Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Avainsana: etukyykky

Sekalaisia mietteitä

Koitetaas taas pitkästä aikaa saada vähän jotain blogin täytettä aikaan.

Ensinnä tulee mieleen viikko sitten Lempäälässä nostettu seurajoukkueiden SM-kilpailu. Siellähän kävi niin, että Rovaniemen Reipas otti kultaa, Tampereen Pyrinnön ykkösjoukkue hopeaa ja Puntti-Karhut pronssia. Itse olin olin mukana talkooporukoissa. Meillä kun ei ole joukkuetta niin ei pääse nostamaankaan. Joskus on leikitelty ajatuksella, että olisi mahdollista ilmoittaa ns. ”Muu Suomi”-joukkue mukaan kisaan ihan näytösmielessä. Tarkoittaa siis sitä, että ne nostajat joiden omat seurat eivät saa joukkuetta loppuotteluun kisaisivat virallisen kisan ulkopuolella. Saattaisi sillä saada lisää mielenkiintoa kisaan.
Nostoista jäi mieleen Kirsi-Marja Mukkalan ja Suvi Talasterän SE-tulokset alle 15 vuotiaiden sarjoihin, sekä tietysti Ojan Eeron hieno yritys työntää 200 kiloa. Eiköhän se jo viikon päästä Suomen Cupin finaalissa ole paperia.
Vielä tätäkin kautta haluan kiittää kaikkia nostajia, huoltajia, valmentajia, tuomareita, sihteeristöä, kuuluttajaa sekä muuta talkooporukkaa onnistuneista kisoista.

Toisena tulee mieleen Huippu-urheiluyksikön valmennustuet alkavalle vuodelle. Nyt saatiin siis neljälle urheilijalle 8100 euroa yhdelle vuodelle. Näin ammattikoulupohjalta laskettuna se tekee 2025 euroa perlärvi. Tietysti kaikki on aina kotiin päin, mutta tuolla rahalla ei urheilija osta itselleen vuodeksi edes perunoita.
Kyllä tällainen saa aina miettimään sitä, miten joissain ei niin hyvinvointivaltioissa urheilijat ovat ammattilaisia mukuloista lähtien ja täällä ei edes porukan lahjakkaimpia ja parhaimpia tueta lähellekään tarpeeksi odotuksiin nähden. Veikkauskin syytää ison osan alkujaan urheiluun tarkoitetuista rahoista kaiken maailman liimanhaistelijoiden kekkalointiin ja kiekumiseen. Onhan kulttuuri kiva juttu, mutta itte pitäis kaikesta näköjään päättää että tulis hyvä. Ja jos jotain pitäisi tukea niin se olisi kyllä valmennus. Se on meinaan valmentajilla sama homma kuin urheilijoilla. Mitä ammattimaisemmin hommaansa tekee, sitä parempi siinä on. Nythän suurimmaksi osaksi valmentajat tekevät arvokasta hommaansa aivan harrastuksena. Se on kuitenkin sitä työtä mikä mahdollistaa urheilijoiden hyvät tulokset.

Kolmantena voisi laitella vähän omistakin treeneistä juttuja.
Nyt olen päässyt treenaamaan jo vähän terveempänä ja se tuntuu näkyvän treeneissä heti. Laskeskelin tuossa jo aiemmin, että MM-kisoihin pääsin kohtalaiseen kuntoon niin, että kesän jälkeen sain vain kolme ehjää kovaa treeniviikkoa tehtyä. Silti sain työnnettyä 200 kiloa (vaikka ne perkeleet sen hylkäs). Tällä hetkellä tuntuisikin siltä, että treenit menevät oikeaan suuntaan ja tulokset ovat nousussa. Todisteena tästä alla muutama filmi:

Tähän kun saa ehjän treenijakson tehtyä niin tarkoitus olisi alkuvuodesta käydä kokeilemassa jossain kisassa vähän kuntoa. Päätavoitteet ensivuodelle ovat kuitenkin taas arvokilpailuissa.

Viikonlopun treenit ja loraus tsygologiaa

Tasan kolmen viikon päästä on oma osuus suoritettu painonnoston MM-kilpailuissa tältä vuodelta, ja taputtelen itseäni selkään uusien ennätysten ansiosta. Näin se on ajateltava. Jonkun mielestä täällä ollaan taas ihan sekasin, kun ääneen kehdataan kirjoittaa tuollaista. Minä ajattelen asian niin, että vaikka positiivinen asennoituminen tuleviin koitoksiin ei aina tarkottaisikaan sitä, että niihin tavotteisiin päästäisiin niin negatiivinen ajattelu tai paremminkin se ”perinteinen” koitetaan nyt -ajattelumalli tarkoittaa väistämättä sitä, että todellakin vain koitetaan ja annetaan itselle lupa epäonnistua.
Lyömätön logiikka!!

Nyt kun lähdettiin tälle psykologiselle linjalle niin sellaiset lauseet kuin, ”Minä en pysty” tai ”en osaa” pitäisi kieltää kokonaan, ja vaikka lievää väkivaltaa käyttäen pakottaa näitä fraaseja käyttävät ihmiset sanomaan, että ”Kohta minä pystyn siihen/osaan”. Sellaista valmentaja-Moosesta ei meinaan olekaan, joka saisi sellaisen urheilijan oppimaan jotain, kuka ei edes itse usko siihen, että pystyy johonkin.

Tässä viikonlopulta vähän kovempi treeni. Vähän oli kroppa tyhjän oloinen mikä videolta näkyykin. Ensi viikonloppuna mennäänkin oikein Helsinkiin treenaamaan niin josko siellä olisi kevyempää rautaa.

Työelämään tutustumista

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja jälleen on ollut pakko palata treenivapailta tehtaalle kerryttämään lomapäiviä. Viikon töissä olemisen jälkeen ei voi muuta todeta, kuin että on siinä vaan ihan mieletön ero kun pääsee keskittymään pelkkään treeniin verrattuna tähän töissä käymiseen ja iltaisin treenaamiseen. Nyt täytyy kyllä alkaa juonimaan jotain järjestelyjä, että miten saisi keskityttyä pelkästään tuohon urheilupuoleen.

 

Kisojen jälkeen on tullut salillakin poikettua pari-kolme kertaa viikossa, mutta vielä on pidetty niin sanotusti ylimenokautta ja tehty mitä mieli mielii. Jospa sitä viikon päästä taas aletaan ottaa hommat tosissaan. Seuraava kisatähtäin laitetaan Rönnille, ja isommaksi tavoitteeksi pistetään loppuvuoden MM-kisat Puolassa.

Etukyykkyä ei ole pahemmin tehty viime aikoina ja sitähän tulikin nyt ihan piruuttaan vähän kokeiltua. Kakkonen 230 kilolla oli ihan mukava yllätys. Parin viikon höntsäilystä huolimatta ihan kivasti pysynyt koivissa tavarat tallessa. Samassa treenissä vedin mielestäni ihan mukavasti tempausotteella maastavedossa 5 x 200 kg.

Katsotaanpas jos tällä viikolla vielä kiinnostaa ottaa oikein olympianostojakin, että miten ne kulkee. Viimeksi niitä on otettu Albaniassa.