Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Tag: kyykky

Mitä painottaa harjoittelussa

Joku aika sitten käsittelin yhtä hyvää valmennustyökalua, K-arvoa, joka auttaa arvioimaan harjoitusohjelman intensiteettiä.  Mutta mihin asioihin harjoittelussa sitten täytyisi keskittyä?

Jos lähdetään aloittelijatasolta liikkeelle niin tietysti ensisijaisen tärkeää on alusta pitäen oppia tehokas tekniikka. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä että tempauksia ja työntöjä on tehtävä valmentajan valvovan silmän alla niin paljon että hyvä perustekniikka vakioituu. Tätä voisi kutsua vaikkapa punttikouluvaiheeksi nostajan uralla. Tähän vaiheeseen ei kuitenkaan ole syytä juuttua loppu-uran ajaksi vaan meillähän on muitakin tärkeitä osa-alueita mitä tulisi kehittää. Mistä siis voisi tietää milloin treenata mitäkin?

Jälleen kerran uppoudun neuvostopojan lukuihin. Rajan takana tietävät kertoa että painonnostajalla pitäisi työnnön 1RM 0lla 70-80% takakyykkymaksimista. Mitä lähempänä 80% ollaan sitä tehokkaampi nostaja on taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuuksiltaan. Jos nostajan työnnön maksimi jää alle 70% kyykyn maksimista on todennäköistä että nostaja hyötyy enemmän painottamalla harjoitteluaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia kehittävään harjoitteluun. Jos taas nostajan työntömaksimi asettuu tuon 70-80% väliin, on todennäköistä että nostaja hyötyy kaikkein eniten voimaominaisuuksien, tässä tapauksessa kyykkymaksimin kohentamisesta. Tietenkään ei saada unohtaa muitakaan ominaisuuksia tai muita osa-alueita voimanhankinnassa, mutta tässä vähän ajatusta siitä mihin painopiste saattaisi olla hyvä siirtää.

Tempauksen suhde työntöön taas tulisi asettua 78-82% väliin työntömaksimista. Taas kerran jos tempaustulos jää kovasti tuon alle, olisi varmasti syytä tarkastaa tekninen osaaminen ja keskittyä hiomaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia. Jos taas pysytään näiden lukujen sisässä niin miksikäs ei alettaisi painamaan kunnolla voimaa kroppaan? Eli mitä enemmän kyykkäät, sitä enemmän työnnät. Ja mitä enemmän työnnät sitä enemmän tempaat. Näin siis koko homma yksinkertaistettuna.

Muistakaa siis harjoituksissa keskittyä myös voimaliikkeiden (kyykyt, vedot, punnerrukset) treenaamiseen. Ne eivät ole vain apuliikkeitä, vaan niiden tulisi olla painonnostajan ohjelmistossa aivan yhtälailla pääliikkeitä kuin tempausten ja työntöjenkin.

Tällasta tällä kertaa.
Jaa niin, se olis TJ 20.

 

Mainokset

Kuulumisia

Lahdessa 24.1. nostettiin Hämeen piirinmestaruuskilpailut, mistä kotiin tuomisina oli sarjavoitto, sekä parhaan miesnostajan titteli. Tosin kisa parhaan nostajan pystistä meni melko tiukalle, kolmen kärjen sijoituttua parin pisteen sisään. Hyvä homma että tuli käytyä vessassa ennen puntaria.

Tulos kisassa oli ihan tyydyttävä 345 kiloa, joka koostui 150 kilon tempauksesta ja 195 kilon työnnöstä. Siihen nähden ihan mukavasti, että isompia nostoja ei alkuvuoden aikana ollut käytännössä tullut ollenkaan. Lajinostojakin sen verran että muistaa kummassa nostomuodossa on leveä ote. Nyt on alettu treeneissäkin liikutella isompiakin rautoja, ja SM-kisoissa nuo raudat ovatkin varmaan alkurautoina. Ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä.

Vieläkään ei ole treeneissä otettu isoja lajinostoja, vaan koitettu keskittyä pääsemään heikkoudesta eroon, eli tulemaan vahvaksi. EM-kisoja lähestyttäessä voidaankin sitten alkaa piikkaamaan sitä kuntoa oikein tosissaan esiin. Niin kuin MM-nelosen, Mart Seimin valmentaja ja isä Alair sanoi: ”Pitää olla fundamenti kunnossa”

Ohessa yhden kovan treenipäivän jumppailua:

Kyllähän se niin on että meillä täällä Suomessa painonnostajilla kaikkein suurin heikkous on heikkous. Ei olla tarpeeksi vahvoja. Se on yksi sadastatuhannesta joka työntää 205 etukyykyllä tai 90 kilon pystypunnerruksella 200 kiloa.Voimaa vaan pitää olla. Kyllä siellä maailman huipulla olevat kaverit ovat pääsääntöisesti sarjojensa vahvimpia, eikä niillä pelkästään ole lyhyet kädet ja hyvä tekniikka.
Moni voi olla vielä tästä kanssani samaa mieltä, mutta sitten alkaa jo rintama rakoilla kun sanon että ei ne voimat sieltä kasva hinkkaamalla joka treenissä tempausta ja työntöä.
Perusteeksi ei riitä että tekniikka hajoaa jos sitä ei hiero ihan koko ajan. Kai se nyt hajoaa kun ei ole ropassa voimaa millä suorittaa nosto teknisesti hyvin. No joo, jatketaan tästä aiheesta sitten myöhemmin.

On kyllä ollut mahtava treenata kun on saanut melko rauhassa keskittyä urheilemiseen. Maaliskuun ensimmäinen päivä tulee tasan vuosi kun aloitin valmennushommat omalla toiminimellä. Jos tätä touhua miettisi rahan kautta, niin eihän tässä olisi pienintäkään tolkkua, mutta kun sitä miettii urheilun näkökulmasta niin tämä on lottotermein kuusi plus lisänumero. On ollut erittäin mukavaa opastaa ihmisiä tämän hienon lajin pariin. Kiva on ollut myös huomata joidenkin urheilijoidenkin arvostavansa omaa aikaansa niin että ovat halunneet oppia treenaamaan tehokkaasti.

Maaliskuun 1. päivä järjestän Lempäälässä painonnostoleirin minne on vielä muutamia vapaita paikkoja jäljellä. Jos kellä on hinkua parantaa tekniikkaansa ja oppia treenaamaan tehokkaammin niin tervetuloa vaan. Lisätietoja löytyy osoitteesta tr-valmennus.com. Leiri on tarkoitettu kaikille joille tempaus ja työntö ovat tuttuja liikkeitä. Kyseessä ei siis ole mikään ”ammattilaisleiri”.

Adjö vaan seuraavaan kertaan!

MM-kisat on jo ihan nurkalla

Tasan kahden viikon päästä vuoden 2014 MM-karkelot ovat osaltani jo ohitse. Ne ovatkin jo kymmenennet aikuisten arvokilpailut mihin osallistun. Ensimmäiset olivat vuonna 2009 Goyangissa, Etelä-Koreassa. Oli siinä Lempäälän pojalla huuli pyöreänä kun pääsi näkemään ison maailman meininkejä. Jo heti Helsingisä kun ahtauduttiin lentokoneeseen, niin taakseni istui yksi kovimmista superin miehistä, Victors Scherbatis. Oli se vaan onni ettei jouduttu samalle riville istumaan. Viktor on sen verran iso kaveri ettei 16 tunnin sellaisen härän vieressä istumisen jälkeen olisi skolioosit oienneet enää ikinä.

Kun lopulta saavuttiin Soulin lentokentälle niin sattui matkan isoin vastoinkäyminen. Olin nimittäin kotona tehnyt mitä maittavimpia kanaleipiä sellaisen reiluhkon säkillisen. Niin eikä mitä kuulkaas, nehän pöllittiin siinä kassien tarkastuksessa välittömästi. Niitä tökittiin kuulakärkikynillä, ihmeteltiin isolla porukalla ja lopuksi piti täyttää useita koreankielisiä virallisia lanketteja mistä en tajunnut sanaakaan. Kun juhlallisesti vannoin etten enää ikinä tuo kanaleipiä Korean niemimaalle niin tilanne raukesi. Uskoisin että sillä viikolla niillä virkailijoilla ei päässyt nälkä hiipimään pötsiin.

Kun lopulta päästiin katsastamaan kisamestoja niin kävi siinä monta kertaa mielessä, että mitä ihmettä minä täällä teen. Siellä oli lajin ehdotonta kermaa paikalla vaikka kuinka ja paljon. Entisiä, nykyisiä ja tulevia mestareita. Jos kaikki olisivat kulkeneet aiemmin voittamiensa olympia- ja MM-mitaliensa kanssa niin johan olisi ollut kamala kilinä siinä jättimäisessä messuhallissa missä kisat nostettiin.

picture by: Wonderlifter

picture by: Wonderlifter

Itse kisa meni puoliksi unessa eikä tulos ollut kummoinen, 142 + 183, mutta sai sieltä arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. Vaikka ainakin seuraavat kisat menivätkin vielä vähän ihmetellessä. Lopulta kuitenkin sitä jo oppi keskittymään enemmän siihen omaan tekemiseen, kuin ihailemaan kaikkia idoleita joita joka puolella pyöri. Siihen lopputulemaan tulin, että valtaosa heistäkin on ihmisiä, syövät samaa ruokaa kuin minäkin, nukkuvat ja sontivat (paitsi ehkä Lidia Valentin ja Julia Rohde ei sonni). Tokihan edelleenkin ihailen paikalla olevia vanhoja mestareita, mutta entistä paremmin muistan, että miksi siellä kisareissulla ollaan.

Tulevaa reissua varten ovat odotukset korkealla. Treenit ovat kulkeneet mukavasti ja apuliikkeissä on tullut uusia rekordeja.

Oli ihan mukava puhkaista kyykyssä uusi sataluku ennen kisoja. Eipä pitäisi ainakaan jäädä kyykkyyn huutamaan.
Alkavalla viikolla otetaan vielä yksi maksimitreeni ja sitten onkin aikaslailla kaikki voitava tehty näitä kisoja ajatellen. Nyt aikaa on enää niin vähän ettei enää ehdi kuin pilaamaan kaiken. Siis maltti on valttia ja annetaan kunnon vaan nousta eikä aleta höntyilemään.

On ollut erittäin mieluista huomata, että kotikinkeripiiristä ja vähän kauempaakin on löytynyt urheilusta innostuneita ihmisiä, jotka ovat olleet innokkaita tukemaan minua tätä(kin) reissua silmällä pitäen. Suuri kiitos kaikille heille ja Teille jotka olette minua tavalla tai toisella tukeneet. Ilman teidän tukeanne olisi ruokavalio käynyt vähän yksinkertaiseksi näiden kisojen jälkeen. Makaroonivelliä olisi pitänyt vedellä ainakin neljä kuukautta. Iloinen asia oli myös, että myös painonnostoliitto päätti tukea kaikkia MM-kisoihin lähtijöitä rahallisesti. Kyllä se varmasti tulokseen vaikuttaa kun saa enemmän keskittyä urheilemiseen kuin siihen, että saako matkan maksettua.

Vaan eipä tässä tällä kertaa kummempia. Täytyy lähteä treenaamaan.

Kehonhuolto

Olisko kiva silleen jos ei sattuis selkään tai polviin? Tai jos taipuisi tempaamaan kunnolla kyykkyyn tai ihan vaan pystyisi tekemään syväkyykkyjä? Olis ihan tosi kiva jos aina ei olis niskat jumissa, eikä aina särkis ristiselkää. Olis ihan himokivaa kun pystyis treenaamaan vähän kovempaa ja useemmin. Se olis kans tosi siistiä ettei tarvis pitää treenitaukoja kun olkapäät on taas ihan morjensta. Olis treenikavereiden kannalta ihqa ettei se yks kaveri taas alkais sitä ainaista ”mulla on taas toi ja toi paikka ihan rikki” -itkua.

Luojalle kiitos itselläni ei ole tällasia vaivoja, mutta todella monella on. Itse olen päässyt sinä aikana kun olen urheillut hyvin vähällä mitä tulee loukkaantumisiin, vaikka kaikkea pientä on ollutkin. Iso kiitos tästä ehjänä olemisesta menee varmasti tuurin piikkiin, mutta vielä isompi kiitos menee juniorivuosien valmentajalle, Matti Kituselle. Jo ihan pienestä killistä asti minulle opetettiin lihashuollon merkitys. Tai enhän minä silloin sitä tajunnut, mutta Matti opetti, mitä kuuluu tehdä ennen ja jälkeen harjoituksen. Minulle opetettiin siis alku- ja loppuverryttely. Matti opetti myös venyttelemään. Siis aivan perusasioita.

Mitä hyötyä lihashuollosta sitten on? No esimerkiksi kaikkiin tämän kirjoituksen alussa olleisiin vaivoihin pystyy vaikuttamaan suunnattomasti hyvällä lihashuollolla.

Lihashuolto on paljon muutakin kuin verryttelyt ja venyttelyt. On kylmä- ja kuumahoitoja, putkirullausta, painehoitoa, hierontaa, sähköimpulsseja ja sataviisikymmentäkolmetuhatta muuta eri konstia mitkä menevät alaotsikoiksi lihashuollon alle. Jokainen varmasti löytää itselleen sopivat metodit huoltaa kehoaan. Se ei ole kenellekään ongelma. Isoin ongelma on laiskuus ja ehkä toiseksi isoin on tiedon puute.

Kaikkein tärkein asia lihashuollossa on säännöllisyys ja pitkäjänteisyys. Ihan samat asiat kuin treenaamisessakin. Se on yksi halivilivoo jos kerran viikossa venyttelet 20 sekuntia etureisiä, tai käyt kerran kolmessa viikossa hierojalla. Se ei ole muuta kuin itsensä kusettamista, että saa sanoa sitten huolehtivansa lihashuollostaan.
Lihashuollon tulee olla osana ihan jokapäiväistä elämää. Aikaa lihashuoltoon ei tarvitse välttämättä uhrata kuin vartti päivässä. Siinäkin ajassa saa pitkällä aikavälillä ihmeitä aikaan kunhan muistaa huoltaa itseään joka ikinen päivä. Vartti päivässä onkin viikossa jo lipo pari tuntia.

Ihan perus venyttelystä on hyvä aloittaa. Kannattaa opiskella hieman sitäkin taitoa. Meinaan venyttelemistä. Vanha kunnon ”jalka pöydälle ja nytkytetään päätä polveen” -venytys ei välttämättä tarjoa ihan kaikkea sitä, mitä venyttely voi sinulle antaa. Putkirulla, erilaiset kuminauhat ja jääpallopallot ovat mahtavia välineitä itsenäiseen lihashuoltoon.

Osa omista lihashultovärmeistä. Venyttelymatto, putkirulla (jossa trendikkäitä nypyköitä), jääpallopallo ja pari palloa teipattu yhteen.

Osa omista lihashultovärmeistä. Venyttelymatto, putkirulla (jossa trendikkäitä nypyköitä), jääpallopallo ja pari palloa teipattu yhteen.

Hyviä vinkkejä lihashuoltoon löytyy mm. MobilityWodin sivuilta.

Olympiamitalisti Pekka Niemi opetti minulle kun olin nuori nostaja, että kun katsot televisiota niin venyttelet siinä samalla. Silloin se homma hoituu kuin itsestään. Kovinpa vähän silloin television ääressä venyttelin, enkä enää omista edes koko mööpeliä, mutta erittäin hyvä vinkki jokaisen arkeen.

Siispä. Opetelkaa huoltamaan kehoanne ja huoltakaa sitä vähintään vartti päivässä.

Sanoista teoiksi

Jossain aiemmassa blogikirjoituksessani taisin mainita, että mikäli meinaan nostajana päästä uudelle tasolle, niin on minun tehtävä jotain isoja muutoksia optimoidakseni harjoitteluani. Vihdoista viimein olen panemassa sanoja teoiksi ja noin viikko sitten kävin irtisanomassa itseni tehdastöistä. Katsotaan nyt ihan oikeasti, että mihin ne rahkeet riittää. Ihan tarpeeksi Suomen kuppiloissa istuu väkeä, jotka jos eivät itse ole, niin vähintäänkin tuntevat jonkun joka OLISI OLLUT kova jätkä JOS… ja niin edespäin. Eipähän tarvitse liittyä sitten tuohon jossittelijoiden porukkaan.

Pakko tässä silti jotain on tehdä. Lotosta ei ole tullut mitään vuosiin eikä sponsoreilta kerjääminenkään kovasti lyö leiville, niin päätinpä sitten perustaa yrityksen. Toimialana tulee olemaan urheilu- ja liikuntakoulutus. Toisin sanoen alan julistamaan kyykkäämisen ja tempaamisen ilosanomaa koko kansalle. Kursseja, harjoitusohjelmia, henkilökohtaista valmennusta, ihan mitä vaan. Toivottavasti tällä irtoaisi leivän päälle sen verran voita, että hengissä pysyy.
Painonnoston valmentajatutkinnot ja yrittäjäkurssit tuli suoritettua ja maaliskuun ensimmäinen päivä alkaa virallisesti toiminta. Kaikkein tärkein tutkintohan tätä tulevaa tointani varten on vielä kesken. Se alkoi vuonna 1995 Hakkarin liikuntahallin alasalilta. Kun tämä tutkinto päättyy niin se loppu onkin sitten todella lopullinen.

Helmikuun aikana pitäisi aueta nettisivut mistä kiinnostuneet löytävät lisäinfoa. Jos alkoi muuten kiinostaa niin yhteystiedot löytyvät kyllä täältä blogista.

 

Mutta onhan tässä kisatkin tuloillaan. Parkanossa nostetaan SM-kisat ja sinnehän oli aika mukava määrä nostajia ilmottautunut. Alkuasetelmat ovat oikein herkulliset ja monessa sarjassa tullaankin näkemään kovaa kilvoittelua mitaleista. Nyt jos koskaan kannattaa lähteä paikan päälle katsomaan kisoja. Pitkästä aikaa on mahdollista nähdä samassa kilpailussa kolme suomalaista miestä työntävän 200 kiloa. Kaikki siis paikalle kannustamaan.

200 kilon kerho ja maailman kovin treenaaja

No nyt se 200 kilon rajapyykki tuli saavutettua. Johan sen perässä on tullut tovi tohkattua, ja 4.1. Keravan City-salilla sen sitten sain nostettua hyväksytysti. Suoraan 200 kiloa alkupainoksi ja se olikin sitten siinä. Eipä siinä sen enempää ole kerrottavaa, eikä juhlittavaa. Vielä riittää levyjä tankoon ja tangon päissä on tilaa.

Olin 27. suomalainen joka moisen tempun on tehnyt. Mukava päästä itseään parempaan seuraan. Varsinkin kun joukossa on useita suuresti kunnioittamiani nostajia, joita olen katsonut ja tulen edelleenkin katsomaan ylöspäin. Idoleita jos näin voisi sanoa.

Vielä tätäkin kautta tahdon kiittää kaikkia jotka ovat olleet myötävaikuttamassa tämän saavutuksen toteutumiseen. Näitä henkilöitä on liiaksi, jotta jaksaisin niitä tähän kirjoittaa, mutta varmasti moni tunnistaa itsensä. Suomalaisessa painonnostossa toimii paljon väkeä, jotka saavat palkkionsa lähinnä vittuiluna silloin jos sattuu menemään vähän huonommin. Tähän asiaan on toivottavasti tulossa muutos, ja kunniaa saavat myös ne joille kunnia kuuluu. Joten vielä kerran iso kiitos.

 

Sitten toiseen asiaan.

Olisikohan se ollut taas Jaska, joka on sanonut, että jos kisat voittaisi aina se kaveri kuka on treenannut koviten niin Suomessa olisi pirusti enemmän arvokisamitalisteja.
Toinen legenda,Pertti Hynni, tiivisti treenifilosofiaansa iltapäivälehdessä jotenkin siihen tyyliin, että hänestä on olemassa kolmenlaista treenaamista. On kehittävää, turhaa ja vahingollista. Kun jätetään se turha ja vahingollinen pois niin voi treenata paljon vähemmän ja silti kehittyä enemmän. Loogista! Ja juuri näinhän se on. Maailman kovin treenaaja ei ole maailman paras nostaja.

On mielestäni hieman erikoinen ajatusmalli, että kunhan treenaa ihan sikana joka päivä ja ihan hullun kovaa niin kehittyy. Ei se ihan niin mene. Totta ihmeessä täytyy treenata kovaa, ja totta kai täytyy tehdä joka päivä paljon asoita oman kehityksensä eteen. Sen pitäisi olla kaikille selvää, mutta painonnosto ja urheilu ylipäätään on enemmän kuin osiensa summa. Ja niitä osia on enemmän kuin yksi. Jos alkaa miettimään mikä kaikki siellä salilla ja salin ulkopuolella vaikuttaa siihen, että kehityt ja nostat tulevaisuudessa enemmän rautaa kuin nyt niin muuttujia on satoja. Ja kaikki vaikuttavat toisiinsa.
Treeni intensiteetti, volyymi, treenin jaksotus ja rytmitys, ruokailut, ravintoainejakaumat, stressi, nestetasapaino, sokeritasot, lepo, unen määrä, unen laatu, alkoholi, istumatyö, fyysinen työ, parisuhdeasiat, lääkitys, henkiset valmiudet ja ihan mikä vaan. Lista on loputon. Jos haluaa tulla hyväksi nostajaksi, mikä minullakin on tulevaisuuden tavoitteena, on jotenkin yritettävä haltsata kaikki elämän osa-alueet niin, että ne ovat hyödyksi kehitykselle. Puhumattakaan, että on osattava treenata niin, että juuri sinä kehityt!

Olen saanut seurata monia itseäni parempia urheilijoita, sekä heidän treenaamistaan. Olen myös kuullut kerrottavan juttuja monista entisistä suuruuksista, ja jonkin verran myös lukenut kovista urheilijoista. Suurin osa on treenannut hyvin eri tavoilla, mutta yksi iso asia on mikä heitä yhdistää. Heillä kaikilla on todella hyvä tuntuma omaan kroppaansa, ja he tuntevat miten täytyy treenata ja tehdä muita asioita jotta keho reagoi halutulla tavalla eli kehittyy. He tietävät ja tuntevat milloin tulee treenata kovaa ja milloin pitää levätä. Miten arkielämässä tulee toimia, että seuraava treeni taas kulkee.

En tiedä onko tuollainen taito opittua, vai tullut jo syntyissä, mutta sitä pystyy kyllä opettelemaankin. Itse kun itsensä kanssa tulee eleltyä ihan joka päivä ja kaiketi vielä yötkin, niin väittäisin, että jokainen on oman itsensä paras tuntija. Enää on vain opiskeltava mitä mikäkin fiilis merkkaa. Pitää päästä fiilikseen! Jos salilla huomaa että siitä nostamisesta ei nyt tule oikein mitään niin kannattaako sitten vaan väkisin jatkaa? Vai kannattaisiko lähteä palautumaan ja miettiä että mikä on mennyt pieleen, miksi ei kulkenut? Sitten muuttaa se asia miksi ei kulkenut ja kokeilla uudestaan? Päätä seinään hakkaamalla alkaa vain sattua päähän, tai menee seinä rikki, mutta kehitystä ei varmasti tapahdu. Pitääkö treenin sitten aina kulkea? Ei pidä, mutta se on tiedettävä milloin se ei kulje ja miksi sekä treenattava sen mukaan.
Itse olen nostanut painoja kohta 20 vuotta ja lähes joka päivä opin jotain uutta. Sen kun pitää mielessä, että aivan jokainen ihminen tietää jotain mitä sinä et tiedä, niin voi päästä yllättävän pitkälle.

Pitäkää silmät ja korvat auki ja koittakaa päästä fiilikseen!

 

Sekalaisia mietteitä

Koitetaas taas pitkästä aikaa saada vähän jotain blogin täytettä aikaan.

Ensinnä tulee mieleen viikko sitten Lempäälässä nostettu seurajoukkueiden SM-kilpailu. Siellähän kävi niin, että Rovaniemen Reipas otti kultaa, Tampereen Pyrinnön ykkösjoukkue hopeaa ja Puntti-Karhut pronssia. Itse olin olin mukana talkooporukoissa. Meillä kun ei ole joukkuetta niin ei pääse nostamaankaan. Joskus on leikitelty ajatuksella, että olisi mahdollista ilmoittaa ns. ”Muu Suomi”-joukkue mukaan kisaan ihan näytösmielessä. Tarkoittaa siis sitä, että ne nostajat joiden omat seurat eivät saa joukkuetta loppuotteluun kisaisivat virallisen kisan ulkopuolella. Saattaisi sillä saada lisää mielenkiintoa kisaan.
Nostoista jäi mieleen Kirsi-Marja Mukkalan ja Suvi Talasterän SE-tulokset alle 15 vuotiaiden sarjoihin, sekä tietysti Ojan Eeron hieno yritys työntää 200 kiloa. Eiköhän se jo viikon päästä Suomen Cupin finaalissa ole paperia.
Vielä tätäkin kautta haluan kiittää kaikkia nostajia, huoltajia, valmentajia, tuomareita, sihteeristöä, kuuluttajaa sekä muuta talkooporukkaa onnistuneista kisoista.

Toisena tulee mieleen Huippu-urheiluyksikön valmennustuet alkavalle vuodelle. Nyt saatiin siis neljälle urheilijalle 8100 euroa yhdelle vuodelle. Näin ammattikoulupohjalta laskettuna se tekee 2025 euroa perlärvi. Tietysti kaikki on aina kotiin päin, mutta tuolla rahalla ei urheilija osta itselleen vuodeksi edes perunoita.
Kyllä tällainen saa aina miettimään sitä, miten joissain ei niin hyvinvointivaltioissa urheilijat ovat ammattilaisia mukuloista lähtien ja täällä ei edes porukan lahjakkaimpia ja parhaimpia tueta lähellekään tarpeeksi odotuksiin nähden. Veikkauskin syytää ison osan alkujaan urheiluun tarkoitetuista rahoista kaiken maailman liimanhaistelijoiden kekkalointiin ja kiekumiseen. Onhan kulttuuri kiva juttu, mutta itte pitäis kaikesta näköjään päättää että tulis hyvä. Ja jos jotain pitäisi tukea niin se olisi kyllä valmennus. Se on meinaan valmentajilla sama homma kuin urheilijoilla. Mitä ammattimaisemmin hommaansa tekee, sitä parempi siinä on. Nythän suurimmaksi osaksi valmentajat tekevät arvokasta hommaansa aivan harrastuksena. Se on kuitenkin sitä työtä mikä mahdollistaa urheilijoiden hyvät tulokset.

Kolmantena voisi laitella vähän omistakin treeneistä juttuja.
Nyt olen päässyt treenaamaan jo vähän terveempänä ja se tuntuu näkyvän treeneissä heti. Laskeskelin tuossa jo aiemmin, että MM-kisoihin pääsin kohtalaiseen kuntoon niin, että kesän jälkeen sain vain kolme ehjää kovaa treeniviikkoa tehtyä. Silti sain työnnettyä 200 kiloa (vaikka ne perkeleet sen hylkäs). Tällä hetkellä tuntuisikin siltä, että treenit menevät oikeaan suuntaan ja tulokset ovat nousussa. Todisteena tästä alla muutama filmi:

Tähän kun saa ehjän treenijakson tehtyä niin tarkoitus olisi alkuvuodesta käydä kokeilemassa jossain kisassa vähän kuntoa. Päätavoitteet ensivuodelle ovat kuitenkin taas arvokilpailuissa.

MM-kisaraportti

Viime yönä päästiin reissusta kotiin ja jonkinlaista yhteenvetoa MM-kisoista voisi vähän koittaa koota.

Aivan ensinnä haluan kiittää sitä harvalukuista porukkaa, jotka ovat minua tukeneet, niin taloudellisesti kuin muutenkin. Arvostan tukeanne hyvin paljon!

Ja asiaan.
Superin miehet aloittivat matkansa keskiviikkona. Heti kärkeen meinasi tulla kiire bussipysäkille, kun joku oli jäädyttänyt mutkan, minkä viereisestä ojasta sitten itsemme löysimme. Ja heti meidän perässämme sieltä löysi itsensä myös toinen kanssaeläjä. Loppujen lopuksi kuitenkin sain toisen kyydin. Saimme ajettua bussin kiinni seuraavalle pysäkille, ja matka pääsi alkamaan.  Kiitos Alelle ja Hukille!
Perillä Wroclawissa oltiin siinä vähän ennen kolmea päivällä. Välilaskun aikana koitettiin katsoa kännykästä Suomen joukkuueen ainoan naisnostajan nostoja, mutta vähän myöhästyttiin. Meidän kannustamattomuudestamme huolimatta Anni sai arvokisadebyyttinsä painonnoston puolella suoritettua. Näissä karkeloissa nostaminen on urheilijalle henkisesti niin erilainen paikka kuin perus kellarikisat, että Anni voi olla täysin tyytyväinen suoritukseensa. Painonnoston parissahan Anni on ollut vasta pari vuotta, ja nyt siis jo arvokilpailuissa!

Satavuotias hervoton halli toimitti kisapaikan virkaa

Satavuotias hervoton halli toimitti kisapaikan virkaa

Hotellilla päästiinkin melkein heti ruokapöytään, ja sitä samaa ruokaa syötiin sitten joka päivä. Menu olisi voinut olla monipuolisempi, mutta eihän sinne toisaalta syömään oltu lähdettykään. Tämä olikin reissun ainoa negatiivinen asia. Muuten oli Polski-poika hoitanut asiansa asiallisesti ja homma toimi kuin junan vessa.
Keskiviikkona käytiin vielä tutustumassa kisapaikkaan, ja myös treenisalilla jumppaamassa vähän paikkoja auki matkan jäljiltä.

Torstaiaamuna mentiin taas salille, ja tehtiin vielä viimeiset treenit. Itse tempailin 130 kiloon, työnsin 170 kiloon ja kyykkäsin 200 kiloon asti. Ei siis mitään kovin isoa, mutta kuitenkin pari sellaista nostoa joissa sai vähän nostaa.
Illalla käytiin katselemassa kisoja ja maailmanennätyksiä. Niitä näissä kisoissa syntyikin ihan mukavasti, vaikka olympiavuoden jälkeisiä kisoja yleisesti pidetäänkin hieman heikkotasoisempina. Tunnelma kisahallissa oli A-ryhmissä todellakin katossa, varsinkin kun oli Puolan omia nostajia mukana. Painonnostolla on Puolassa pitkät perinteet, ja yleisö eli hienosti kaikkien nostajien mukana. Nostojen ja ryhmien välissä oli kunnon showta, ja vähän väliä ukrainalainen kannattajajoukko painoi letkajenkkaa pitkin katsomoita. Ainoastaan arviolta kolmikymmenpäinen Pohjois-Korealainen kannattajajoukko oli hieman pidättyväisempi, mutta sekin yltyi hurjiin suosionosoituksiin aina maanmiehen tullessa lavalle.

Hallissa riitti tunnelmaa

Hallissa riitti tunnelmaa

Torstai-perjantai-välisenä yönä saimme nauttia hotellilla palohälytyksestä, ja jopa itse Iranin Hercules oli joutunut nöyrtymään yöpuvussaan ulos. No mitään tulipaloa ei sitten ollutkaan, ja tovin pihalla norkoilun jälkeen päästiin takaisin nukkumaan. Perjantaina lepäiltiin seuraavan päivän kisaa silmällä pitäen, vaikka itse kävinkin kevyesti jumppailemassa.

Tunnelmia palohälytyksen keskellä. Ihan tuli armeija-ajat mieleen.

Tunnelmia palohälytyksen keskellä. Ihan tuli armeija-ajat mieleen.

Lauantaina kisa alkoi paikallista aikaa kymmeneltä, joten herätys siinä viiden korvilla ja pihalle kävelemään silmät auki. Siitä sitten aamupalan jälkeen kisahallille ja puntariin. Vihdosta viimein kisa alkoi ja päästiin tekemään sitä, mitä varten tänne oltiin tultu. Oma kisanihan ei mitenkään erioikoinen ollut. Tai no oli siinä jotain erikoista.
Tempauksen lähtö 147 kilosta epäonnistui ensimmäisellä yrittämällä, mutta onneksi sain paikattua virheeni toisella nostolla. Viimeiseen tempaukseen laitettiin 151 kiloa, mikä oli liikaa ja meni yli että heilahti. Tempaus tuntui kaikenkaikkiaan pehmeältä, ja tuo 147 kiloa olikin varmasti parasta mihin tuona päivänä olisin pystynyt.

Työnnössä täytyi vain koittaa päästä Eeron edelle ja lähtöpainoa pudotettiinkin tätä silmälläpitäen kilolla. Yritys 189 kilosta onnistuikin kevyesti. Eero korotti työnnön 192 kiloon, joten itse piti laittaa 196 kiloa. Eero onnistui jälleen, mutta tuomarit hylkäsivät noston. Tästä huolimatta Eero lastautti viimeiseen nostoon 195 kiloa, missä taaskin onnistui, ja jopa tuomaritkin sen hyväksyivät 2-1. Kilpailun kaikkitietävä jury kuitenkin muutti päätöksen ja nosto merkattiin hylätyksi.
Nyt olikin sitten minun vuoroni 196 kilosta. Ensimmäisen ja toisen noston välille tuli todella pitkä tauko arviolta kymmenisen minuuttia, mutta onnistuin kuitenkin työntämään raudat ylös. Taas kerran tuomarit hylkäsivät noston. Ilmeisesti kädet elivät ylöstyönnössä turhan paljon. Enää kun ei ollut pakottavaa tarvetta sijoituksen puolesta työntää tuota 196 kiloa, niin tankoon lastautettiin tasaraha 200 kiloa. Työnsinhän minä perkele senkin, mutta edellisien nostojen juonta seuraten tuomarit hylkäsivät noston. Kädet elivät taas liikaa.

Kisanostot

Yhteistulosta kertyi 336 kiloa, C-ryhmän voitto ja lopullinen sijoitus 20.
Tavotteista jäätiin melkoisen kauas, eikä siinä selittelyt auta. Säännöt on samat kaikille, ja ne tumput pitää saada lukkoon niin, että valkoiset valot syttyy. Työtä siis riittää edelleen.

Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista matkalla oli huikea työnnön maailmanennätys naisten +75 kilon sarjaan. 190 kiloa!!! Aivan järjettömän kova!
Nyt tarkkasilmäisimmät siellä jo huomaavatkin, että sehän jumaliste työnsi enemmän kuin minä. No niinhän se teki.
Useammassa lähteessä olenkin huomannut voivoteltavan tätä surkeuttani.
Tahdonkin nyt julkisesti pyytää anteeksi kaikilta teiltä jotka olen häpäissyt koko maailman edessä. Toivon, että tästä huolimatta pystytte jatkamaan elämäänne, ja mikäli traumanne käyvät ylitsevuotaviksi, niin olette aina tervetulleita saamaan henkistä tukea kärsimyksissänne.

Viikonlopun treenit ja loraus tsygologiaa

Tasan kolmen viikon päästä on oma osuus suoritettu painonnoston MM-kilpailuissa tältä vuodelta, ja taputtelen itseäni selkään uusien ennätysten ansiosta. Näin se on ajateltava. Jonkun mielestä täällä ollaan taas ihan sekasin, kun ääneen kehdataan kirjoittaa tuollaista. Minä ajattelen asian niin, että vaikka positiivinen asennoituminen tuleviin koitoksiin ei aina tarkottaisikaan sitä, että niihin tavotteisiin päästäisiin niin negatiivinen ajattelu tai paremminkin se ”perinteinen” koitetaan nyt -ajattelumalli tarkoittaa väistämättä sitä, että todellakin vain koitetaan ja annetaan itselle lupa epäonnistua.
Lyömätön logiikka!!

Nyt kun lähdettiin tälle psykologiselle linjalle niin sellaiset lauseet kuin, ”Minä en pysty” tai ”en osaa” pitäisi kieltää kokonaan, ja vaikka lievää väkivaltaa käyttäen pakottaa näitä fraaseja käyttävät ihmiset sanomaan, että ”Kohta minä pystyn siihen/osaan”. Sellaista valmentaja-Moosesta ei meinaan olekaan, joka saisi sellaisen urheilijan oppimaan jotain, kuka ei edes itse usko siihen, että pystyy johonkin.

Tässä viikonlopulta vähän kovempi treeni. Vähän oli kroppa tyhjän oloinen mikä videolta näkyykin. Ensi viikonloppuna mennäänkin oikein Helsinkiin treenaamaan niin josko siellä olisi kevyempää rautaa.

Iso käsi Merille ja päivän omat pöljäilyt

Aivan kärkeen isot onnittelut Meri Ilmariselle, joka nosti itselleen värisuoran mitaleita nuorten EM-kilpailuista. Tempauksen pronssia, työnnön kultaa ja yhteistuloksen hopeaa. Eipä jäänyt yhteistuloksen kultakaan kauaksi, mutta hopea ei todellakaan ole häpeä. Ja työntöhän nyt muutenkin on se nostomuoto joka oikeasti mitään merkitsee.
Onnittelut myös Ojan Eerolle, joka joukkueen ankkurina työnsi viimeisellään uuden SE-tuloksen, 195 kiloa alle 23-vuotiaiden superiin. Hienoa työtä molemmilta!

Näin mieltä nostattavien tunnelmien jälkeen voisi luoda pienen katsauksen omiin toilailuihin.
Niin kuin joku saattaa muistaa, niin kesäkuun lopulla kissamainen ketteryyteni petti minut aamulenkillä, ja limpsautin nilkkani ympäri niin että heilahti. Mitään ei onneksi mennyt rikki, ja siitä on jo selvitty. Heinä- ja elokuu menikin melkein vain käsiä heilutellessa ja päätä pyöritellessä.
Tavoitteena ennen kesää oli olla kuukauden päästä MM-kilpailuissa kovassa iskussa. Munilleen menneen kesän jälkeen kunto oli sellainen että ilmoitinkin jo niiden kisojen jäävän minulta kisaamatta.

Onneksi treenaaminen alkoi kuin alkoikin viimein sujua ja nyt on takana jo kolme ehjää treeniviikkoa. Tänään oli toiset maksiminostot tämän kolmen viikon aikana. Ensimmäisissä maksimeissa tuli tulokseksi 140+180=320 kg ja tämä olikin tulos minkä jälkeen ilmoitin jättäväni kisat väliin. Kolme ehjää treeniviikkoa ja tänään tulikin jo 150+192,5=342,5 kg.  Nyt kun ihmisenä olen tällainen tuuliviiri, niin alkoi mietityttää josko sittenkin lähtisi sinne Puolaan repimään rautaa ilmaan. Aikaa kisoihin on kuukausi, siinä ajassahan tekee vaikka ihmisen ihmisen sisään! Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan voisi siellä aloitusraudat olla samat kuin tänään nostetut kilot. Eipä siinä siis muuta kuin luuri kouraan, ja soittamaan maajoukkueen päävalmentajalle uusi päätös.
Kyllähän minä sinne kisoihin lähden mukaan!


Treenailua


Päivän töötsimiset

Nyt täytyykin maanantaina mennä työmaalla kyselemään dirikoilta, josko sopisi pitää vähän kesälomaa niin saisi rauhassa treenata muutaman viikon kisoihin.