Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Avainsana: leiri

Paitaprojekti ja treenimeininkejä

Sitä saa olla ihan tyytyväinen että on aikanaan tullut valittua sisäliikuntamuoto. Kauheen kivahan se tietty olisi ulkona kirmata kun aurinko paistaa, mutta mitä tässä nyt on ulos tullut vilkuiltua niin vallan jees on ollut päästä katon alle harjoittelemaan. Tosin ei nyt ihan vallan kuivalla paidalla ole selvitty sielläkään. Ei paljon muuta tarvi kuin lämmittelytankojumppaa ottaa, niin jo on maitipuoli märkänä. Viimeisen kymmenen päivän treenikuormitus on tuonut siihen vielä oman säväyksensä.

Sarjaa on painettu niin että hippulat vinkuvat ja koitettu metsästää sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. No löytyhän se, mutta muutaman treenin päästä se ei enää ollutkaan siinä mihin se jäi vaan vasta parin sarjan päässä. Eli eteen päin mennään.

Viimeviikon kuorma oli reilut 88 000 kiloa ja tällä viikolla kuormaa on tullut jo rapiat 120 000 kiloa vaikka pari päivää olisi vielä viikkoa jäljelläkin. Näistä viimeiseen kymmeneen päivään mahtui 196 860 kiloa. Nyt otetaan hetki hiukan kevyemmin ja viikon päästä lähdetään Viroon Baltic Cupiin kokeilemaan, että minkäslainen liike se tempaus ja työntö oikein onkaan. Kisa on vielä ihan välikisa matkalla marraskuun MM-kisoihin. Varsinaisia lajinostoja ei ole Rönnin jälkeen tullut tehtyä laisinkaan, mutta jos vaikka ensi viikosta muutaman kerran yrittäisi hieman muistella sitäkin puolta. Rönnihän oli ihan ok kilpailu itseltä, vain yksi pummi, vaikka tarkoitus olikin nostaa ehjä kuuden putki. Virossa lähdetään parantamaan tästä.

Tässä nostotreenien lomassa sain puuhattua pystyyn varainkeruupaidan. Tai oikeastaan kaksikin, mutta tässä niistä ensimmäinen.

Support-paita

Support-paita

Tämän paidan tuotolla on tarkoitus rahoittaa MM-kisareissua ja mikäli yllätyn positiivisesti ja näitä ostetaan enemmänkin, niin matkabudjetista ylimenevä raha käytetään valmistavaan leiriin. Nyt kaikki massipäällikkömesenaatit jotka siellä tätä tekstiä luette, olisi mahdollista saada yrityksenne mainos paidan selkäpuolelle. Mikäli kiinostuit niin ota yhteyttä s.postilla roininenteemu@gmail.com tai puhelimella 044-9742680.

Toinenkin paitamalli on tulossa ja se se vasta hieno sitten onkin. Mutta siitä sitten tuonnenpana lisää.Piakkoin pitäisi aueta verkkokauppa mistä paitoja voi itselleen lunastaa ja tukea kisamatkaani.

Jaahans, näkyy paistavan aurinko ulkona. Pitääkin mennä sinne hetkeksi kekkuloimaan niin saa päivän D-vitamiiniannoksen. Ensi kertaan!

Kuulumisia

Lahdessa 24.1. nostettiin Hämeen piirinmestaruuskilpailut, mistä kotiin tuomisina oli sarjavoitto, sekä parhaan miesnostajan titteli. Tosin kisa parhaan nostajan pystistä meni melko tiukalle, kolmen kärjen sijoituttua parin pisteen sisään. Hyvä homma että tuli käytyä vessassa ennen puntaria.

Tulos kisassa oli ihan tyydyttävä 345 kiloa, joka koostui 150 kilon tempauksesta ja 195 kilon työnnöstä. Siihen nähden ihan mukavasti, että isompia nostoja ei alkuvuoden aikana ollut käytännössä tullut ollenkaan. Lajinostojakin sen verran että muistaa kummassa nostomuodossa on leveä ote. Nyt on alettu treeneissäkin liikutella isompiakin rautoja, ja SM-kisoissa nuo raudat ovatkin varmaan alkurautoina. Ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä.

Vieläkään ei ole treeneissä otettu isoja lajinostoja, vaan koitettu keskittyä pääsemään heikkoudesta eroon, eli tulemaan vahvaksi. EM-kisoja lähestyttäessä voidaankin sitten alkaa piikkaamaan sitä kuntoa oikein tosissaan esiin. Niin kuin MM-nelosen, Mart Seimin valmentaja ja isä Alair sanoi: ”Pitää olla fundamenti kunnossa”

Ohessa yhden kovan treenipäivän jumppailua:

Kyllähän se niin on että meillä täällä Suomessa painonnostajilla kaikkein suurin heikkous on heikkous. Ei olla tarpeeksi vahvoja. Se on yksi sadastatuhannesta joka työntää 205 etukyykyllä tai 90 kilon pystypunnerruksella 200 kiloa.Voimaa vaan pitää olla. Kyllä siellä maailman huipulla olevat kaverit ovat pääsääntöisesti sarjojensa vahvimpia, eikä niillä pelkästään ole lyhyet kädet ja hyvä tekniikka.
Moni voi olla vielä tästä kanssani samaa mieltä, mutta sitten alkaa jo rintama rakoilla kun sanon että ei ne voimat sieltä kasva hinkkaamalla joka treenissä tempausta ja työntöä.
Perusteeksi ei riitä että tekniikka hajoaa jos sitä ei hiero ihan koko ajan. Kai se nyt hajoaa kun ei ole ropassa voimaa millä suorittaa nosto teknisesti hyvin. No joo, jatketaan tästä aiheesta sitten myöhemmin.

On kyllä ollut mahtava treenata kun on saanut melko rauhassa keskittyä urheilemiseen. Maaliskuun ensimmäinen päivä tulee tasan vuosi kun aloitin valmennushommat omalla toiminimellä. Jos tätä touhua miettisi rahan kautta, niin eihän tässä olisi pienintäkään tolkkua, mutta kun sitä miettii urheilun näkökulmasta niin tämä on lottotermein kuusi plus lisänumero. On ollut erittäin mukavaa opastaa ihmisiä tämän hienon lajin pariin. Kiva on ollut myös huomata joidenkin urheilijoidenkin arvostavansa omaa aikaansa niin että ovat halunneet oppia treenaamaan tehokkaasti.

Maaliskuun 1. päivä järjestän Lempäälässä painonnostoleirin minne on vielä muutamia vapaita paikkoja jäljellä. Jos kellä on hinkua parantaa tekniikkaansa ja oppia treenaamaan tehokkaammin niin tervetuloa vaan. Lisätietoja löytyy osoitteesta tr-valmennus.com. Leiri on tarkoitettu kaikille joille tempaus ja työntö ovat tuttuja liikkeitä. Kyseessä ei siis ole mikään ”ammattilaisleiri”.

Adjö vaan seuraavaan kertaan!

Kisoja kohti

Täällä sitä vaan vielä ollaan päiväntasaajan tuntumassa köllöttelemässä, ja SM-kisoihin on vain noin kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Nehän nostetaan tällä kertaa Kalajoella, ja osallistujiakin näytti olevan mukava määrä.

Valmistautuminen on mennyt ihan ok, tosin myönnettävä se on, että vähän on lämmin ilma syönyt treenistä tehoja. Vaan eipä anneta sen häiritä. Lauantaina alkaa viimeinen kova treenirutistus ennen kisoja, ja luotto siihen on kova, että kun taas sinne sohjon keskelle pääsee, niin rauta alkaa kevenemään. SM-kilpailut kuitenkaan eivät ole itselleni kevään pääkilpailu, vaan tähtäin on Albaniassa pidettävissä EM-kilpailuissa, jotka ovat huhtikuun alkupuolella.

Tässä muutama otos siitä mitä on tullut puuhattua


Liika hehkutus mahtavista ruuista edellisessä kirjoituksessani kostautui, kuin myös taisi kostautua aamiaisella nautitut kohtalaisen löysät kananmunat, ja yllä olevaa treeniä edeltävänä yönä tulikin hotellihuoneen vessa suhteellisen tutuksi. Mutta nopeastihan siitä sitten onneksi tokeni. Vaan enhän toki ole lopettanut paikallisten herkkujen popsimista. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Muijaa vaan pakkaa hävettämään, kun joka paikassa pitää aina tilata useampi pääruoka. Minkäs teet kun on vielä kasvuiässä!

Niin ja sitten lisää todistusaineistoa siitä ettei täällä pelkästään ole palmun alla maattu ja neppailtu rypäleitä suuhun.

 

Huomenna pidetäänkin lepopäivä, ja niin kuin mainitsin, lauantaina pistetään taas kovat piippuun. Tiistai-keskiviikkoyö meneekin matkustaessa, ja keskiviikkona ollaankin sitten taas kotimaisemissa. Kotisalilla vielä kolme kovaa treeniä, joilla otetaan turhat luulot pois ja asetellaan jalat tukevasti maan pinnalle . Tämän jälkeen reilu viikko räitään kattoon ja pureksitaan kynsiä. Siinä suunnitelmat SM-kisoihin asti.

Niin ja vielä loppuhempeilyksi toivotan hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville!

Paljasta pintaa Super Gymillä

No nyt ollaan sitten täällä Penangin saarella, minne päästiin noin neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Hotellilla on meri ihan rannassa, ja löytyy uima-allaskin jos ei halua mennä meduusojen kanssa hippasille.

Salille on matkaa viitisen kilometriä, ja matka sinne taittuu 15-30 minuutissa bussilla, riippuen ruuhkan määrästä. Ystävällisesti yksi salin omistajista Mr. Yeoh tutustutti minut saliin. Mies on itse yli 60-vuotias, ja treenaa itse seitsemän kertaa viikossa. Yleensä pari tuntia kerrallaan noin puolenyön aikoihin. Kova luu.
Salilla tulee treenatessa kieltämättä hivenen lämmin, ilmastoinnin ollessa vain reikä seinässä. Tai paremminkin yksi salin seinistä on puoliksi verkkoa. Vähän siedettävämpi ilma on aikaisin aamulla, ja seitsemän jälkeen illalla. Siltikin paita on tällaiselle viileämpään ilmaan tottuneelle turha tuote, ja hiki lentää siihen malliin, että nestettä kuluu treenin aikana kahdesta kolmeen litraan.

Eilen tuli tehtyä vähän kovempi treeni, mistä todistusaineistoa alla. Jos et siedä silmissäsi nuorehkon mieshenkilön hikistä ja puolialastonta ruhoa, pyydän välttämään seuraavan videon seuraamista. Että ette sitten voi sanoa ettei olisi varoitettu! Tänään olikin hieman kevyempi treeni, ja huomenna sitten taas pari kovempaa settiä.

Tuosta hotellin vierestä löytyykin tosi hyvä ruokamesta, mistä saa velliä jos jonkinmoista. Yksi hyvä proteiinin lähde on ollut uppopaistetut kananruhonosat. Jo kerran paistetut kanat, jotka ovat jo jäähtyneet lämmitetään uudestaan, kuinkas muuten, uppopaistamalla. Mahtava paikka. No onhan siellä nyt toki paljon muutakin. Yhtenä mainitsemisen arvoisena asiana on tuorepuristetut mehut, joita täällä saa vähän joka ruokapaikassa. Ei aina vaan sitä kokista tai kaljaa. Vaikka eihän kaljassa mitään vikaa ole, päinvastoin.
Päästiin muuten vähän parempaakin paikkaan syömään, kun paikallisen painonnostoliiton presidentti ja IWF:n johtokunnan jäsen herra Dato Ong vei meidät klubi-illalliselle. Pistettiin pöytä koreaksi ja murua rinnan alle. Mukava mieshän se oli tämäkin.
Se muuten on ruuasta vielä sanottava, että Singaporessa huomasin, että vaikka söisi niinkin reitevää kaveria kuin sammakkoa, niin se ei vaikuta kyykkytuloksiin ainakaan positiivisesti. Jättäkää siis siellä kotonakin vaan ne rupikonnat rauhaan!

Nyt tuli jostain syystä nälkä, ja taitaakin siis olla parempi lähteä murkinoimaan.
Seuraavaan kertaan sitten taas!

Kuala Lumpur täällä moro!

Olisikohan nyt viides päivä täällä Kuala Lumpurissa (en ole ihan varma, kun en osaa laskea, mutta minähän olenkin paremminkin nostomiehiä),  ja huomenna suunnataan bussilla kohti Penangin saarta.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani ”säippäri” saapui niin kuin oli sovittu, ja vei minut ensin treenaamaan omalle salilleen Putrajayaan, minkä hän oli itse varustanut ja missä treenasi pääasiassa junioreita. Rakennus oli jonkinlainen valtion toimistorakennus, ja pikkasta vaille hienompaa arkkitehtuuria kuin missä on tottunut treenaamaan. Ei sillä, että maassa olevassa reiässä mitään vikaa olisi, mutta mukavaa vaihtelua tämäkin. Terveisiä Tampereelle!

Nyt sitä ymmärtää sen miksi etelän pojaat treenaa ilman paitaa. Kyllä meinaan kainalo hikos!

Nyt sitä ymmärtää sen miksi etelän pojaat treenaa ilman paitaa. Kyllä meinaan kainalo hikos!

Seuraavana päivänä sama säippäri tuli taas hakemaan minut salille, ja tällä kertaa hänellä oli kaveri mukana. Kävi ilmi, että tämä kyseinen henkilö, joka minua kyyditsi, olikin maan painonnostoliiton varapresidentti, ja hänen kaverinsa liiton sihteeri. Että sellaista kyytiä.
Suuntasimme Bukit Jaliliin, missä treenaa ja asuu Malesian maajoukkueet. Itse sain kunnian treenata paikallisen juniorimaajoukkueen kanssa. Pikkuhiljaa alkoi oma treenikin jo vaikuttaa lähes normaalilta, eli lämpöön on jo alettu tottua.

Malesian painonnostoliiton varapresidentti Ahmad ja suomalainen valkonahka

Malesian painonnostoliiton varapresidentti Ahmad ja suomalainen valkonahka

Taas tuli uusi päivä, ja taas uusi sali. Tämänkin salin oli, nyt jo hyvä ystäväni, Ahmad itse varustanut, ja sali oli vertailukelpoinen ihan minkä vain painonnostosalin kanssa missä olen käynyt. Silti täälläkin treenasi pääasiassa vain junnuja. Ahmad selvitti, että edellisen liiton hallinon aikana asiat olivat päässeet menemään pahasti perseelleen, mutta nyt uuden hallinon mukana puhaltaisi uudet tuulet. Ja ainakin mitä hänen jutuistaan ja olemuksestaan voi päätellä, niin en uskalla epäillä. Potentiaalia kyllä varmasti riittäisi. Maassa asuu lipo 30 miljoonaa ihmistä, ja painonnostajia on silti vain parisensataa. Maajoukkueet ovat palkattuja urheilijoita, jotka asuvat asuntolassa. Silti uskallan väittää, että maaottelussa Malesia – Suomi, ainakin miehissä olisimme niskan päällä. Kovia naisnostajia sen sijaan Malesialla tuntuu kuitenkin olevan. Ei nämä hommat siis ihan pelkästä rahasta ole kiinni.
Ei voi kuin toivoa onnea ja menestystä maan liitolle uudistustyössään!

Tänään pidettiinkin lepopäivä treeneistä, ja päästiin asiantuntevalla opastuksella tutkailemaan Malaccan kaupunkia. Siellä opittiin paikallista historiaa, nähtiin iän vanhoja rakennelmia ja syötiin hyvää paikallista muonaa. Grillattua kalaa, tulista kalakastiketta, riisiä ja simpukoita. Ruuan jälkeen lähdettiin ajelemaan hotellia kohti, ja matkalla pysähdyttiin maistamaan duriania. Siinäpä vasta hetelmä! Haju oli jotain kovin viemärimäistä, mutta suussa maistui makeahko velli. Monenmoista muutakin erikoista hattivattihedelmää on tullut maistettua, mm. langsatia ja rambutania.
Jotta ei olisi päässyt nälkä kurnaisemaan liikaa, niin pysähdyttiin vielä Ahmadin huudeille, hänen vakio satemestaansa syömään maan parhaat satet. Ne siis on lihavartaita, ja kokki oli meille tehnyt niitä lampaasta, kanasta ja pupuista. Pupujen ruokiin ei sentään kajottu. Eikä niiden mopedeihin.

Eipä voi muuta kuin ällistellä paikallisten painonnostoihmisten vieraanvaraisuutta, ja olla kaikesta tästä kovin kiitollinen. Iso terima kasih heille!
Huomenna siis noustaan bussiin ja suunnataan seuraavaan määränpäähän. Raportoidaan sieltä sitten lisää.

Ulkomailta päivää!

Tässä sitä vaan ollaan hotellihuoneessa Kuala Lumpurissa ja päivitellään blogia. Aikas messevät on meiningit täällä suurkaupungissa, kun on tottunut hitusen rauhallisempaan kotiraittiin. Mutta mennääs ajassa hetki taakse päin.

Puolitoista viikkoa sitten nostettiin Turussa Reijo Vainion muistokilpailut. Se kuka Rekan tunsi muistaa, että Reka oli painonnostomies henkeen ja vereen. Itse tutustuin Rekaan noin kymmenen nuorena pikkupoikana, ja Kitusen Matin kanssa tulikin Turussa käytyä Rekan luona kisoissa, ja treenaamassa lukemattomia kertoja. Rekasta onkin jäänyt hyvin lämpimät muistot, eikä näitä kisoja olisi voinut väliin jättää.
Kisa osui keskelle kovaa treeniviikkoa, eikä odotukset tuloksen suhteen ollutkaan kovin hirveät. Siispä nostettiin Rekan muistokisan henkeen sopivasti varma kuuden putki. Tempauksessa 125, 130 ja 135 kiloa, ja työnnössä 165, 175 ja 182 kiloa. Kisasta mukavasti toinen sija heti Loimaan Voimaveikkojen Eero Retulaisen jälkeen.
Kisa siis nostettiin lauantaina ja tiistaina oli merkattu ohjelmaan kova treeni. Kieltämättä kisa vei treenistä vähän terää pois, mutta viimetalvisen loukkaantumisen jälkeen tuli isoin rinnalleveto tähän mennessä. Kai siihen voi sentään olla tyytyväinen.

Tämän jälkeen alkoikin ihan kunnollinen flunnsa, ja vähän nousi kuumekin. Tarkoituksena oli mennä vielä viikonloppuna Vierumäelle treenaamaan kovaan seuraan, mutta niin sitä vaan niiskutettiin kotona, ja juotiin lämmintä maitoa. Kyllä se vaan korpeaa tuollainen pakkolepo, mutta minkäs teet. Ilmeisen hyvä leiri jäi väliin.

Jos nyt jotain huonoa niin sitten jotain hyvääkin. Sunnuntaina lähdettiin ton muijan kanssa, jonka nurkissa minä asun, kohti päiväntasaajaa. Tarkemmin sanottuna Singaporea. Täällä päin ei suotta lihasta kolota, sen verran on laitettua lämpöä koppiin! Singaporessa kävin paikallisen painonnostoliiton salilla. Laadukas mesta. Ainoa mitä olisi voinut toivoa, oli ilmastointi. Kyllä siinä valkoisesta lihasta irtosi meinaan nestettä kun muutaman kympin sarjan lätkytteli. Melkoisen tuskainen olikin tuo treeni. Ennen sitä oli kuitenkin viikon totaalinen tauko, sekä vuorokausi matkustusta pienillä unilla ja ruualla. Varmaankin kuumuus ja aikaero saatoi vähän myös vaikuttaa. Mutta niin vaan saatiin ohjelma läpi, ja onhan se nyt pirun mukava treenata kun ei ole ainakaan kylmä!

Tänään matka jatkui jo aamusta kohti Kuala Lumpuria junalla, mistä olin varannut oikein ykkösluokan paikat. Kas kummaa kun puolessa välin matkaa rapsahti ilmastointi rikki, ja loput noin neljä tuntia olikin vaunussa sellaiset 38 astetta lämmintä. Vain parin tunnin aikataulussa myöhässä olemisen jälkeen päästiinkin sitten perille.
Puhelu paikalliselle painonnostoliiton presidentille, joka minulle on täällä luvannut treenimestoja järjestellä. Pienten puheen ymmärtämisharjoitusten jälkeen saatiinkin sovittua, että joku säippäri tulee huomenna minut noutamaan heidän maajoukkueensa treenisalille, ja pääsen jatkamaan harjoituksia. Siis jos nyt oikein ymmärsin.

 

Nyt väsyttää niin pirusti, että pötkähdän tuohon petiin, ja huomenna suksin kohti uusia seikkailuja.
Siihen asti hojo hojo!

Jumi on voimaa!

Ei muuten ole!

Tuli meinaan oltua jumissa, eikä ollut sitä voimaakaan.

Eilen siis nostettiin Suomen Cupin finaali Kankaanpäässä. Cupin voitti ansaitusti Miika Antti-Roiko, joka vielä aivan upeasti työnsi 201 kiloa viimeisellä työnnöllään. Hyvä Miika!
Oma kisa olikin sitten aika alavireinen. Lämmittelyssä jo huomasi, että tänäänhän on otettu kaikista ominaisuuksista kymmenen prosenttia jonnekin lainaan, ja käsijarru on vedetty aika ylös. Tuloksena 135 + 185 kiloa, ja kuudes sija. Se oli kyllä ihan mukava, että noinkin jumissa sai työnnettyä 185 kiloa.

Onneksi tässä kuitenkin tiedostetaan mistä kenkä puristi, eikä sen vuoksi tarvitse suuria katumusharjoituksia tehdä. Kahdella kilpailua edeltävällä viikolla treenikuorma oli yli tuplasti sen mitä normaalilla kilpailuunvalmistautumisella se olisi ollut. Jotta eipä tässä hätää.

Perjantaina alkoi töistä loma!! Jos suunnitelmat pitävät, niin huhtikuussa nostetaan EM-kilpailuissa kovat tulokset,ja sen jälkeen mennään takaisin tehtaalle rassaamaan värkkejä. Mutta nyt reenataan. Tänään onkin lähtö korkeanpaikanleirille Kalajoelle treenaamaan Suomen kovimpien nostajien, Miikan ja Milkon kanssa.
Mitä kovempien kaverien kanssa urheilija pääsee treenaamaan, sitä antoisampaa se sille urheilijalle on kaikella tapaa. Ja tämän kovempia kavereita ei tämän maan rajojen sisältä löydy.

Siis leuka ylös rinnasta, ja kohti uusia seikkailuja.