Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Tag: harjoittelu

Kesäkuulumisia

Tänään ei satanut yhtään niin paljon lunta kuin eilen. Sitä saa olla tyytyväinen, että on valinnut harrastamakseen urheiluksi sellaisen mitä saa jumpata sisätiloissa. Vaikka onhan Suomessa tietty pari kuukautta vuodessa hyvää ulkotreenikeliäkin. Eipä tarvitse lähteä (siitäkään syystä) Portugaliin tahi Etelä-Afrikkaan kylmää pakoon (huomatkaa syvä katkeruus ja kateus niitä kohtaan jotka lähtee).

EM-kisojen jälkeen treeneissä tuli pieni hengähdystauko ja oli aika miettiä uusia treenikuvioita. Alkuvuodesta treenit näyttivät taas oikein lupaavilta, mutta pienet vaivat löi kiilaa rattaisiin ja SM- sekä EM-kisoissa kompasteltiin jonkinlaiset tulokset. Treenit jatkuivat parin viikon huilaamisen jälkeen lähinnä ylläpitävinä, vielä ei ollut kerääntynyt tarpeeksi hinkua totiseen treenaamiseen. Tyhjää takkia täytellessä oli hyvä hetki haudutella ajatuksia ja suunnitelmia seuraaviin kilpailuihin valmistautumisen suhteen. Tähtäimeen osui vuoden lopulla olevat MM-kilpailut Ameriikan Yhdysvalloissa, Anaheimissa.

Samalla myös kirkastui ajatus miten seuraavaan pääkilpailuun tulen valmistautumaan. Niin kuin joku saattaa tietää, olen kokeillut erilaisia treenisysteemeitä tässä viime vuosina. Toiset parempia, toiset huonompia. Kun ennätyskilot ovat tiukassa niin pitää koittaa kaivella esiin jotain uutta millä saisi käyrät nousemaan.
Lopulta päädyin kuitenkin vanhaan tuttuun metodiin, millä pääsin alkuvuodesta hyvään kuntoon, ennen kuin vaivat keskeyttivät hyvän nousun. Saman kaltaisella systeemillä olen tehnyt myös tähän mennessä kovimmat treenitulokset. Nyt tulee keskittyä entistä enemmän tekemään näistä harjoituksista niin laadukkaita ettei vaivoja sen takia pääse syntymään. Täytyy myös varoa edellisillä kerroilla kampittaneita kompastuskiviä, jotka turhan usein olivat palautumiseen liittyvät seikat.

Totista eteen päin vievää treeniä on nyt takana pari viikkoa ja edessä vielä aina joulukuun alkuun asti. Laskeskelin tuossa harjoituspäiväkirjasta harjoitusten määrän, 14 päivään se oli 25 harjoitusta ja rapiat 200 000 ylös tunkattua kiloa. Näille harjoitus- ja kilomäärille ei silti auta tulla sokeaksi. Se ei ratkaise paljonko kiloja treenissä nostaa tai montako treeniä tekee viikossa, vaan se paljonko rautaa nousee kisalavalla. Haluankin tässä lainata erästä aikamme aliarvostettua ajattelijaa ja suurta urheilumiestä, Pertti Hynniä, joka on kuuleman mukaan todennut harjoittelusta jotenkin näin: ”On olemassa kolmenlaista harjoittelua. On kehittävää, turhaa ja haitallista harjoittelua. Kun jättää sen turhan ja haitallisen pois niin voi harjoitella vähemmän ja saada aikaan parempia tuloksia”.
Alkava viikko menee treenien osalta kevyemmissä merkeissä. Sitten taas palautuneena täysi ralli päälle.

Seuraava kilpailu tulee osaltani olemaan heinäkuun alussa perinteinen Rönnin kisa. Kilpailu on pitkäikäisin Suomessa järjestettävä kilpailu, eikä sitä auta jättää väliin. Perinteet kunniaan! Heti kisaa seuraavana päivänä alkaa Rovaniemellä viikon kestävä maajoukkueleiri. On mukava päästä taas treenaamaan todella kovassa porukassa. Jos muuten joku ei vielä ole huomannut niin meidän maajoukkueella on taas pienen tauon jälkeen omat FB-sivut sekä uutena instagram. Pankaahan seurantaan.

 

Kuluneelta viikolta vielä toimihenkilörintamalta hieno uutinen, kun Suomen Karoliina Lundahl valittiin kansainvälisen painonnostoliiton hallitukseen. Siinä ei kv köpöt tienneet minkälaisen naisen joukkoonsa saivat. Tekisi mieli nähdä köpöjen ilmeet kun Kartsi ensimmäisen kerran kokouksessa täräyttää miten asiat ovat. Aivan mahtava homma suomalaiselle ja pohjoismaalaiselle painonnostolle että johtokunnassa nähdään Suomen värejä!

Niin ja kerrottakoon nyt vielä uudesta hienosta yhetistyökuviosta. Meillä painonnostajillahan tukijoita/sponsoreita on hyvin rajallinen määrä. Joskus nuorempana jos jostain sai pari lanttia niin sitä oli ihan hyhmässä kun sai sponsorin! Nykyään arvomaailma on vähän erilainen, eikä paidan rintaan tule laitettua sellaista logoa mihin ei itse usko. Muutamista yhteistyökyselyistä on joutunut tästä syystä jopa kieltäytymään. Nyt onkin varsin hienoa saada tukijaksi sellainen mesta minkä arvomaailma kohtaa oman, sekä mitä voin täysin rinnoin suositella kenelle vain. Siispä iso kiitos ja suositus Vegekauppa Helsinki!

Mainokset

Treenit käynnissä

Tammikuu alkaa olla taputeltu ja treenit on saatu taas tosissaan käyntiin. Suomen Cupin finaalin jälkeen huilattiin hetki, mutta systemaattinen treeni alkoi kyllä jo viime vuoden puolella. Nyt on hiukan muutettu treenisysteemiä ja tällä hetkellä nojaudutaan entistä enemmän veli venäläisen ohjelmointiin ja treenin rytmitykseen.

Viime vuoden harjoituspäiväkirjaa kun tutkii niin se antaa seuraavanlaisia lukemia (minulla on joku perversio näihin numeroihin, mutta olkoon. Voisi olla huonomminkin). Salilla tehtyjä harjoituksia kertyi 417. Nostettuja kiloja tuli reipas 2,7 miljoonaa ja toistoja 19 600, keskipainon ollessa n. 138 kiloa. Nyt alkaneena vuonna koitetaan hinata volyymia hieman ylemmäs ja sitä kautta myös yhteistulosta. Tietenkään enemmän volyymia ei tarkoita suoraan parempaa yhteistulosta, mutta on yksi asia mihin on syytä kiinnittää huomiota.

Nyt on harjoituksissa aika tehdä taas rakentavaa työtä ja olla vähän jumissakin, jotta EM-kilpailuihin saisi selvän tason noston aikaiseksi. Viikko sitten nostetuissa Turun tammikuun kilpailuissa huomasi että isompia lajinostoja ei ole Cupin finaalin jälkeen tullut tehtyä ja paikat olivat mukavasti jumissa. Silti sain tehtyä ehjän kisan kaikkien nostojen onnistuessa ja tuloksen ollessa 145 + 190. Kisa oli hyvä muistutus siitä mihin lajinostoja harjoitellessa on taas keskityttävä. Kiitokset kisajärjestäjille hyvästä kisasta!

EM-kilpailut siis ovat itselle ne vuoden ehdottomat pääkilpailut ja kilpailukauden harjoitusohjelmaan siirrytäänkin vasta Porin SM-kilpailujen jälkeen. Nyt rakennetaan voimaa ja kuntoa, mitä saa sitten jalostaa ja irrottaa ropasta. Toki SM-kisoissakin nostetaan se mikä kintereistä irti lähtee. EM-kilpailuissa on jaossa viimeiset paikat olympialaisiin ja itse aion kantaa korteni kekoon jotta oma suoritukseni olisi tällaisessa paikassa mahdollisimman hyvä. Vaikka paikka olympialaisiin Suomelle onkin kiven alla, niin urheilussa ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Viimeksihän paikkoja jaettiin vielä ihan muutama viikko kisojen alla.

Eilen nostettiin monella paikkakunnalla piirinmestaruuskilpailuja. Itse keskityin treenaamiseen, mutta oli mahtava huomata kuinka sankoin joukoin monessa kisassa oli ollut porukkaa nostamassa (tietysti 70- ja 80-luvuilla asiat oli paremmin ja miehet rautaa eikä pullamössöä) ja olkaamme iloisia että laji kokee jonkin asteista nostetta. Pitäkäämme huoli siitä että noste jatkuu ja sitä kautta saamme tulevaisuudessa nähdä huipputuloksia myös suomalaisnostajien toimesta!

Helloota Houstonista

Sitä  voisi olla taas aika kirjoittaa raportti kisamatkalta. Nyt on siis taputeltu vuoden 2015 MM-kilpailut täällä Ameriikan maalla ja johan oli markkinat. Harjoitukset kotimaassa olivat kulkeneet hyvin ja treenissä tehdyt 160 kilon tempaus sekä 205 kilon työntö antoivat aihetta odottaa uusia ennätystuloksia. Niistä oltiin jopa aivan varmoja. Muutamina kilpailua edeltävinä viikkoina harjoitusta joutui hieman soveltamaan, mutta siitä huolimatta tunne oli luottavainen ja mies oli kunnossa kisoihin lähtiessä.

Matkaan lähdin jo sunnuntaina Lempäälän päärautatieasemalta ja yön vietin Helsingissä lentokentän lähellä. Maanantaina klo 7.05 lähti kone kohti Amsterdamia ja sieltä noin 10 tunnin lento tänne Houstoniin. Matka sujui todella hyvin, istuskelin exit-paikalla missä jalkatilaa piisasi ja mistä oli helppo nousta vähän väliä jaloittelemaan ettei paikat iske ihan jumiin pitkästä istumisesta. Käytössä oli myös mittojen mukaan tehdyt kompressiohousut, jotka varmasti auttoivat pitämään kintut freesinä. Luonnollisesti matkassa oli myös repullinen eväitä ja kun nesteytyksestäkin huolehti juomalla vettä niin olo lennon jälkeen oli yllättävänkin hyvä.

Lentokoneesta kun pääsi ulos niin heti koneen ovella oli poliisi vastassa joka kohteliaasti ohjasi että tähän suuntaan mister. Yleensä tuo ei kai ole kovin hyvä merkki varsinkaan kun saapuu jenkkilään, mutta tällä kertaa onni suosi ja tämä kyseinen ofisseri ohjasi minut salakäytäviä pitkin jonojen ohi ja maahansaapumismuodollisuudet oli selvitetty alta aikayksikön.

Kun sitten päästiin itse sylttytehtaalle niin eipä muuta kuin suoraan treenihallin puolelle karistelemaan matkan rasituksia kintereistä. Seuraavana yönä kyllä uni maittoi. Täällähän kello on kahdeksan tuntia Suomea jäljessä ja kisani oli kahdeksalta aamulla joten ajoissa maate ja keskellä yötä ylös että rytmi olisi hyvä kisaa ajatellen. Tämän hyvän rytmin sainkin pidettyä koko kisaa edeltävän ajan.
Kisaviikolla vielä treenailtiin kevyet treenit treenihallissa ja sitten olikin omien koitosten vuoro.

Kisapäivän aamuna, tai pikemminkin yönä, kello herätti 2:30. Siitä sitten vain aamupuuron keittoon ja huttua naamariin. Ennen punnitusta ehti hyvin syömään muutamankin vatillisen kaurapuuroa ja jumppamaan kroppaa hereille. Kilpailupaikalle mentäessä silti kroppa ei tuntunut olevan ihan 100% iskussa.

Kilpailun lämmittelyt kulkivat ihan hyvin. Tempauksen lämmittelyssä kaikki nostot onnistuivat ja viimeinen nosto 145 kilolla oli lämmittelyistä paras. Silti ensimmäisessä nostossa 155 kilolla paketti hajosi ja pummihan siitä tuli. Toisessa yrityksessä nosto pysyi paremmin kasassa, mutta tuomarit hylkäsivät sen äänin 2-1. Omien tuntemusten mukaan nosto oli aivan hyvä, mutta tuollahan on maailman parhaat tuomarit paikalla, että ei auta mussuttaa. Kyllä se rauta pitää saada pään päälle niin että tulkinnan varaa ei jää. Viimeinen nosto olikin sitten näistä kaikkein paras ja oikein kevyen oloinen. Oma tuntuma nostoista oli että varaakin jäi kun vaan ei olisi möhlinyt ensimmäisiä yrityksiä. Olisi varmaankin pitänyt ottaa enemmän lämmittelynostoja tai tehdä vieläkin perusteellisempi yleislämmittely ennen tempauksia.

Työnnössä alkupaino pudotettiin taktisista syistä 196 kiloon. Näin pysyttäisiin Norjalaisen edellä. ja saataisiin pidettyä pohjoismaiden herruus. Lämmittelyssä nostot tuntuivat taas paremmilta loppua kohden ja 196 kilon työntö oli yllättävänkin helpon tuntuinen. Lisäys 200 kiloon ei tuottanut sekään ongelmia vaan oli myös kevyehkö nosto. Viimeiseen nostoon kuormattiin 203 kiloa mikä olisi ollut kisaennätys ja samalla olis tullut uusi yhteistuloksen kilpailuennätys. Rinnalle painot tulivatkin ilman isompia ongelmia, mutta ylöstyönnössä joku kamala aivopieru yllätti ja raudat tuupattiin metri liiaksi eteen. Yhteistuloksena 355 kiloa ja sijoitus 26. kun starttilistassa oli 33 nimeä.

Epäonnistuneet yritykset eivät onnistuessaan olisi sijoitusta parantanut joten tämä on siis tällä hetkellä taso tässä seurassa. Kilpailuthan olivat erittäin kovatasoiset, mistä kertoo jo lukuisat maailmanennätykset, mm. oman sarjani työnnön sekä yhteistuloksen ennätykset 264 ja 475 kiloa. Aivan älyttömiä tuloksia. Kirsikkana kakun päälle oli Viron Mart Seimin hurja taistelu työnnön hopeamitalistiksi 248 kilon työnnöllä ja loukkaantuneella selällä. Ja ottihan Mart myös yhteistuloksen pronssia. Todella maailmanluokan suoritus.

Ihan näin pienenä vertailuna kilpailun tasosta voidaan sanoa että SE-tuloksella (382) olisi oltu sijalla 23. ja suurimmalla suomalaisella yhteistuloksella (joka on tehty aikana kun laivat oli puuta ja miehet rautaa eikä sormissa saanut käyttää teippiä ja ennätysten jälkeen punnittiin niin miehet kuin rauta eikä tangot ollut tuollaisia jousipyssyjä kun nykyään ja rikootkin oli puntittomia entä muistinko sanoa että silloin ei oltu mitään maitopoikia vaikka eihän se aika entinen koskaan palaa mutta kyllä ennen oli hyvin ja nykyään vaan pelataan niitä pädejä ja eemaileja ja mitä niitä on eikä olla kovia niin kun ennen vanhaan oltiin kun hiihdettiin yöt susia pakoon kouluun polvihousut päällä, vaan pehmeitä pullamössöjä ollaan vaan nykyään) olisi oltu sijalla 20. eli tasoa piisasi laajasti. 400 kilon yhteistuloksella, jonka pohjoismaissa on tehnyt vain kolme miestä oltaisiin oltu sijalla 18.

Kokonaisuutena Suomen joukkueen suoritusta ei voi pitää kovin kummoisena. Valoa tunnelin päähän toivat Puputin Jenni parannellen ennätyksiään sekä Anna Everi tehden SE-yhteistuloksen. Muut eivät yltäneet tasolleen näissä kisoissa. Mitkä syyt johtivat sitten tähän pettymykseen on varmasti syytä pistää mietintämyssyyn. Ainakin yksi yhdistävä tekijä meidän onnistujillamme on. Heillä on päivittäin/viikottain valmentaja treeneissä mukana seuraamassa treenejä ja tekemässä huomioita ja korjauksia. Suurimmalla osalla joukkueestahan näin ei ole. Tässäpä taas yksi haaste suomalaisessa painonnostossa saada kaikille nostajille laadukasta valmennusta suurimpaan osaan treeneistä.

Nyt on kyllä tullut jo niin pitkä värssy että on ehkä syytä lopetella. Muu joukkue lähti jo tänään takaisin kotiin, mutta itse jäin vielä katselemaan että minkäslainen paikka se tämä ameriikka oikein on. Ihan kivalta on näyttänyt tähän mennessä. Huomenna mennäänkin sitten katsastamaan paikallinen sali ja jumppaillaan roppaa ruotuun.
Lohjalla muuten nostetaan 12.12. Suomen Cupin finaali ja siellä pitäisi esiintyä myös mr. Roininen.

Siihen asti, niin kun täällä on tapana sanoa, morjensta!

P.S. Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta!!!

Mitä painottaa harjoittelussa

Joku aika sitten käsittelin yhtä hyvää valmennustyökalua, K-arvoa, joka auttaa arvioimaan harjoitusohjelman intensiteettiä.  Mutta mihin asioihin harjoittelussa sitten täytyisi keskittyä?

Jos lähdetään aloittelijatasolta liikkeelle niin tietysti ensisijaisen tärkeää on alusta pitäen oppia tehokas tekniikka. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä että tempauksia ja työntöjä on tehtävä valmentajan valvovan silmän alla niin paljon että hyvä perustekniikka vakioituu. Tätä voisi kutsua vaikkapa punttikouluvaiheeksi nostajan uralla. Tähän vaiheeseen ei kuitenkaan ole syytä juuttua loppu-uran ajaksi vaan meillähän on muitakin tärkeitä osa-alueita mitä tulisi kehittää. Mistä siis voisi tietää milloin treenata mitäkin?

Jälleen kerran uppoudun neuvostopojan lukuihin. Rajan takana tietävät kertoa että painonnostajalla pitäisi työnnön 1RM 0lla 70-80% takakyykkymaksimista. Mitä lähempänä 80% ollaan sitä tehokkaampi nostaja on taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuuksiltaan. Jos nostajan työnnön maksimi jää alle 70% kyykyn maksimista on todennäköistä että nostaja hyötyy enemmän painottamalla harjoitteluaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia kehittävään harjoitteluun. Jos taas nostajan työntömaksimi asettuu tuon 70-80% väliin, on todennäköistä että nostaja hyötyy kaikkein eniten voimaominaisuuksien, tässä tapauksessa kyykkymaksimin kohentamisesta. Tietenkään ei saada unohtaa muitakaan ominaisuuksia tai muita osa-alueita voimanhankinnassa, mutta tässä vähän ajatusta siitä mihin painopiste saattaisi olla hyvä siirtää.

Tempauksen suhde työntöön taas tulisi asettua 78-82% väliin työntömaksimista. Taas kerran jos tempaustulos jää kovasti tuon alle, olisi varmasti syytä tarkastaa tekninen osaaminen ja keskittyä hiomaan taito-, kimmoisuus- ja nopeusominaisuusia. Jos taas pysytään näiden lukujen sisässä niin miksikäs ei alettaisi painamaan kunnolla voimaa kroppaan? Eli mitä enemmän kyykkäät, sitä enemmän työnnät. Ja mitä enemmän työnnät sitä enemmän tempaat. Näin siis koko homma yksinkertaistettuna.

Muistakaa siis harjoituksissa keskittyä myös voimaliikkeiden (kyykyt, vedot, punnerrukset) treenaamiseen. Ne eivät ole vain apuliikkeitä, vaan niiden tulisi olla painonnostajan ohjelmistossa aivan yhtälailla pääliikkeitä kuin tempausten ja työntöjenkin.

Tällasta tällä kertaa.
Jaa niin, se olis TJ 20.

 

Kisapäivään 31 vuorokautta

Se olisi kuukauden päivät aikaa ja sitten on MM-kisat osaltani nostettu. Treenit ovat sujuneet kesän lopusta asti oikein hyvin ja odotukset ovat korkealla. Treeneissä on pystytty tekemään ennätystuloksia ja sekös on mukavata.

Matkustus kisoihin tapahtuu 23. päivä ja kisani on siis 28. päivä. Siinä jää pari päivää aikaa palautua matkan rasituksista ja herkistellä kunto vielä kohilleen. Viimeisinä päivinä ennen kisaa lähinnä kuljetaan vain ruokapöydän ja sängyn väliä. Salilla käydään sen verran, että tuntuma rautaan pysyy yllä ja kropassa hyvät paineet ja vahva olo. Viimeiset kovat harjoitukset tehdään kotisalilla ennen matkalle lähtöä.

Kilpailuaikataulukin osui omalta kohdaltani varsin mukavasti. Kisa nostetaan näillä näkymin jo klo 8:00 aamulla paikallista aikaa. Seitsemän tunnin aikaero verrattuna Lempäälän aikavyöhykkeeseen meinaa sitä että kisani alkaa klo 15:00 Lempäälän (ja Suomen) aikaa. Sisäisen kellon kulkuun ei siis pahemmin tarvitse sörkkiä. Itselläni on ollut aamukilpailujen kohdalla tapana herätä aina noin kuusi tuntia ennen kilpailuajankohtaa, jotta kroppa olisi kisassa kunnolla hereillä. EM-kisoissa Tbilisissä kisa oli myös klo 8.00 aamulla, mutta aikaerosta tullutta etua ei ollut. Eipä siinä auttanut kuin kammeta ukko ylös sängystä kahden aikaan puuroa keittelemään ja käsiä pyörittelemään. Noh, se on vaan treenattava itsensä siihen kuntoon että pääsee nostamaan A-ryhmään ja iltakisaan. Ei tarvitse nillittää sitten heräämisistä.

 

Tällä hetkellä ohjelmassa on kevyempi harjoitusviikko ja on aika palautua parin edeltävän viikon kovista treeneistä (vaikka vanhojen nostajien mukaan nykyajan räpeltäjät treenaa pelkkiä kevyitä viikkoja, mutta oli ne minulle ainakin kovia). Maanantaina alkaa viimeinen kova rypistys ennen kuin pistetään herkistysvaihdetta silmään. Katsotaan jos saataisiin jotain videonpätkääkin kuvattua vielä viimeisiltä viikoilta.

 

By the way. Vielä on mahdollista lähteä kasvattamaan matkakassaani ostamalla verkkokaupastani (http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/)kannatuspaita. Kiitos kaikille paidan jo lunastaneille!
SPNL – Finland weightlifting paitojen tuotolla tuetaan Suomen painonnostomaajoukkueen toimintaa. Siispä ei huono vaihtoehto olisi sekään.
Kiitokset myös muille tahoille jotka olette tukemassa matkaani!
Ilman teitä tämä homma olisi huomattavasti hankalampaa.

Maajoukkueleiri

Viime viikko oltiin treenaamassa Rovaniemen urheiluopistolla maajoukkueleirillä. Yhteensä nostajia paikalla oli kahdeksan naista ja kuusi miestä plus tietysti maajoukkueen valmentajat. Leirillä päästiin myös hyödyntämään lihashuoltopuolta Törmäsen Timon ja Taivalojan Jimmyn ollessa paikalla meitä muljaamassa eheämmiksi. Isot kiitokset heille!

Treeniolosuhteet Rovaniemellä ovat kyllä todella kadehdittavat. Iso sali, missä joka lavalla on Eleikon täydet treenisetit. Tätä paremmaksi on huono pistää. Oli todella ilo päästä keskittymään siihen mistä todella nauttii, eli punnuksien nosteluun. Loppuviikosta alkoi jo hieman väsymys painaa päälle parin kovemman treeniviikon jälkeen ja nyt alkoi kevyt treeniviikko ennen viikonloppuna Meissenissa, Saksassa nostettavia sinisten miekkojen kutsukilpailua. Isoimmat treeninostot osaltani leirillä olivat 190 kilon työntö ja 140 kilon tempaus. Näiden perusteella odottelisin noin ainakin 350 kilon yhteistulosta lauantain kisassa.

Maajoukkueleiri Rovaniemi 2015

Leiriin sisältyi myös oheisohjelmaa keilailun ja fribeegolfin merkeissä. Sen verran tajusin jo heti lähdössä, että ihan turha vaihtaa lajia ainakaan näihin. Lahjoja oli tasan nolla. Mutta kivaa puuhaa nuo oli kumpainenkin ja saipa aivot hetkeksi lomalle painonnostosta. Sitä kun välillä unissaankin tulee temmattua niin mukava se on joskus hieman irtautua.

Ennen leirille lähtöä minulla oli ilo saada uusi yhteistyökumppani Lempäälän OmaSP:ta tukemaan tekemistäni urheilijana. Kiitokset myös Finnmaxille, Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmaiselle, Lempäälän Toivoille ja Poltesalille  jotka tukivat minua kannatuspaitaprojektissani matkalla kohti MM-kisoja. Kiitos myös Best Caravanille heidän antamastaan tuesta. Kaikki tämä tuki on ollut erittäin iso apu ja arvostan sitä kovasti. Näin saan katettua isoimman osan kilpailu- ja leirikustannuksista.

Kannatuspaitoja muuten voi ostaa tovi sitten auenneesta verkkokaupasta: http://tr-valmennus.joukkueelle.fi/
Ja nyt kun myymisen makuun päästiin niin Lempäälässä järjestetään syyskuussa painonnostoleiri kaikille aiheesta kiinnostuneille. Siitä lisää -> Täällä

 

Viikko sitten nostettiin myös nuorten alle 20- ja 23-vuotiaiden SM-kilpailut Helsingissä.
Nostajista voisi nostaa esille parhaan naisnostajan, Marianne Saarhelon, joka nosti sarjaan 75 kiloa hyvät romut 87+105 kiloa selvästi alipainoisena sarjaansa. Maininnan arvoinen on myös paras miesnostaja, Parkanon Puntin Henri Kaikkonen joka paukutti uusia SE-tuloksia niin työnnössä kuin yhteistuloksessa tehden 112+150. Heidät tullaan näkemään varmasti lähitulevaisuudessa maajoukkuetehtävissä ja leireillä.

Lopuksi on vielä mainittava noista kilpailuista paras alle 23-vuotiaiden seura (mikä ei jäänyt muuten millään tavalla maajoukkueleirillä kellään epäselväksi kiitos TAK-laistuneen Eero Jääkarhu Retulaisen) eli Turun Atleettiklubi. Onneksi olkoon!

 

Paitaprojekti ja treenimeininkejä

Sitä saa olla ihan tyytyväinen että on aikanaan tullut valittua sisäliikuntamuoto. Kauheen kivahan se tietty olisi ulkona kirmata kun aurinko paistaa, mutta mitä tässä nyt on ulos tullut vilkuiltua niin vallan jees on ollut päästä katon alle harjoittelemaan. Tosin ei nyt ihan vallan kuivalla paidalla ole selvitty sielläkään. Ei paljon muuta tarvi kuin lämmittelytankojumppaa ottaa, niin jo on maitipuoli märkänä. Viimeisen kymmenen päivän treenikuormitus on tuonut siihen vielä oman säväyksensä.

Sarjaa on painettu niin että hippulat vinkuvat ja koitettu metsästää sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. No löytyhän se, mutta muutaman treenin päästä se ei enää ollutkaan siinä mihin se jäi vaan vasta parin sarjan päässä. Eli eteen päin mennään.

Viimeviikon kuorma oli reilut 88 000 kiloa ja tällä viikolla kuormaa on tullut jo rapiat 120 000 kiloa vaikka pari päivää olisi vielä viikkoa jäljelläkin. Näistä viimeiseen kymmeneen päivään mahtui 196 860 kiloa. Nyt otetaan hetki hiukan kevyemmin ja viikon päästä lähdetään Viroon Baltic Cupiin kokeilemaan, että minkäslainen liike se tempaus ja työntö oikein onkaan. Kisa on vielä ihan välikisa matkalla marraskuun MM-kisoihin. Varsinaisia lajinostoja ei ole Rönnin jälkeen tullut tehtyä laisinkaan, mutta jos vaikka ensi viikosta muutaman kerran yrittäisi hieman muistella sitäkin puolta. Rönnihän oli ihan ok kilpailu itseltä, vain yksi pummi, vaikka tarkoitus olikin nostaa ehjä kuuden putki. Virossa lähdetään parantamaan tästä.

Tässä nostotreenien lomassa sain puuhattua pystyyn varainkeruupaidan. Tai oikeastaan kaksikin, mutta tässä niistä ensimmäinen.

Support-paita

Support-paita

Tämän paidan tuotolla on tarkoitus rahoittaa MM-kisareissua ja mikäli yllätyn positiivisesti ja näitä ostetaan enemmänkin, niin matkabudjetista ylimenevä raha käytetään valmistavaan leiriin. Nyt kaikki massipäällikkömesenaatit jotka siellä tätä tekstiä luette, olisi mahdollista saada yrityksenne mainos paidan selkäpuolelle. Mikäli kiinostuit niin ota yhteyttä s.postilla roininenteemu@gmail.com tai puhelimella 044-9742680.

Toinenkin paitamalli on tulossa ja se se vasta hieno sitten onkin. Mutta siitä sitten tuonnenpana lisää.Piakkoin pitäisi aueta verkkokauppa mistä paitoja voi itselleen lunastaa ja tukea kisamatkaani.

Jaahans, näkyy paistavan aurinko ulkona. Pitääkin mennä sinne hetkeksi kekkuloimaan niin saa päivän D-vitamiiniannoksen. Ensi kertaan!

Matka kohti Texasia

Tätä kirjoittaessa on tämän vuoden MM-kisojen alkuun aikaa 141 vuorokautta. Siellä onkin seuraava tähtäin tälle treenirupeamalle. Kisat pidetään oikein Ameriikoissa asti, Houstonissa, Texasissa. Siellä mantereella ei ole tullutkaan vielä poikettua. Odotettavissa on että nostajia on paikalla kuin Kaanaan häissä. Crossfitin suosio tuo varmasti myös katsomoon paljon kiinnostuneita.

Projekti kohti MM-kisoja alkoi oikeastaan jo reilu viikko EM-kisojen jälkeen. Silloin alkoi pieni painonpudotusoperaatio ja lopulta painoa vedettiin noin 10 kiloa. Tänään aamupaino oli enää säälittävät 132 kiloa. Voimiahan tuo tietysti hieman söi, mutta nyt ollaan jo päästy aika mukavasti treenin syrjään kiinni. Eiköhän jo heinäkuun aikana saada voimatasot samalle tasolle kuin ennen EM-kisoja.

Kesän ja syksyn treenit tähtäävätkin voimien kasvattamiseen että edes teoriassa olisi joku päivä mahdollista nostaa isojakin painoja. Minä miellän asian niin, että painonnosto on ensisijaisesti raaka voimalaji. Voimaa pitää olla oikeissa paikoissa ja se pitää saada kropasta irti, mutta joka tapauksessa yleensä se jolla on vahvin kokonaispaketti, voittaa. Poikkeuksiakin toki on, koska jokaiseen sääntöön on olemassa poikkeus, paitsi siihen sääntöön että jokaiseen sääntöön on poikkeus. Se on sikäli poikkeava sääntö.

Kilpailuja kierretään kuitenkin jonkin verran ja pidetään sitä kautta nostotuntumaa yllä. Tulevana viikonloppuna nostetaan Eräjärven Rönnillä 70v. juhlakilpailut, missä toki olen mukana. Ei taida olla kovin montaa vastaavan perinteen omaavaa kilapailua maailmassa. On tehty maailmanennätyksiä jne. jne. Tänä vuonna ei välttämättä maailmanennätyksiä nähdä, mutta iso joukko porukkaa on tulossa kammoittelemaan titteleleistä ja ilmassa on varmasti suuren urheilujuhlan tuntua.
Itselläni ei ole kovinkaan kummoiset tulostavoitteet, kunhan saisi tehtyä ehjän kilpailun niin voisi olla tyytyväinen.

Heinäkuun lopulla kilpailen Baltic Cupissa, Tallinnassa, elokuun alussa Porissa Kulta-Kallen kisoissa ja elokuun lopussa pääsen nostamaan Saksaan kutsukilpailuihin. Tämän jälkeen olisi vielä syyskuun alussa Etelä-Suomen mestaruuskilpailut. Kilpailuja tulee siis mukavasti ja tavoitteena olisi saada näihin tuloksiin nouseva trendi kohti marraskuuta ja MM-kilpailuja.

Koitetaanpa nyt päivittää blogia, twitteriä, instagramia ja facebookia vähän aktiivisemmin  niin kaikki ketä sattuu kiinnostamaan saavat seurata matkaa kohti Houstonia ja MM-kisoja.

Kesämeiningit

Siitähän alkaa taas olla kuukauden päivät kun tänne on tullut jotakin raapusteltua, niin eiköhän tässä tarttis taas kynä teroittaa ja jotakin juttuja humeetivellistä tänne heitellä.

Ihan ensinnä tulee mieleen juurikin nostetut alle 17-vuotiaden SM-kisat Porissa. Paikalle oli tullut 46 innokasta nuorta nostamaan mestaruuksista. Itse en paikalla ollut, mutta tuloslistan perusteella siellä nähtiinkin varsin hyviä suorituksia. Muutama uusi SE-tuloskin näki päivänvalon.
Mikä tässä hieman huolestuttaa on nostajien pieni määrä. Kovasti enemmän saisi olla porukkaa nuorten kisoissa. Porissa on tehty esimerkillistä työtä nuorten saamiseksi lajin pariin ja peräti 18 nostajaa edusti Puntti Karhuja näissä kisoissa. Siinä jää lopulle Suomelle vähän kehno osallistumisprosentti.

Toisaalta taas masters SM-kisoissa (tai veteraaneissa niin kuin ennen vanhaan sanottiin) oli porukkaa niin että päät yhteen kolisi. Mahtavaa että laji on noussut paremmin yleiseen tietoisuuteen, mutta en oikein ole taipuvainen uskomaan mastersnostajien slogania ”mastersseissa on tulevaisuus”.

Meillä seisoo tämä harrastajapyramidi nyt vähän päälaellaan ja se olisi syytä saada käännettyä. Ei niin että veteraaneja ei saisi olla noin paljon, vaan niin että nuoria pitäisi olla enemmän kuin veteraaneja.
Avainasemassa tässä pyramidin käännössä on virkeä seuratoiminta. Ei ne mukulat sinne tule jos kukaan ei ole jumppaa vetämässä. Olisiko meidän syytä pohtia keinoja millä saataisiin ne sadat veteraaninostajat saleille jakamaan tietouttaan? Toki heitä siellä jo paljon onkin, mutta liikaa se valmennuspuolen homma tuntuu aina kaatuvan niiden harvojen niskaan.

Olisiko syytä asettaa masters SM-ksoihin ehto, että vain niistä seuroista saa vetskut osallistua, mistä on osallistujia nuorten SM-kisoihin tai jotain muuta vastaavaa?

Piakkoin alkaa nuorten alle 20-vuotiaiden MM-kisat Puolassa. Hieno nähdä että Suomestakin on kolme nostajaa mukana.  Toivotetaan heille kevyitä rautoja! Arvokisat on aina hieno paikka, ja mitä nuorempana pääsee oppimaan isojen kisojen meininkejä, sitä vähemmän tulee hölmöiltyä sitten aikuisten kisoissa. Kovia kansainvälisen tason kilpailuja kun me Suomalaiset pääsemme kovin harvoin nostamaan ja harjoittelemaan näin arvokilpailuja varten.

Mainostetaanpas nyt sitten vielä tulevana viikonloppuna Helsingissä järjestettävää voimavalmennusseminaaria. Paikalla on alan asiantuntijoita luennoimassa eri aiheista ja sunnuntaina käydään enemmän käytäntöä läpi. Mikäli aihe vähääkään kiinnostaa ja sattuu olemaan vapaa viikonloppu, niin ei muuta kuin paikalle. Tapahtumasta kertynyt tuotto käytetään kilpailumatka-avustuksiin.

Toiminta painonnostokilpailuissa

Painonnosto on viime vuosina tavoittanut uusia harrastajia varsinkin nuorten aikuisten parista, eikä vähiten Crossfitin ansiosta. Sieltä onkin noussut uusia nostajalupauksia aina maajoukkuetasolle asti. Kaikistahan ei millään huippunostajia tule, mutta se ei estä hankkimasta uusia kokemuksia ja testaamasta omaa kuntoaan kilpailulavalla asti. Jotta saataisiin vähän madallettua kynnystä mennä sinne paikallisen seuran jäsentenvälisiin kilpailuihin niin tässä pähkinänkuoressa mitä on hyvä tietää, kun menee kisoihin mukaan.

Ensinnäkin on olemassa eri tasoisia kilpailuja. On jäsentenvälinen, missä ei välttämättä tarvitse olla järjestävän seuran jäsen, etkä tarvitse kilpailulisenssiä. Nämä ovatkin todennäköisimmin ne kisat missä ensi kertaa nostaja kisailee. Sitten on piirikunnallisia ja kansallisia kisoja, joissa tarvitsee olla kilpailulisenssi. Kansallisten kisojen tulokset hyväkytään myös tulosrajoiksi. Vielä on alue-, Suomen-. pohjoismaiden-, euroopan- ja maailmanmestaruus kilpailuja. Mutta keskitytään nyt noihin jäsentenvälisiin alkuunsa.

Ennen kilpailua järjestetään kilpailijoiden punnitus. Virallisesti punnitus alkaa kaksi tuntia ennen kilpailun alkua ja sen kesto on yksi tunti. Tästä saatetaan jv-kisoissa joskus poiketa, mutta joka tapauksessa punnitusaika ilmoitetaan hyvissä ajoin nostajille. Tuomari toteaa painon ja merkkaa sen pöytäkirjaan. Nostajat jaetaan painon perusteella painoluokkiin. Punnituksessa ilmoitetaan myös alkupainot tempaukseen ja työntöön, eli ne kannattaa miettiä jo valmiiksi. Jos et ole ihan varma alkupainoistasi niin ei hätää, voit vielä muuttaa niitä kahdesti.

Ensimmäisenä lajina on tempaus. Nostojärjestys määräytyy seuraavasti:
1. Tangon paino, kevyin paino ensin
2. Noston järjestysnumero, alin ensin
3. Aiempien yritysten aikainen järjestys, urheilija joka nosti edellisen yrityksen aiemmin nostaa ensin
4. Urhelijan arpanumero, alin arpanumero ensin (tuomarit arpoo punnituksessa)

Tangon paino on nouseva koko kilpailun ajan. Voit korottaa seuraavaan nostoosi ilmoitettua painoa niin paljon tai vähän kuin haluat. Pienin korotus on yksi kilo. Voit myös laskea sitä, kuitenkaan et voi laskea sitä vähemmäksi kuin mitä tangossa on rautaa. Ikinä siis tangon paino ei voi laskea kesken kisan.

Muutama sana lämmittelystä kisaa varten. Tämä on yksilöllistä, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ennen omaa nostovuoroa viimeinen lämmittelynosto tulisi tapahtua noin 2-5 minuuttia aikaisemmin. Näin olet palautunut lämmittelynostosta ennen kisasuoritusta, mutta silti on vielä hyvä tatsi ja lämpö päällä. Viimeinen lämmittelynosto tulisi olla 0-10 kilon päässä aloituspainosta. Se mikä on itselle hyvä selviää kokeilemalla. Lämmittelynostoja ylipäätään tulisi tehdä noin 5-10 kappaletta nousevalla kuormalla. Viimeinen lämmittelynosto on raskaimmalla painolla ennen kisalavalle menoa. Jos aloitat lämmittelyn liian aikaisin niin saatat väsyä ennen kuin pääset edes lavalle, tai jos aloitat liian myöhään niin et ehdi nousemaan tarpeeksi lähelle alkupainoa lämmittelyssä. Jokaiseen lämmittelynostoon kannattaa varata 2-4 minuuttia aikaa ja laskea siitä että koska kannattaisi alkaa lämmittelemään.

Esimerkkinä oma tempauksen lämmittelyni MM-kisoista:
2x60kg  1x90kg  1x110kg  1x120kg  1x130kg  1x140kg – aloituspaino 150kg
Jäsenten notkistelun aloitin n. 40 min ennen kuin minun laskettiin pääsevän lavalle, ja ensimmäisen lämmitelysarjan otin 18 minuuttia ennen laskettua aikaa.

Työntöön voi ottaa muutaman lämmittelynoston vähemmän, koska paikat ovat jo hyvin lämpöisinä ja tuntuma rautaan on jo olemassa. Jokin suunnitelman kaltainen on hyvä olla olemassa lämmittelyä varten, niin on jotain mihin nojautua. Sitähän voi sitten toki muuttaa tilanteen niin vaatiessa.

 

Sitten päästään kilpailemaan. Tässä linkki IWF:n teknisiin sääntöihin mistä erityisesti kohdat 2 ja 6.6 kannattaa lukea läpi ennen kilpailemista.
Tempauksessa sinulla on kolme yritystä ja työnnössä samat kolme. Paras onnistunut tempaus ja työntö lasketaan yhteen ja siitä saadaan yhteistulos. Kellä on kovin yhteistulos saa päättää mitä musiikkia kuunnellaan, missä käydään syömässä, voi valita treeneissä nostolavan ja on muutenkin vahvin.
Kisassa on kolme tuomaria jotka tuomitsevat edellä mainittujen sääntöjen perusteella nostojen oikeellisuutta. Yleisimpiä virheitä on käsien punnertaminen, alaslasku ennen tuomarin alaskomentoa ja tietysti se ettei vaan saa tankoa nostettua. Merkatulla nostolavalla olisi hyvä pysyä niin nostajan kuin tangonkin ja lavaa ei saa koskea noston aikana muut ruumiinosat kuin jalkapohjat. Näillä pääseekin jo pitkälle.

Ennen jokaista nostoa nostajalla on yksi minuutti aikaa suorittaa nosto. Aika lähtee käyntiin kun kuuluttaja kuuluttaa nostajan lavalle tai kun tanko on saatu lastattua ja levynvaihtajat ovat poistuneet lavalta. Mikäli nostaja suorittaa toisen noston heti oman nostonsa perään on hänellä aikaa kaksi minuuttia. Kello lakkaa käymästä kun tanko ohittaa polvet. Eli nosto katsotaan alkaneeksi vasta kun tanko on ohittanut polvet.

Sitten kun olet saanut kisan kisailtua, niin voitkin siirtyä katsomon puolelle kannustamaan muita kilpailijoita ja odottamaan palkintojen jakoa.

Usein sitä kuulee ettei joku tule kilpailemaan siksi, kun siellä on kuitenkin niitä muita jotka nostaa enemmän kuin minä. Siitä ei kannata ottaa itselleen paineita, vaan lähtee kilpailemaan ainakin alkuun vain itseään vastaan ja hankkimaan uusia kokemuksia. Se on kuulkaas mahtava fiilis kun kisalavalla pystyy ylittämään itsensä ja tekemään ITSELLE hyvän tuloksen. Jos jäät odottamaan sitä päivää, että olet ”tarpeeksi vahva” menemään kisalavalle, niin sitä päivää ei ikinä tule. Kilpailemisenkin oppii vain kilpailemalla eli ei muuta kuin rohkeasti vain kisoihin mukaan!