Painonnostaja

Koukut kiinni ja rautaa ilmaan, sananen salilta

Kuulumisia

Lahdessa 24.1. nostettiin Hämeen piirinmestaruuskilpailut, mistä kotiin tuomisina oli sarjavoitto, sekä parhaan miesnostajan titteli. Tosin kisa parhaan nostajan pystistä meni melko tiukalle, kolmen kärjen sijoituttua parin pisteen sisään. Hyvä homma että tuli käytyä vessassa ennen puntaria.

Tulos kisassa oli ihan tyydyttävä 345 kiloa, joka koostui 150 kilon tempauksesta ja 195 kilon työnnöstä. Siihen nähden ihan mukavasti, että isompia nostoja ei alkuvuoden aikana ollut käytännössä tullut ollenkaan. Lajinostojakin sen verran että muistaa kummassa nostomuodossa on leveä ote. Nyt on alettu treeneissäkin liikutella isompiakin rautoja, ja SM-kisoissa nuo raudat ovatkin varmaan alkurautoina. Ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä.

Vieläkään ei ole treeneissä otettu isoja lajinostoja, vaan koitettu keskittyä pääsemään heikkoudesta eroon, eli tulemaan vahvaksi. EM-kisoja lähestyttäessä voidaankin sitten alkaa piikkaamaan sitä kuntoa oikein tosissaan esiin. Niin kuin MM-nelosen, Mart Seimin valmentaja ja isä Alair sanoi: ”Pitää olla fundamenti kunnossa”

Ohessa yhden kovan treenipäivän jumppailua:

Kyllähän se niin on että meillä täällä Suomessa painonnostajilla kaikkein suurin heikkous on heikkous. Ei olla tarpeeksi vahvoja. Se on yksi sadastatuhannesta joka työntää 205 etukyykyllä tai 90 kilon pystypunnerruksella 200 kiloa.Voimaa vaan pitää olla. Kyllä siellä maailman huipulla olevat kaverit ovat pääsääntöisesti sarjojensa vahvimpia, eikä niillä pelkästään ole lyhyet kädet ja hyvä tekniikka.
Moni voi olla vielä tästä kanssani samaa mieltä, mutta sitten alkaa jo rintama rakoilla kun sanon että ei ne voimat sieltä kasva hinkkaamalla joka treenissä tempausta ja työntöä.
Perusteeksi ei riitä että tekniikka hajoaa jos sitä ei hiero ihan koko ajan. Kai se nyt hajoaa kun ei ole ropassa voimaa millä suorittaa nosto teknisesti hyvin. No joo, jatketaan tästä aiheesta sitten myöhemmin.

On kyllä ollut mahtava treenata kun on saanut melko rauhassa keskittyä urheilemiseen. Maaliskuun ensimmäinen päivä tulee tasan vuosi kun aloitin valmennushommat omalla toiminimellä. Jos tätä touhua miettisi rahan kautta, niin eihän tässä olisi pienintäkään tolkkua, mutta kun sitä miettii urheilun näkökulmasta niin tämä on lottotermein kuusi plus lisänumero. On ollut erittäin mukavaa opastaa ihmisiä tämän hienon lajin pariin. Kiva on ollut myös huomata joidenkin urheilijoidenkin arvostavansa omaa aikaansa niin että ovat halunneet oppia treenaamaan tehokkaasti.

Maaliskuun 1. päivä järjestän Lempäälässä painonnostoleirin minne on vielä muutamia vapaita paikkoja jäljellä. Jos kellä on hinkua parantaa tekniikkaansa ja oppia treenaamaan tehokkaammin niin tervetuloa vaan. Lisätietoja löytyy osoitteesta tr-valmennus.com. Leiri on tarkoitettu kaikille joille tempaus ja työntö ovat tuttuja liikkeitä. Kyseessä ei siis ole mikään ”ammattilaisleiri”.

Adjö vaan seuraavaan kertaan!

Mainokset

Vuoden 2014 tilastoja

Tätä vuotta on elelty jo muutama viikko niin voisikin olla aika purkaa hieman viime vuoden touhuja. Kuka on jaksanut seurailla tätä blogia, jota olen tosin aika laiskasti päivitellyt, on varmaan saanut jonkinlaisen käsityksen ainakin siitä miten vuoden 2014 pääkilpailut sujuivat. Nehän menivät niin että SM- ja EM- kisoissa jäätiin ilman tulosta, kun taas loppuvuodesta MM-kisoissa täräytettiin uudet ennätykset tauluun.

Nyt voitaisiinkin purkaa hieman viime vuoden treenejä ja tiirata hieman numeroita, joita on tullut raapustettua harjoituspäiväkirjaan.

Yhteensä salilla tehtyjä harjoituksia kertyi viime vuonna 376 kpl. Näistä toki pieni osa oli maksimaalisia harjoituksia ja ehkä noin neljäsosa huoltavia harjoituksia. Muistetaan pitää kovat treenit kovina ja kevyet kevyinä. Muuten koko hommasta tulee sekavaa huttua. Tämän lisäksi tietysti palauttavia lenkkejä ja kesällä yleisurheilukentällä heilumista.

Nostettuja kiloja tuli noin 2 200 000 ja toistoja 17 335. Tästä tulee noston keskipainoksi noin 127 kiloa.
Raskain keskipaino tuli viikolla 31, jolloin kuormaa kertyi 32 650kg ja toistoja 185, keskipainon ollessa n. 176,5 kg.

Raskain viikko oli vk 20, jolloin kuormaa kertyi 162 337,5kg ja toistoja tuli mukavat 1 308 kpl. Keskipainon ollessa 124 kg.  Raskain päivä taas löytyi tuolta samalta viikolta ja silloin kahteen harjoitukseen kertyi kuormaa 58 710 kg ja toistoja 276 kpl, mainittakoon että tähän päivään sopi isoja osanostoja jotka nostivat tonnimäärää ja keskipainonkin yli 200 kilon. Ilman osanostoja kuorma olisi jäänyt pyörimään noin 45 t paikkeille.

Kilpailuja kertyi 12 kappaletta joista tilastot löytyvät painonnostotietokannasta.

Kaikenkaikkiaan kun harjoituspäiväkirjaa katselee niin voi vetää joitain johtopäätelmiä. Alkuvuodesta sairasteltiin liikaa ja treenaamisessa olisi pitänyt siirtyä nopeammin volyymitreeneihin eikä vain koittaa kaivella kuntoa esiin kun se oli jo hiipunut. Kesällä tuli kovia treenimääriä ja kuorma oli raskas. Tämä näkyikin sitten loppuvuoden onnistumisina, vaikkakin se täysi onnistuminen jäi vielä tulematta. Ruutia jäi siis vielä hieman varastoon.

Tänä vuonna ei sitten enää sairastellakaan ja askel askeleelta pyritään kohti maagista 400 kilon yhteistulosta. Joka sanoo että se on mahdotonta niin ei varmaan ole huomannut että maailmassa on useampi sata ihmistä sen tehnyt. Minä ajattelin liittyä porukkaan joku päivä.

Mutta nyt lähden salille jumppailemaan, että viikonloppuna Lahdessa piirinmestaruuskisoissa oltaisiin hereillä.

 

Toiminta painonnostokilpailuissa

Painonnosto on viime vuosina tavoittanut uusia harrastajia varsinkin nuorten aikuisten parista, eikä vähiten Crossfitin ansiosta. Sieltä onkin noussut uusia nostajalupauksia aina maajoukkuetasolle asti. Kaikistahan ei millään huippunostajia tule, mutta se ei estä hankkimasta uusia kokemuksia ja testaamasta omaa kuntoaan kilpailulavalla asti. Jotta saataisiin vähän madallettua kynnystä mennä sinne paikallisen seuran jäsentenvälisiin kilpailuihin niin tässä pähkinänkuoressa mitä on hyvä tietää, kun menee kisoihin mukaan.

Ensinnäkin on olemassa eri tasoisia kilpailuja. On jäsentenvälinen, missä ei välttämättä tarvitse olla järjestävän seuran jäsen, etkä tarvitse kilpailulisenssiä. Nämä ovatkin todennäköisimmin ne kisat missä ensi kertaa nostaja kisailee. Sitten on piirikunnallisia ja kansallisia kisoja, joissa tarvitsee olla kilpailulisenssi. Kansallisten kisojen tulokset hyväkytään myös tulosrajoiksi. Vielä on alue-, Suomen-. pohjoismaiden-, euroopan- ja maailmanmestaruus kilpailuja. Mutta keskitytään nyt noihin jäsentenvälisiin alkuunsa.

Ennen kilpailua järjestetään kilpailijoiden punnitus. Virallisesti punnitus alkaa kaksi tuntia ennen kilpailun alkua ja sen kesto on yksi tunti. Tästä saatetaan jv-kisoissa joskus poiketa, mutta joka tapauksessa punnitusaika ilmoitetaan hyvissä ajoin nostajille. Tuomari toteaa painon ja merkkaa sen pöytäkirjaan. Nostajat jaetaan painon perusteella painoluokkiin. Punnituksessa ilmoitetaan myös alkupainot tempaukseen ja työntöön, eli ne kannattaa miettiä jo valmiiksi. Jos et ole ihan varma alkupainoistasi niin ei hätää, voit vielä muuttaa niitä kahdesti.

Ensimmäisenä lajina on tempaus. Nostojärjestys määräytyy seuraavasti:
1. Tangon paino, kevyin paino ensin
2. Noston järjestysnumero, alin ensin
3. Aiempien yritysten aikainen järjestys, urheilija joka nosti edellisen yrityksen aiemmin nostaa ensin
4. Urhelijan arpanumero, alin arpanumero ensin (tuomarit arpoo punnituksessa)

Tangon paino on nouseva koko kilpailun ajan. Voit korottaa seuraavaan nostoosi ilmoitettua painoa niin paljon tai vähän kuin haluat. Pienin korotus on yksi kilo. Voit myös laskea sitä, kuitenkaan et voi laskea sitä vähemmäksi kuin mitä tangossa on rautaa. Ikinä siis tangon paino ei voi laskea kesken kisan.

Muutama sana lämmittelystä kisaa varten. Tämä on yksilöllistä, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ennen omaa nostovuoroa viimeinen lämmittelynosto tulisi tapahtua noin 2-5 minuuttia aikaisemmin. Näin olet palautunut lämmittelynostosta ennen kisasuoritusta, mutta silti on vielä hyvä tatsi ja lämpö päällä. Viimeinen lämmittelynosto tulisi olla 0-10 kilon päässä aloituspainosta. Se mikä on itselle hyvä selviää kokeilemalla. Lämmittelynostoja ylipäätään tulisi tehdä noin 5-10 kappaletta nousevalla kuormalla. Viimeinen lämmittelynosto on raskaimmalla painolla ennen kisalavalle menoa. Jos aloitat lämmittelyn liian aikaisin niin saatat väsyä ennen kuin pääset edes lavalle, tai jos aloitat liian myöhään niin et ehdi nousemaan tarpeeksi lähelle alkupainoa lämmittelyssä. Jokaiseen lämmittelynostoon kannattaa varata 2-4 minuuttia aikaa ja laskea siitä että koska kannattaisi alkaa lämmittelemään.

Esimerkkinä oma tempauksen lämmittelyni MM-kisoista:
2x60kg  1x90kg  1x110kg  1x120kg  1x130kg  1x140kg – aloituspaino 150kg
Jäsenten notkistelun aloitin n. 40 min ennen kuin minun laskettiin pääsevän lavalle, ja ensimmäisen lämmitelysarjan otin 18 minuuttia ennen laskettua aikaa.

Työntöön voi ottaa muutaman lämmittelynoston vähemmän, koska paikat ovat jo hyvin lämpöisinä ja tuntuma rautaan on jo olemassa. Jokin suunnitelman kaltainen on hyvä olla olemassa lämmittelyä varten, niin on jotain mihin nojautua. Sitähän voi sitten toki muuttaa tilanteen niin vaatiessa.

 

Sitten päästään kilpailemaan. Tässä linkki IWF:n teknisiin sääntöihin mistä erityisesti kohdat 2 ja 6.6 kannattaa lukea läpi ennen kilpailemista.
Tempauksessa sinulla on kolme yritystä ja työnnössä samat kolme. Paras onnistunut tempaus ja työntö lasketaan yhteen ja siitä saadaan yhteistulos. Kellä on kovin yhteistulos saa päättää mitä musiikkia kuunnellaan, missä käydään syömässä, voi valita treeneissä nostolavan ja on muutenkin vahvin.
Kisassa on kolme tuomaria jotka tuomitsevat edellä mainittujen sääntöjen perusteella nostojen oikeellisuutta. Yleisimpiä virheitä on käsien punnertaminen, alaslasku ennen tuomarin alaskomentoa ja tietysti se ettei vaan saa tankoa nostettua. Merkatulla nostolavalla olisi hyvä pysyä niin nostajan kuin tangonkin ja lavaa ei saa koskea noston aikana muut ruumiinosat kuin jalkapohjat. Näillä pääseekin jo pitkälle.

Ennen jokaista nostoa nostajalla on yksi minuutti aikaa suorittaa nosto. Aika lähtee käyntiin kun kuuluttaja kuuluttaa nostajan lavalle tai kun tanko on saatu lastattua ja levynvaihtajat ovat poistuneet lavalta. Mikäli nostaja suorittaa toisen noston heti oman nostonsa perään on hänellä aikaa kaksi minuuttia. Kello lakkaa käymästä kun tanko ohittaa polvet. Eli nosto katsotaan alkaneeksi vasta kun tanko on ohittanut polvet.

Sitten kun olet saanut kisan kisailtua, niin voitkin siirtyä katsomon puolelle kannustamaan muita kilpailijoita ja odottamaan palkintojen jakoa.

Usein sitä kuulee ettei joku tule kilpailemaan siksi, kun siellä on kuitenkin niitä muita jotka nostaa enemmän kuin minä. Siitä ei kannata ottaa itselleen paineita, vaan lähtee kilpailemaan ainakin alkuun vain itseään vastaan ja hankkimaan uusia kokemuksia. Se on kuulkaas mahtava fiilis kun kisalavalla pystyy ylittämään itsensä ja tekemään ITSELLE hyvän tuloksen. Jos jäät odottamaan sitä päivää, että olet ”tarpeeksi vahva” menemään kisalavalle, niin sitä päivää ei ikinä tule. Kilpailemisenkin oppii vain kilpailemalla eli ei muuta kuin rohkeasti vain kisoihin mukaan!

MM-kisaraportti

Matka vuoden 2014 MM-kisoihin Kazakstanin Almayyn alkoi tiistaina, ja eilen illalla pääsin kuin pääsinkin takaisin kotio. Koitetaanpas vähän ynnätä miten matka kaiken kaikkiaan meni.

Läksin siis matkaan tiistaina ja olin perillä Almatyssa keskiviikkoaamuna paikallista aikaa noin yhdeksältä. Siis koko yö tuli matkattua ja ehkä noin kaksi tuntia pätkissä nukuttuakin. On ihan mukava nähdä uusia paikkoja ja siinä mielessä matkustaminen on hienoa hommaa, mutta onhan tuo lentäminen nyt aivan hantuukista koko homma. Selkää ja persusta kivistää, päätä jumittaa ja muutenkin siinä kun on jonkun tuntemattoman kanssa reisi reittä vasten niin eihän se mukavaa ole. Sille toiselle tietty vielä epämukavempaa kun tällainen 140 kiloinen rohjake tunkee siihen viereen.

Muutaman unnin päikkärit ja sitten lähdin kisapaikan välittömässä läheisyydessä olevalle treenisalille karistamaan matkan rasituksia kintereistä ja tekemään tankojumppaa. Treenisali oli järjestetty jäähalliin ja kaukalon sisään oli rakennettu yli 60 treenilavaa. Joka kerta kun kävi treenihallilla niin siellä oli lajimme ehdotonta eliittiä, ja entisiä huippunostajia. Eipä siinä voinut muuta kuin tuntea suurta ihailua ja kunnioitusta näitä nykyisiä ja entisiä maailman parhaita urheilijoita kohtaan.

Illalla ei juuri tarvinnut unta odotella, ja seuraavana aamuna olikin jo huomattavasti pirteämpi olo. Torstaina kävin tekemässä viimeisen viimeistelytreenin, jonka jälkeen saatoin olla aivan luottavaisin mielin lauantain kilpailua kohtaan. Hotellihuoneessa vielä muutama tunti lihashuoltoa, millä sai availtua lennolla jumiutuneita lihaksia niin alkoi kaikki olla valmista lauantaita ajatellen. Monilla joukkueilla oli mukana tällaisia tapauksia varen hierojat ja fysiot, mutta minulla oli jääpallo ja hierontarulla. Käyhän se niinkin.

Perjantain lähinnä rötväilin sängyssä. Kävin taistelemassa ikävystymistä vastaan tekemällä tankojumpan ja katsomassa hieman kisoja.

Lauantai olikin sitten kisapäivä. Kilpailu oli vasta myöhään illalla klo 21 ja päivän ajan saikin hikoiluttaa kämmenpohjiaan rötväilemällä hieman lisää ja keskittymällä illan kisaan.
Vaakassa paino näytti 142,39 kilon lukemia, ja alkuopainoiksi määrättiin 150 ja 200 kiloa. Viimeistelytreenin perusteella näiden piti olla hyvinkin oikein mitoitetut raudat millä voisi varmasti aloittaa hyvän kisan.

Tempauksen lämmittely sujui vallan mallikkasti, viimeisen lämmittelyraudan ollessa 140 kiloa. Ensimmäinen nosto 150 kilosta osui aivan nappiin. Toiseen nostoon laitettiin viisi kiloa lisää, mikä tuli myös hyväksytysti. Itsestä tämä nosto ei osunut oikein kohdalleen, mutta ajattelin seuraavaan nostoon korjaavani tilanteen. Tankoon rautaa maltilliset kolme kiloa lisää. Nyt nosto ei olutkaan oikein yhtään kohdillaan vaikka sen ylös asti saikin kammettua. Nosto lähti vähän kiertämään ja jouduin juoksemaan painoja kiinni ettei ne olisi pudonneet edestä alas. Nosto hylättiin tuomariäänin 2-1.

Työnnössä oli paljon väkeä aloittamassa samoista raudoista ja katsottiinkin tarpeelliseksi aloittaa lämmittely hyvissä ajoin, ettei vaan pääsisi kiire yllättämään, mikäli tulisi odottamattomia korotuksia. Lämmittely sujuikin siihen asti hyvin kunnes huomasimme että meidän tulee pidentään viimeisten lämmittelynostojen välisiä taukoja, etten olisi liian aikaisin valmis ennen ensimmäistä kilpailusuoritusta. Lämmittelynostojen välit tulivatkin sen verran pitkiksi, että pääsin jäähtymään vähän liiaksi ja tatsi pääsi hukkumaan.

Ensimmäinen työntö 200 kilosta tuntui kovin kevyeltä. Valitettavasti yritys oli vain niin paljon edessä ja mies takana että rinnallekääntö epäonnistui. Toisessa yrityksessä olikin jo vähän parempi kääntö, vaikka siinäkin täytyi hieman hakea tasapainoa. Tästä syystä tanko pääsi kyykystä noustessa hieman ns. lyömään vastaan ja kyykystä nousu oli hieman raskaampi kuin olisi sopinut toivoa. Ylöstyönnössä olikin sitten vähän puhti pois ja raudat kolisi lavaan ennen aikojaan. Viimeinen työntö olikin mallia ”väkisin runttaus” ja tuomarit hyväksyivät sen äänin 2-1.

Tuloksena siis 155+200=355. Tempausennätys parani kilolla ja yhteistulosennätys neljä kiloa. Kisat menivät siis ihan ok, mutta ei missään nimessä hyvin. Kunnon mukaista tulosta ei saavutettu, mutta kyllähän sen vielä ehtii saavuttaa.

Muutamia mainintoja ylipäätään kisoista ansaitsee ensinnäkin huikea sarjan 105 kiloa kilpailu, missä lopulta tehtiin kolme työnnön maailman ennätystä eri miesten toimesta. Siis myös pronssille jäänyt teki maailmanennätystuloksen. Voittaja Ilya Ilin työnsi sarjan uudeksi ME:ksi 242 kiloa! Aivan huikeaa. Harmillisesti itse en päässyt tätä livenä todistamaan kun olin odottamassa tämän spektaakkelin jälkeen alkavia omia nostojani, mutta takahuoneeseenkin kuului valtava huutomyrsky ja mylvintä minkä aiheutti noin 2500-3000 paikallista fania. Miettikääpä jos vaikka keihäänheitossa viimeisellä kierroksella kolme viimeistä heittäjää tekisi maailmanennätyksen (nyt 98,48) niin saatte vähän mielikuvaa siitä miten huikea kilpailun loppu mahtoi oikein olla!

Toinen maininta tulee naisten +75 kilon sarjasta. Ehkä ylivoimaisin naisurheilija kaikki lajit huomioiden, Tatjana Kashirina, teki nipun aivan älyttömän kovia maailmanennätyksiä tempaamalla 155 kiloa, työntämällä 193 kiloa ja kerryttämällä yhteistulosta aivan jäätävät 348 kiloa. Hän paransi yhteistuloksen maailmanennätystä 14 kiloa! Tämä jos joku on ylivoimaa. Ei ole mitenkään kaukana se päivä kun nähdään naisen työntävän 200 kiloa.

Kolmas maininta koskee naapurimaamme Mart Seimiä joka oli omassa sarjassani neljäs. Tämä oli todella kova suoritus ja antaa uskoa siihen, että vaikka resurssit ovat pienet, niin huipulle voi päästä treenaamalla oikein ja tehokkaasti. Varsinkin Martin 246 kilon työntö oli todellakin mieletön nosto ja hän oli pitkään kiinni jopa työntömitalissa.

Kotimatkalla väsyttikin sitten sen verran, että meinasin lentokoneessa nukahdettuani pudota penkiltä, mistä yksi lentoemäntä saikin itselleen huvitusta. Lopulta reilun 20 tunnin matkaamisen jälkeen pääsinkin kotio köllimään.

Seuraava kisa minulla tulee olemaan 13.12. nostettava Suomen Cupin finaali Lempäälässä. Sinne kannattaa tulla sankoin joukoin katsomaan. Paikalla tulee olemaan kaikki Suomen parhaat nais- ja miesnostajat kammoittelemassa rahapalkinnoista.

MM-kisat on jo ihan nurkalla

Tasan kahden viikon päästä vuoden 2014 MM-karkelot ovat osaltani jo ohitse. Ne ovatkin jo kymmenennet aikuisten arvokilpailut mihin osallistun. Ensimmäiset olivat vuonna 2009 Goyangissa, Etelä-Koreassa. Oli siinä Lempäälän pojalla huuli pyöreänä kun pääsi näkemään ison maailman meininkejä. Jo heti Helsingisä kun ahtauduttiin lentokoneeseen, niin taakseni istui yksi kovimmista superin miehistä, Victors Scherbatis. Oli se vaan onni ettei jouduttu samalle riville istumaan. Viktor on sen verran iso kaveri ettei 16 tunnin sellaisen härän vieressä istumisen jälkeen olisi skolioosit oienneet enää ikinä.

Kun lopulta saavuttiin Soulin lentokentälle niin sattui matkan isoin vastoinkäyminen. Olin nimittäin kotona tehnyt mitä maittavimpia kanaleipiä sellaisen reiluhkon säkillisen. Niin eikä mitä kuulkaas, nehän pöllittiin siinä kassien tarkastuksessa välittömästi. Niitä tökittiin kuulakärkikynillä, ihmeteltiin isolla porukalla ja lopuksi piti täyttää useita koreankielisiä virallisia lanketteja mistä en tajunnut sanaakaan. Kun juhlallisesti vannoin etten enää ikinä tuo kanaleipiä Korean niemimaalle niin tilanne raukesi. Uskoisin että sillä viikolla niillä virkailijoilla ei päässyt nälkä hiipimään pötsiin.

Kun lopulta päästiin katsastamaan kisamestoja niin kävi siinä monta kertaa mielessä, että mitä ihmettä minä täällä teen. Siellä oli lajin ehdotonta kermaa paikalla vaikka kuinka ja paljon. Entisiä, nykyisiä ja tulevia mestareita. Jos kaikki olisivat kulkeneet aiemmin voittamiensa olympia- ja MM-mitaliensa kanssa niin johan olisi ollut kamala kilinä siinä jättimäisessä messuhallissa missä kisat nostettiin.

picture by: Wonderlifter

picture by: Wonderlifter

Itse kisa meni puoliksi unessa eikä tulos ollut kummoinen, 142 + 183, mutta sai sieltä arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. Vaikka ainakin seuraavat kisat menivätkin vielä vähän ihmetellessä. Lopulta kuitenkin sitä jo oppi keskittymään enemmän siihen omaan tekemiseen, kuin ihailemaan kaikkia idoleita joita joka puolella pyöri. Siihen lopputulemaan tulin, että valtaosa heistäkin on ihmisiä, syövät samaa ruokaa kuin minäkin, nukkuvat ja sontivat (paitsi ehkä Lidia Valentin ja Julia Rohde ei sonni). Tokihan edelleenkin ihailen paikalla olevia vanhoja mestareita, mutta entistä paremmin muistan, että miksi siellä kisareissulla ollaan.

Tulevaa reissua varten ovat odotukset korkealla. Treenit ovat kulkeneet mukavasti ja apuliikkeissä on tullut uusia rekordeja.

Oli ihan mukava puhkaista kyykyssä uusi sataluku ennen kisoja. Eipä pitäisi ainakaan jäädä kyykkyyn huutamaan.
Alkavalla viikolla otetaan vielä yksi maksimitreeni ja sitten onkin aikaslailla kaikki voitava tehty näitä kisoja ajatellen. Nyt aikaa on enää niin vähän ettei enää ehdi kuin pilaamaan kaiken. Siis maltti on valttia ja annetaan kunnon vaan nousta eikä aleta höntyilemään.

On ollut erittäin mieluista huomata, että kotikinkeripiiristä ja vähän kauempaakin on löytynyt urheilusta innostuneita ihmisiä, jotka ovat olleet innokkaita tukemaan minua tätä(kin) reissua silmällä pitäen. Suuri kiitos kaikille heille ja Teille jotka olette minua tavalla tai toisella tukeneet. Ilman teidän tukeanne olisi ruokavalio käynyt vähän yksinkertaiseksi näiden kisojen jälkeen. Makaroonivelliä olisi pitänyt vedellä ainakin neljä kuukautta. Iloinen asia oli myös, että myös painonnostoliitto päätti tukea kaikkia MM-kisoihin lähtijöitä rahallisesti. Kyllä se varmasti tulokseen vaikuttaa kun saa enemmän keskittyä urheilemiseen kuin siihen, että saako matkan maksettua.

Vaan eipä tässä tällä kertaa kummempia. Täytyy lähteä treenaamaan.

Pitkästä aikaa uusia juttuja

Siitähän näkyy olevan kohtapuoleen nelisen kuukautta kun on viimeksi tullut tätä blogia päivitettyä. Vähän voisi tietty olla tiiviimpi tahti, mutta kun oli vähä kiireitä ja piti reenata ja koittaa hommata hommia ja päätä särki ja nukutti ja täyty ajella autolla kylillä ja kaikkee muuta. Mutta nyt kun on saatu tekosyyt alta pois niin lähdetääs katsomaan mitä tässä neljän kuukauden aikana on saatu aikaan.

Ensinnäkin tahdon esitellä kaikille aivan mahtavan painonnostotietokannan, mistä löytyy suomalaisia painonnoston kilpailutuloksia.

http://www.bodonos.fi/stats/index.php

Siitä kun katselen itseäni, niin huomaan käyneeni tänä vuonna kymmenen kilpailua. Vähän reiluun kahteen kuukauteen tuli viisi kilpailua jotka olivatkin hyvinkin nousujohteisia. Viimeisimmässä kilpailussa viime lauantaina tuli uudet ennätykset tempaukseen (154 kg) ja yhteistulokseen (351 kg), työnnön jäädessä kolme kiloa ennätyksestä.

Yhteenkään näistä kisoista ei treeniä muutettu eikä kevennetty. Koko ajan panostettiin voimanhankintaan, ja siinä ohessa tekniikan viilaamiseen.
Kilpailla halusin nyt enemmän siksi, että muutamat kisat olivat menneet aivan perseelleen (jos ihan suoraan sanotaan), kun jäin ilman tulosta SM- ja EM-kilpailuissa. Ei ne tuloksetta jäämiset kokemuksen puutetta olleet, onhan tässä nyt muutama kisa käyty ennenkin, mutta halusin saada takaisin hyvän tuntuman kilapailutapahtumiin. Kisoissa myös saan itsestäni vähän enemmän irti kuin treeneissä, joten maksiminostot on siksikin hyvä ottaa kisoissa.
Ilokseni minut kutsuttiin nostamaan muutamaan noista kilpailuista, ja tietysti kun kutsutaan niin on kunnia-asia päästä paikanpäälle ja tehdä parhaansa. Täytyy näistä kutsukisoista vielä mainita, että ne olivat erittäin hyviä tapahtumia painonnostolle ylipäätään, ja lajista innostuneita katsojia riitti molemmissa kisoissa. Kiitokset Puntti-Karhuille ja Keljon Viestille kyseisitä kisoista.

Etelä-Suomen mestaruuskilpailujen tuloksella varmistin paikan MM-kisajoukkueessa. Kisat ovat marraskuussa Kazakstanissa. Siellä tehdäänkin taas lisää ennätyksiä, mikäli treenit sujuvat entiseen malliin. Ja mikseivät sujuisi!
Ainoa pieni miinuspuoli matkassa on sen finanssiosuus. Nyt kun olen siirtynyt tehdastyöläisestä persaukiseksi yrittäjä – wanabe ammattilaisurheilijaksi, niin kyllä se pikkasta vaille kirpaisee tyhjään lompakkoon tuo MM-kisareissu. Arviolta budjetti tulee olemaan n. 1500 – 2000 euroa. Tällä hetkellä tukea matkaan on tulossa muutamalta tukijalta (kiitos heille!) yhteensä n. 500-600 euroa. Onhan matka toki kestoltaan ehkä jopa nelipäiväinen, että sietäähän siitä jo pulittaa. Tosin toiset eivät pääse näihin kinkereihin nostamaan edes rahalla.
Otin tässä näitä lukuja esille, ettei tarvitse sitten kenenkään alkaa itkemään kuinka siellä vaan maailmalla reissataan toisten verorahoilla.
Liittohan on tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa ettei se pysty kustantamaan edes aivan kärkinostajiemmekaan matkoja. Mielestäni tilanne on hyvin nolo, ja asialle olisi syytä saada jotain aikaiseksi. Noh, eiköhän asialle koiteta jotain tehdäkin, olisihan se järjetöntä olla edes yrittämättä!

Vielä ei ole julkistettu MM-kisajoukkuetta, mutta piakkoin on tulossa maajoukkueleiri ja eiköhän siellä jo vähän selkiä, että ketä olisi kisoihin mahdollisesti lähdössä.

Siihen asti olkoon voima kanssanne

-Teemu

Helsinki Open ja muita höpinöitä

Lauantaina nostettiin Helsingin Ruskeasuolla kansallinen Helsinki Open kilpailu. Nostajia oli paikalla mukavasti ja kilpailut kisattiin kolmessa ryhmässä. Tähän kisaan lähdettiin vain nostamaan varmaa tulosta, ja sitä kautta pisteitä Suomen Cupia ajatellen. Tänä vuonnahan olen kahdesti aiemmin nostanut kisoissa mistä olisi niitä pisteitä saanut, mutta molemmilla kerroilla jäänyt ilman tulosta tempauksessa.

EM-kilpailujen jälkeen treenien kanssa otettiin vähän iisimmin eikä sen systemaattisempaa treeniä tullut tehtyä. Odotukset tuloksen suhteen eivät siis olleet turhan korkealla. Alkupainoiksi laitoinkin kohtuu varmat 130 ja 175 kiloa.  Normaali tilanteessa tempauksen alkupaino olisi ollut toiseksi viimeinen lämmittelypaino ennen lavalle menoa, ja työnnön starttirauta olisi ollut viimeinen lämmittelypaino.
Ihan mukavastihan se tempaus sitten menikin. Tulossarjana oli 130, 140 ja 145 kiloa. Ihan kiva saada välillä kaikki nostot onnistumaan. Tempauksen kanssa tulen jatkossa tekemään hieman enemmän töitä, jotta tekniikka saataisiin hiottua tehokkaammaksi. Siitä ehkä tuonnenpana enemmän juttua.
Työnnön aloitus 175 kilosta oli melko helppo, niin kuin tietty kuuluukin olla, oli sitten missä kunnossa hyvänsä. Toinen nosto 190 kilosta ei ollut paha sekään, ja viimeiseen yritykseen päätettiin lastata uudet ennätysromut 201 kiloa. Siinä alkoikin jo kolmen viikon oman pään mukaan treenaaminen näkyä, eikä rauta kääntynyt rinnalle. Tuloksena kuitenkin 335 kilon yhteistulos ja arvokkaita pisteitä Cupin finaalia ajatellen.

Kisasta täytyy vielä nostaa esille Eero Retulaisen hyvät suoritukset. Eeron tulos 145 + 184 = 329  joista työntö ja yhteistulos olivat miehen omia ennätyksiä. Yritykset tempauksessa uusista nuorten SE-tuloksista 151 ja 152 kilosta valitettavasti epäonnistuivat, mutta sellainen fiilis jäi että tänä vuonna ne tulevat kyllä vielä paranemaan. Jääkarhu on jäätävässä iskussa.

Mutta ettei menisi pelkäksi kansallisten kisojen raporttilänkytykseksi, niin Suomen painonnostorintamalla on kesällä muutama oikein mielenkiintoinen tapahtuma.

Ensiksi järjestetään heinäkuussa Rovaniemellä Arctic Midsummer Strength Week. Tapahtumaan tulee luennoimaan kuuluisia valmentajia ja paikalla pitäisi olla vahva edustus ulkomaisia painonnostajia mm. Uudesta Seelannista sekä Espanjasta. Rovaniemelle on myös juuri auennut upouusi painonnostosali uusine Eleikon välineineen. Varmasti tiedossa on mahtava tapahtuma mihin todella kannattaa osallistua jos vain mahdollisuus siihen on. Tällaisia tilaisuuksia ei turhan usein Suomessa tule vastaan.

Heti tämän tilaisuuden perään järjestetään Suomen painonnostoliiton 80-vuotis juhlaviikko Kisakallion urheiluopistolla Lohjalla. Luvassa on kovatasoinen Baltic Cup kilpailu, punttileiri ja -karnevaalit, valmentajapäivät ja juhlagaala. Myös tämä on sellainen tilaisuus mihin aiheesta innostuneiden on syytä suunnata.

Tällä hetkellä painonnosto on nähdäkseni hyvässä nosteessa, niin miksipä ei näissäkin tapahtumissa nähtäisi innokasta yleisöä. Crossfit on tuonut lajin pariin uusia kasvoja ihan kisalavoille asti, ja mastersien SM-kisoissa oli melkein 200 ilmottautunutta. Näiden lisäksi vielä ne sadat muut ihmiset jotka nostavat omaksi ilokseen, eivätkä käy kisoissa.  Hienoa että ihmiset löytävät maailman hienoimman urheilulajin pariin. Eiköhän sieltä ala pikku hiljaa nousta entistä enemmän nuoria lupauksia aina kansainvälisille lavoillekin asti.

Kehonhuolto

Olisko kiva silleen jos ei sattuis selkään tai polviin? Tai jos taipuisi tempaamaan kunnolla kyykkyyn tai ihan vaan pystyisi tekemään syväkyykkyjä? Olis ihan tosi kiva jos aina ei olis niskat jumissa, eikä aina särkis ristiselkää. Olis ihan himokivaa kun pystyis treenaamaan vähän kovempaa ja useemmin. Se olis kans tosi siistiä ettei tarvis pitää treenitaukoja kun olkapäät on taas ihan morjensta. Olis treenikavereiden kannalta ihqa ettei se yks kaveri taas alkais sitä ainaista ”mulla on taas toi ja toi paikka ihan rikki” -itkua.

Luojalle kiitos itselläni ei ole tällasia vaivoja, mutta todella monella on. Itse olen päässyt sinä aikana kun olen urheillut hyvin vähällä mitä tulee loukkaantumisiin, vaikka kaikkea pientä on ollutkin. Iso kiitos tästä ehjänä olemisesta menee varmasti tuurin piikkiin, mutta vielä isompi kiitos menee juniorivuosien valmentajalle, Matti Kituselle. Jo ihan pienestä killistä asti minulle opetettiin lihashuollon merkitys. Tai enhän minä silloin sitä tajunnut, mutta Matti opetti, mitä kuuluu tehdä ennen ja jälkeen harjoituksen. Minulle opetettiin siis alku- ja loppuverryttely. Matti opetti myös venyttelemään. Siis aivan perusasioita.

Mitä hyötyä lihashuollosta sitten on? No esimerkiksi kaikkiin tämän kirjoituksen alussa olleisiin vaivoihin pystyy vaikuttamaan suunnattomasti hyvällä lihashuollolla.

Lihashuolto on paljon muutakin kuin verryttelyt ja venyttelyt. On kylmä- ja kuumahoitoja, putkirullausta, painehoitoa, hierontaa, sähköimpulsseja ja sataviisikymmentäkolmetuhatta muuta eri konstia mitkä menevät alaotsikoiksi lihashuollon alle. Jokainen varmasti löytää itselleen sopivat metodit huoltaa kehoaan. Se ei ole kenellekään ongelma. Isoin ongelma on laiskuus ja ehkä toiseksi isoin on tiedon puute.

Kaikkein tärkein asia lihashuollossa on säännöllisyys ja pitkäjänteisyys. Ihan samat asiat kuin treenaamisessakin. Se on yksi halivilivoo jos kerran viikossa venyttelet 20 sekuntia etureisiä, tai käyt kerran kolmessa viikossa hierojalla. Se ei ole muuta kuin itsensä kusettamista, että saa sanoa sitten huolehtivansa lihashuollostaan.
Lihashuollon tulee olla osana ihan jokapäiväistä elämää. Aikaa lihashuoltoon ei tarvitse välttämättä uhrata kuin vartti päivässä. Siinäkin ajassa saa pitkällä aikavälillä ihmeitä aikaan kunhan muistaa huoltaa itseään joka ikinen päivä. Vartti päivässä onkin viikossa jo lipo pari tuntia.

Ihan perus venyttelystä on hyvä aloittaa. Kannattaa opiskella hieman sitäkin taitoa. Meinaan venyttelemistä. Vanha kunnon ”jalka pöydälle ja nytkytetään päätä polveen” -venytys ei välttämättä tarjoa ihan kaikkea sitä, mitä venyttely voi sinulle antaa. Putkirulla, erilaiset kuminauhat ja jääpallopallot ovat mahtavia välineitä itsenäiseen lihashuoltoon.

Osa omista lihashultovärmeistä. Venyttelymatto, putkirulla (jossa trendikkäitä nypyköitä), jääpallopallo ja pari palloa teipattu yhteen.

Osa omista lihashultovärmeistä. Venyttelymatto, putkirulla (jossa trendikkäitä nypyköitä), jääpallopallo ja pari palloa teipattu yhteen.

Hyviä vinkkejä lihashuoltoon löytyy mm. MobilityWodin sivuilta.

Olympiamitalisti Pekka Niemi opetti minulle kun olin nuori nostaja, että kun katsot televisiota niin venyttelet siinä samalla. Silloin se homma hoituu kuin itsestään. Kovinpa vähän silloin television ääressä venyttelin, enkä enää omista edes koko mööpeliä, mutta erittäin hyvä vinkki jokaisen arkeen.

Siispä. Opetelkaa huoltamaan kehoanne ja huoltakaa sitä vähintään vartti päivässä.

Testamentti Suomen kansalle EM-kisoista

Muutama tunti takaperin pääsin kotiin EM-kisareissusta, ja jo nyt pukkaa kisaraporttia. Olisikohan tämäkin energia pitänyt käyttää paikan päällä?

 

Lähdetään nyt liikkeelle ihan ensin omasta suorituksesta, ja miten kisassa kävi miten kävi.
Ojan Eeron kanssa lähdimme Helsingistä kohti Tel-Avivia ja Israelia siinä neljän nurkilla iltapäivästä. Matkustus sujui normaaliin tapaan. Tosin pientä kyrsimistä aiheutti toistemme vieressä istuminen. Ei siksi ettemmekö tulisi toimeen, vaan siksi ettei noita lentokonepenkkejä ole suuniteltu parin superin nostajan vierekkäin istuttaviksi.
Hotellilla oltiin siinä yhden aikaan yöllä. Haettiin kaupasta vähän iltapalaa ja painuttiin pehkuihin.

Seuraavana päivänä käytiin harjoitussalilla karistelemassa matkustuspölyt pois ropasta, ja iltapäivällä mentiin katsomaan kisoja. Perjantai meni lepäillessä, ja kisoja katsellessa.

Sitten koitti lauantaiaamu ja kello neljä. Herätys, pieni aamupala ja aamukävelylle. Kamoja kasaan, itsensä herättelyä, lisää muonitusta, ja kisapaikalle puntariin. Puntarissa alkupainoiksi ilmoitettiin 147 ja 200 kiloa. Viimeistelytreenien perusteella näiden piti olla varmoja rautoja.

Lämmittelemään alettiin hyvissä ajoin. Lämmittely olikin mukavan vaivatonta lämpimien olosuhteiden ansiosta. Tempauksen lämmittely sujui vallan mallikkaasti, ja viimeisen lämmittelypainon 140 kilon jälkeen ei ollut mielessä pienintäkään epäilystä etteikö alkupaino 147 kiloa tulisi.
Kun pääsin lavalle asti, niin ensimmäinen yritys 147 kilosta olikin aivan torso. Rauta jäi eteen ja kolisi alas.
Toisessa yrityksessä sama rauta, ja edelleen olin varma onnistumisesta. Tällä kertaa kuitenkin oikea käsi punnersi, ja tuomareilla oli helppo tehtävä hylätä nosto. Kolmas nosto oli melkeinpä kopio edellisestä. Ainoastaan muutama etuaskel piti ottaa, että painot eivät tulleet edestä alas. Taas punnerrus ja tempauksessa ilman tulosta.
Voin kertoa, että ei ollut mikään mahtifiilis. Siinä sitä ei itseään turhan fiksuksi tunne, kun on ensin kotona koittanut tehdä kaikki asiat nostamisen kannalta mahdollisimman hyvin, panostaa kaiken aikansa ja varantonsa, että olisi parempi painonnostaja, matkustaa päivän ja ties kuinka monta kilometriä ihan vaan munataksensa itsensä. Kyllä teki mieli juosta pää edellä seinään.

Kuitenkin oli vielä työntö jäljellä. Ihan lämmittelyn loppuvaiheessa pyysin laskemaan lähtöpainoa lopulta 196 kiloon. Lämmittely sujui ihan ok, mutta kyllä sen tunsi, että nyt saa ihan tosissan nostaa.
Lavalla ei homma ottanut vieläkään sujuakseen ja alkuraudasta ylöstyöntöpummi. Taisi siinä pari perkelettä lipsahtaa lavalta poistuessa. Sen verran pani hengästyttämään, ettei pahemmin kiinnostanut ottaa peräkkäistä nostoa joten tankoon laitettiin 200 kiloa. Itse en pahemmin nostosta mitään muista, mutta tulihan se sitten kuitenkin, ja tulos työnnössä. Ei siinä silti paljon hurraata huudettu. Viimeiseen yritykseen laitettiin 206 kiloa jo ihan siksi, että olisin saanut enemmän lepoaikaa. Tämä rauta oli kuitenkin liikaa, enkä aivan ehtinyt rinnallevedossa tangon alle vaan se sujahti läpi.

Syitä tähän epäonnistumiseen täytyy nyt rauhassa pohtia ja ottaa oppia tulevaisuuteen. Kisoja kuulemma tulee vielä uusiakin sanoivat.

 

Koko muu Suomen joukkue esiintyikin sitten todella mallikkaasti! Yhteensä kuusi nostajaa yhdeksästä teki SE-tuloksia. Se on erittäin kova suoritus arvokilpailuissa. Joukkueessa on vielä valtavasti potentiaalia, ja sitä myöten olympiapaikan metsästämisestä tulee koko ajan enemmän realistista.
Jalustalle nostettakoon Miika Antti-Roikon mahtava työntö 201 kiloa, mikä oikeutti sarjassa 94 kiloa neljänteen sijaan. Juurikaan lähempänä ei olisi enää voinut suomalaisen painonnostajan arvokilpailumitali olla. Edellinen tuli Suomeen Reijo Kiiskelän toimesta vuonna 1987. Yhteistuloksessa Miika sijoittui joukkueesta parhaiten sijalle 6.

Kaikki joukkueen nostajat ansaitsisivat tässä erityismaininnan, mutta kun en nyt millään jaksa kirjoittaa. Sanottakoon vain, että mahtava joukkue ja tulevaisuus lupaa hyvää. Isot kiitokset myös koutsaamisesta vastanneille Mika Tiaiselle sekä Tenho Tokolalle.
Toivottavasti tällainen hyvä onnistuminen toisi joukkueelle, ja sen jäsenille entistä enemmän mahdollisuuksia pyrkiä vieläkin parempiin tuloksiin!

EM-kisoihin

Nyt on vajaa viikko aikaa vuoden ensimmäiseen pääkilpailuun, Israelin EM-kilpailuihin.  Treenit on sujunut taas kerran vallan hyvin, eikä ennätyksien tekemisen pitäisi olla mikään mahdoton tehtävä. Isoimmat treeninostot ovat pyörineet siinä 150 ja 200 kilon nurkilla. Kun vielä tämä loppu aika saadaan koneesta kisuteltua kaikki irti niin eiköhän lopputulos tule olemaan ihan hyvä.

 

Matkaan lähdemme Ojan Eron kanssa keskiviikkona iltapäivällä, ja mestoilla ollaan ennen puoltayötä. Kilpailu on lauantaina kello 9 aamulla. Sehän tarkoittaa sitä, että herätyskello soi viimeistään neljän aikoihin. Aikainen herätys ei sinänsä haittaa. Onhan vanha totuus, että ennen isoa kisaa nukkuu muutenkin huonosti. Kailajärven Jaska joskus totesi, että jos kisaa edeltävän yön nukkuu hyvin niin on sama vaikka lähtisi heti kotiin.

Ensimmäinen suomalainen nostaja on jo urakkansa saanut päätökseen. Sini Kukkonen työnsi hienosti uuden SE-tuloksen naisten 48-kilon sarjaan. Hyvä Sini!
Joukkue muutenkin tuntuu olevan vallan hyvässä iskussa. Kaikki ovat parantaneet treeneissä tuloksiaan, ja Ilmarisen Meri pääsi jopa nostamaan A-ryhmään. Se ei ole mitenkään tavanomaista tai itsestään selvää missään sarjassa. Everin Anna on pysynyt treenikauden terveenä tehnyt treeniennätyksiä. Vuohijoen Anni on myös tehnyt hyviä tuloksia treeneissä ja nyt nostaa toisia aikuisten arvokilpailuja painononnostossa. Voimanostossahan niitä on Annille useampia kertynytkin ja jotain prenikoitakin.

Miesten puolella Milko oli jo SM-kisoissa SE-kunnossa, vaikka tähtäin olikin EM-kisoissa. Jääkarhu Retulaisen Eero rikkoi jo treeneissä 150 kilon tempauksen rajan ja veti 190 kiloa rinnalle. Saman sarjan Miika Antti-Roiko on ollut kovassa iskussa koko kevään ja lähtee kiusaamaan ihan tosissaan Euroopan parhaita työntäjiä. Sanotaanko niin, että mikä vain on mahdollista. Superissa taas Eero teki vakuuttavasti EM-kisaleirillä 150+200.

Huomionarvoista on, että valtaosa joukkueen nostajista on sellaisia joilla on vielä vuosia aikaa kehittyä. Nyt ei siis vielä olla lähelläkään tämän joukkueen mahdollista potentiaalia. Ja otetaan sekin vielä huomioon, että maajoukkueen kärkinostajien takana on useita hyviä nuoria nostajia joilla on mahdollisuudet vaikka mihin ja varmasti muutaman vuoden päästä laittavat nykyiset maajoukkuenostajat ahtaalle.

Mielestäni ei voi muuta kuin todeta, että monilla paikkakunnilla on tehty hyvää työtä verrattuna käytössä oleviin resursseihin. Nämä resurssitkin tuntuvat vain pienenevän vuosi vuodelta. Esimerkiksi tuleviin MM-kilpailuihin ei näillä näkymin liitto pysty kustantamaan yhtäkään nostajaa, vaan kaikkien kilpailuihin lähtevien matkat tulevat olemaan vähintään osittain omakustanteisia. On jollain asteella hauska huomata kuinka Suomi, joka on yksi maailman rikkaimmista maista, onkin urheilupuolella yksi köyhimmistä.
Nyt urheilijalla on siis puoli vuotta aikaa kerätä sponsoreita tai tehdä töitä, että pääsee edustustehtäviin. Kyllä tässä jonkinlaista urheilumesenaattia kaivattaisiin kovasti.
Vaan ei auta valittaa. Sama tilanne on monilla muillakin urheilulajeilla. Onneksi monella urheilijalla on kotipuolessa hyviä tukijoukkoja, jotka koittavat tasata tilannetta kilpatovereihin nähden.

Maaliskuun alussa aloitin työskentelyn yrittäjänä. Moni onkin kysellyt miten on homma lähtenyt luistamaan. Onhan se lähtenyt. Treenaamiseen pystyy nyt keskittymään työn puolesta paljon paremmin kuin aikaisemmin. Työmäärä saisi tosin vielä tuplaantua, että sillä eläisi. Tosin nyt on vasta ensimmäinen kuukausi takana. Toivon mukaan sana alkaa kiiriä, että tällaista palvelua on tarjolla ja joskus puolen vuoden päästä pystyisi tällä jo elantonsa tienaamaan.
Ensimmäisen kuukauden perusteella oli kyllä täysin oikea veto urheilun kannalta alkaa yrittäjäksi.
Vielä näin lähellä kilpailua en uskaltanut alkaa treenaamaan uusilla kovemmilla systeemeillä , joihin nyt siis olisi paremmin aikaa, vaan pitäydyttiin vanhoissa hyväksi havaituissa. EM-kisojen jälkeen aletaankin sitten laittamaan isompaa vaihdetta sisään.