihtelua tämäkin. Terveisiä Tampereelle!

Nyt sitä ymmärtää sen miksi etelän pojaat treenaa ilman paitaa. Kyllä meinaan kainalo hikos!

Nyt sitä ymmärtää sen miksi etelän pojaat treenaa ilman paitaa. Kyllä meinaan kainalo hikos!

Seuraavana päivänä sama säippäri tuli taas hakemaan minut salille, ja tällä kertaa hänellä oli kaveri mukana. Kävi ilmi, että tämä kyseinen henkilö, joka minua kyyditsi, olikin maan painonnostoliiton varapresidentti, ja hänen kaverinsa liiton sihteeri. Että sellaista kyytiä.
Suuntasimme Bukit Jaliliin, missä treenaa ja asuu Malesian maajoukkueet. Itse sain kunnian treenata paikallisen juniorimaajoukkueen kanssa. Pikkuhiljaa alkoi oma treenikin jo vaikuttaa lähes normaalilta, eli lämpöön on jo alettu tottua.

Malesian painonnostoliiton varapresidentti Ahmad ja suomalainen valkonahka

Malesian painonnostoliiton varapresidentti Ahmad ja suomalainen valkonahka

Taas tuli uusi päivä, ja taas uusi sali. Tämänkin salin oli, nyt jo hyvä ystäväni, Ahmad itse varustanut, ja sali oli vertailukelpoinen ihan minkä vain painonnostosalin kanssa missä olen käynyt. Silti täälläkin treenasi pääasiassa vain junnuja. Ahmad selvitti, että edellisen liiton hallinon aikana asiat olivat päässeet menemään pahasti perseelleen, mutta nyt uuden hallinon mukana puhaltaisi uudet tuulet. Ja ainakin mitä hänen jutuistaan ja olemuksestaan voi päätellä, niin en uskalla epäillä. Potentiaalia kyllä varmasti riittäisi. Maassa asuu lipo 30 miljoonaa ihmistä, ja painonnostajia on silti vain parisensataa. Maajoukkueet ovat palkattuja urheilijoita, jotka asuvat asuntolassa. Silti uskallan väittää, että maaottelussa Malesia – Suomi, ainakin miehissä olisimme niskan päällä. Kovia naisnostajia sen sijaan Malesialla tuntuu kuitenkin olevan. Ei nämä hommat siis ihan pelkästä rahasta ole kiinni.
Ei voi kuin toivoa onnea ja menestystä maan liitolle uudistustyössään!

Tänään pidettiinkin lepopäivä treeneistä, ja päästiin asiantuntevalla opastuksella tutkailemaan Malaccan kaupunkia. Siellä opittiin paikallista historiaa, nähtiin iän vanhoja rakennelmia ja syötiin hyvää paikallista muonaa. Grillattua kalaa, tulista kalakastiketta, riisiä ja simpukoita. Ruuan jälkeen lähdettiin ajelemaan hotellia kohti, ja matkalla pysähdyttiin maistamaan duriania. Siinäpä vasta hetelmä! Haju oli jotain kovin viemärimäistä, mutta suussa maistui makeahko velli. Monenmoista muutakin erikoista hattivattihedelmää on tullut maistettua, mm. langsatia ja rambutania.
Jotta ei olisi päässyt nälkä kurnaisemaan liikaa, niin pysähdyttiin vielä Ahmadin huudeille, hänen vakio satemestaansa syömään maan parhaat satet. Ne siis on lihavartaita, ja kokki oli meille tehnyt niitä lampaasta, kanasta ja pupuista. Pupujen ruokiin ei sentään kajottu. Eikä niiden mopedeihin.

Eipä voi muuta kuin ällistellä paikallisten painonnostoihmisten vieraanvaraisuutta, ja olla kaikesta tästä kovin kiitollinen. Iso terima kasih heille!
Huomenna siis noustaan bussiin ja suunnataan seuraavaan määränpäähän. Raportoidaan sieltä sitten lisää.