Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Tag: kilpailut

SM-kisapohdintaa

Viikonloppuna nostettiin Parkanossa SM-kilpailut, minne lähdinkin kovien tavotteiden saattelemana paikalle. Vähimmäistavoite oli tehdä 365 sinclairpistettä millä olisi lohjennut B-raja EM-kilpailuihin. Valmistautumisjaksolla oli pieniä ongelmia, mutta viimeinen viimeistelytreeni ennen kisaa meni todella hyvin. Siinä tehtiin nopeat nousut tempauksessa, työnnössä ja kyykyssä. Tunnelma oli korkealla ja itseluottamus pilvissä. Ei ollut pienintäkään epäilystä etteikö ennätykset paukkuisi.

Kuva kertokoon miten sitten menikään.

Ei se tullut edes niskaan vaan ihan päähän.

Ei se tullut edes niskaan vaan ihan päähän.

Yleisesti ottaen SM-kisoissa ilahduttavaa oli suuri osanottajamäärä. Muutamissa sarjoissa nähtiin hyvää kilpailuakin, mutta erityisesti lämmittää suuri katsojien määrä. Varmasti katsojista paljon oli nostajien läheisiä, mutta sitä kauttahan lajia tehdäänkin suurelle yleisölle tutummaksi. Varmasti joku kertoo työpaikallaan tai naapurilleen käyneensä kisoissa ja laji saa mainosta. Kyllä siellä niin hienoja suorituksia nähtiin, että varmasti on puheenaiheita.

 

Muutamia puheenaiheita nousi kilpailujen aikana ja jälkeen esiin. Yksi ehkäpä jopa ikuinen aihe on tuomarilinja. Tämä on aihe saa monella tunteet pintaan puolin ja toisin. Milloin ”nimimiehillä” (ketä he sitten ovatkaan) menee kaikki pumput läpi ja milloin taas ”tietyn” seuran (mikä sekin sitten on) nostajilla ei mene umpitäydelliset nostot läpi. Harvemmin kuitenkaan kuulee, että hienosti tuomittu.

Painonnosto on vuosien saatossa muuttunut. Uskokaa pois. Perusasiat ovat pysyneet samoina, mutta laji on kehittynyt kyllä. Välineet ovat parempia kuin ennen, ei ole enää pelkkiä rautalevyjä ja tangotkin pyörii melko mukavasti. Punnitus suoritetaan nykyään vain kerran, eikä punnerrustakaan ole ollut lajina enää yli 40 vuoteen. Ihan vain muutamana esimerkkinä. Säännöt ovat vuosien saatossa muokkautuneet ja muuttuneet.
Eikä painonnosto ole ainoa laji missä näin on käynyt. Viimeisimpiä isoja muutoksia mitä joku saattaa muistaa muista lajeista on painin sääntömuutokset. Painihan tippui olympialaisten ohjelmasta, mutta sääntömuutosten ja kovan mainostuksen avulla se siellä onnistuttiin pitämään.

Vielä 90-luvulla moni nosto joka nyt SM-kisoissa hylättiin olisi mennyt kirkkaasti läpi kaikin tuomariäänin. Säännöt ovat muuttuneet kansainvälisellä tasolla erittäin tiukoiksi ja kansallisten tuomioiden tulee luonnollisesti seurata kansainvälistä linjaa. Muutoin käy, niin kuin Niemen Pekka sosiaalisessa mediassa totesi, kuin Rudolf Ekströmille 1920 Antwerpenin olympialaisissa, missä hän nosti isoimmat raudat, mutta nostot hylättiin. Rudolf vaan ei tiennyt miksi kun ei ollut kielimiehiä ja kaikki nostot oli kotimaassa aina hyväksytty.

Joku vuosi sitten kävin Ruotsissa nostamassa kansallisen kilpailun ja voin sanoa siellä alkuun herättäneen hieman ihmetystä, että tuomitaanko täällä oikeasti noin tarkkaan vaikka onkin vain kansalliset kisat. Jos Suomessa olisi ollut vastaavat tuomarit kansallisissa niin ne olisi kieritelty tervassa ja höyhenissä.
Tiukka tuomarilinja on ennen kaikkea nostajan etu. Jos pystyt nostamaan niin, että sanomista ei tule niin todennäköisesti tekniikkasi on paljon tehokkaampi ja turvallisempi verrattuna suoritukseen minkä tuomiossa on tulkinnan varaa. Ja muistetaan nyt sekin, että tuomarit ovat myös ihmisiä ja hekin tekevät virheitä, olisi näin ollen vähintäänkin kohtuullista käyttäytyä heitä kohtaan myös niin kuin ihmisten kanssa tulee käyttäytyä. Muuten on aika hiljaista kilpailujen tuomaripallilla.

Todettakoon vielä vanha totuus minkä Kitusen Matti totesi kun suoritin ensimmäistä tuomarikorttiani. Parhaat tuomarit ovat aina katsomossa.

Ai niin, enää tämä viikko ”oikeita” töitä ja sitten alkaa yrittäminen ja treenaaminen. Mahtava homma.
www.tr-valmennus.com

Mainokset

Kisoja kohti

Täällä sitä vaan vielä ollaan päiväntasaajan tuntumassa köllöttelemässä, ja SM-kisoihin on vain noin kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Nehän nostetaan tällä kertaa Kalajoella, ja osallistujiakin näytti olevan mukava määrä.

Valmistautuminen on mennyt ihan ok, tosin myönnettävä se on, että vähän on lämmin ilma syönyt treenistä tehoja. Vaan eipä anneta sen häiritä. Lauantaina alkaa viimeinen kova treenirutistus ennen kisoja, ja luotto siihen on kova, että kun taas sinne sohjon keskelle pääsee, niin rauta alkaa kevenemään. SM-kilpailut kuitenkaan eivät ole itselleni kevään pääkilpailu, vaan tähtäin on Albaniassa pidettävissä EM-kilpailuissa, jotka ovat huhtikuun alkupuolella.

Tässä muutama otos siitä mitä on tullut puuhattua


Liika hehkutus mahtavista ruuista edellisessä kirjoituksessani kostautui, kuin myös taisi kostautua aamiaisella nautitut kohtalaisen löysät kananmunat, ja yllä olevaa treeniä edeltävänä yönä tulikin hotellihuoneen vessa suhteellisen tutuksi. Mutta nopeastihan siitä sitten onneksi tokeni. Vaan enhän toki ole lopettanut paikallisten herkkujen popsimista. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Muijaa vaan pakkaa hävettämään, kun joka paikassa pitää aina tilata useampi pääruoka. Minkäs teet kun on vielä kasvuiässä!

Niin ja sitten lisää todistusaineistoa siitä ettei täällä pelkästään ole palmun alla maattu ja neppailtu rypäleitä suuhun.

 

Huomenna pidetäänkin lepopäivä, ja niin kuin mainitsin, lauantaina pistetään taas kovat piippuun. Tiistai-keskiviikkoyö meneekin matkustaessa, ja keskiviikkona ollaankin sitten taas kotimaisemissa. Kotisalilla vielä kolme kovaa treeniä, joilla otetaan turhat luulot pois ja asetellaan jalat tukevasti maan pinnalle . Tämän jälkeen reilu viikko räitään kattoon ja pureksitaan kynsiä. Siinä suunnitelmat SM-kisoihin asti.

Niin ja vielä loppuhempeilyksi toivotan hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville!