EM-kisat ja olympiapaikka

Mistähän tämänkin jutun alottaisi. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että 20 vuoden tauon jälkeen suomalainen miesnostaja on saatu karsintojen kautta nostamaan olympialaisiin. Viimeksi -96 kisoissa edustamassa oli yksi kaikkien aikojen suomalaisnostaja Jouni Grönman sijoittuen sarjassa 70 kg, tuloksella 312,5kg (142,5+170) 17. sijalle. Toisena edustajana oli Janne Kanerva, joka sarjassa 108 kg tempasi 160 ja työnsi 200 kiloa sijoittuen 14. tilalle. Yksi nostajapaikka oli silloin vielä varaa jättää käyttämättäkin! Mikä silloin ja nyt tietysti tuntuu täysin käsittämättömaltä.

EM-kisat kisailtiin Norjan Fördessä. Pikkukylässä keskellä vuonoja ja vuoria. Maisemia piisasi vaikka eihän se tietty mikään Lempäälä ollut. Itse tulin kisapaikalle keskiviikkona kun jo osa porukasta oli hommansa hoitanut. Torstaina kävin tekemässä kevyen harjoituksen jotta matkan rasitukset saatiin kropasta pois ja perjantaina aamulla oltaisiin mahdollisimman kovassa lyönnissä.

Perjantaina kilpailu alkoi klo 9:00 paikallista aikaa ja ennen sitä oli jo hotellilla sekä ennen punnitusta jumpattu kroppaa hereille. Lämmittelyssä olo olikin hyvä, herännyt ja luottavainen. Tempauslämmittely sujui mukavasti ja viimeinen lämmittelynosto 145 kilosta tuntui parhaalta lämmittelynostolta, paljon paremmalta kuin edellisissä isoissa kisoissa eli viime vuoden MM-kilpailuissa. Lavalla kuitenkin 150 kilon alkupainon sain hosuttua pummiksi, mutta toisella yrityksellä se tulikin vaivatta. Kolmannessa tempauksessa oli rautaa 155 kiloa joka tulikin mutta hylättiin tuomariäänin 2-1 punnerruksesta. Taas huolimattomuusvirhe.

Työnnössä aloitukseksi oli merkattu 195 kiloa, mutta se laskettiin 193 kiloon taktisista syistä. Nostohan ei tuntunut painavalta laisinkaan joten annoin valmennusjohdolle vapaat kädet tehdä korotuksia sen mukaan mitä sijoituksen korottaminen vaatisi. Seuraavaan nostoon ladattiin 202 kiloa joka hirmuisen kammoittelun jälkeen tuli ennen aikojaa alas lavaan. Kaksi minuuttia palautusta seuraavaan nostoon, mutta edellinen nosto oli jo kostuttanut ruudin eikä voida oikein puhua edes yrityksestä viimeisen noston kohdalla. Tulokseksi jäi säälittävä 343 kiloa ja 20. sija. Normaalilla suorituksella olisi 18. sija ollut mahdollinen, mutta onneksi olympiapaikka ei jäänyt siitä kiinni.

Jos Suomen joukkueesta pitäisi nostaa esiin suorituksia ja suorittajia niin luonnollisesti Milko Tokola, joka murskasi 400 pisteen rajan on yksi joka tulee mainita. Samalla hän teki SE- ja PE-tuloksia ja otti miesten parhaan sijoituksen ennakolta jopa kovimmassa sarjassa. Hienoa nähdä miten määrätietoinen ja periksiantamaton työ tuottaa tulosta, eikä vaikeudet ole heikentäneet taistelumoraalia. Päinvastoin. Milko onkin mitä todennäköisin Suomen edustaja Riossa. Tsemppiä valmistautumiseen!
Samassa sarjassa Sami Raappana toi joukkueelle todella tärkeitä pisteitä varsin hyvällä 300 kilon yhteistuloksella.
Sarjassa 77 kiloa tärkeitä pisteitä toivat molemmat nostajat Jere ja Jesse. Ikävää oli Jessen loukkaantuminen viimeisessä nostossa, mutta kuulemma vamma ei ole hirveän vakava ja eiköhän Jesse nähdä viimeistään loppuvuodesta taas ennätysten kimpussa.
Myös Eero Retulaiselle on nostettava hattua. Hän pystyi kilpailemaan omalla tasollaan vaikka tilanne henkisesti oli äärettömän raskas.

Naisten puolella valitettavasti jäätiin 6 pisteen päähän olympiapaikasta, mutta it ain’t over till the fat lady sings niinkun sanotaan. Houstonin MM-kisoissa tulleet kilpailukiellot saattavat vielä vaikuttaa meidän kannaltamme positiivisesti olympiapaikkaan. Huhujen mukaan iwf tekisi jotain päätöksiä asiasta 24. huhtikuuta, mutta saas nähdä. Niin kuin viime kerrasta opimme niin se kutsu saattaa sieltä tulla vaikka viikko ennen kisapäivää.

 

Nyt vietän omalta osaltani ylimenokautta ja palailen treenin pariin pikkuhiljaa muutaman viikon sisään. Sitten tähtäin siirtyykin jo ensivuoden puolelle.

Kiitos kaikille tukijoukoilleni saamastani tuesta!

Kisat kolkuttelee ovella

EM-kilpailut Norjan Fordessä alkaa ihan näillä näpyttimillä. Final entryt lyödään lukkoon 8. päivä eli silloin vasta tiedetään lopulliset osallistujalistat ja aikataulut. Itse kisat alkavat 10. päivä ja omat nostot ovat näillä näkymin 15. päivänä, tai pikemminkin aamuna klo 8.30. Tämähän meinaa sitä että sängystä on kömmittävä ylös mieluusti siinä ennen kolmea ja alettava jumppaamaan silmäluomia auki. Pannullinen kahvia, aamulenkki tai/ja -jumppa sekä pesuvatillinen puuroa niin eiköhän sitä siinä herää.

Omat treenit kohti kisoja ovat sujuneet vaihtelevasti. Suunnitelmaa kisoihin valmistautumiseen ei ole pystynyt täysin noudattamaan ja se onkin toisinaan käynyt hermon päälle. Välillä se kun ei kulje vaikka pitäisi kulkea saa pään sisällä liiankin suuret mittasuhteet ja galaxit räjähtelee. Vaikka painonnosto onkin parasta mitä ihmislapsi voi housut jalassa tehdä, niin ei tämä loppujen lopuksi ole sen ihmeellisempää hommaa kuin että nostellaan murkuloita pään päälle. Jos ikävin asia elämässä on se, että treeni ei tänään kulkenut niin minullahan taitaakin mennä oikeastaan aika kivasti.

Noh, onneksi ohjelmat ja suunnitelmat kuitenkin on vain suunnitelmaa ja kun tilanteet vaihtelee niin on pyrittävä vain mukauttamaan suunnitelmia sen mukaisiksi, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Nämä kisathan ovat sellaiset joissa koko Suomen joukkueen tulisi olla hyvässä iskussa. Jaossa on viimeiset paikat olympialaisiin ja niitä paikkoja lähdetään ihan tosissaan nostamaan meidän joukkueelle, vaikka se vaatiikin kaikilta hyviä onnistumisia. Mitä tässä on muita joukkuetovereita seuraillut niin siellä ollaan kyllä ihan mukavassa iskussa eli olympiapaikat eivät välttämättä ole utopiaa.

Ensi viikko on jo kuormitukseltaan normaalia kevyempi, vaikka sinne isompiakin nostoja olisi tarkoitus tuupata sekaan. Kisapäivää edeltävä viikko onkin lähinnä palautumista ja henkisen kantin terästämistä. Viimeisen parin viikon aikanahan ei voi enää paljon muuta kuin pilata ihan kaiken.

Loppuun vielä kiitokset kaikille Teille jotka olette olleet minua tukemassa taas näihinkin kilpailuihin!
Ja ihan loppujen lopuksi vielä lyhyt värssy, jonka painonnoston raskaansarjan maailmanmestari ja yksi kautta aikain vahvimmista ihmisistä, Dough Hepburn, sai ohjeekseen nuorena voimailijan alkuna.

”Do your best at all times, keep your goal clearly before you and always take time to smell the roses. It is the roses as much as anything else in life that makes what you do worth doing.”