Tää maahan on ihan Albania!

by Teemu Roininen

Jahans, se olisi kauden pääkilpailu takana ja tässähän voisi hieman ynnätä tunnelmia reissun tiimoilta.

Suomen painonnostojoukkueen muiden miesnostajien ja Tokolan Tenhon kanssa saavuttiin Albaniaan keskiviikkona puolen päivän nurkilla, ja kentältä hotellille istuttiin samassa bussissa bulgarialaisten ja espanjalaisten kanssa. Kyydissä oli mm. nahkatakissaan kohtuullisen epäilyttävän näköinen sarjan 85 kg hopeamitalisti Ivan Markov. Eipä siis tarvinnut heikossa seurassa matkustaa.
Heti automatkalla hotellille huomasi, että nyt ei olla enää Lipon raitilla. Moottoritien reunassa oli Mansikki poikineen aterioimassa ja vallalla oleva trendi rakennuksissa oli keskeneräisyys. Tästä huolimatta aurinko paistoi ja oli lämmintä, mikä on aina mukavaa. Loppujen lopuksi Albania maana yllätti positiivisesti. Ihmiset olivat mukavia, ilma oli lämmin, ruoka hyvää ja kaikki oli edullista. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Kisapaikka

Kisapaikka

Omaa kilpailua edeltävinä päivinä käytiin muun muassa katsomassa muiden suomalaisten kilpailuja. Näistä suorituksista päällimäisenä jäi mieleen Miika Antti-Roikon viimeinen työntöyritys 201 kilosta, joka onnistuessaan olisi ollut uusi SE-tulos. Mainittakoon vielä, että sarjassa työnnön pronssi vietiin loppujen lopuksi 200 kilolla. Ettei veitsi kääntyisi haavassa liikaa, niin todettakoon sekin, että olisi ollut hyvin mahdollista, että Miikan onnistuessa A-ryhmän korotukset/alkupainot olisivat olleet erilaisia. Silti erittäin hienosti työnnön viides sija! Hyvä Miika!

Tokihan kävimme myös maistelemassa paikallisten muonittajien antimia kisapaikan läheisyydessä. Täytyy sanoa, että kyllä Albanian poika vaan osaa kanan grillata! Kana oli meinaan ihan sikahyvää! Ja sikakin oli hyvää!  Ilmankos aamupainoni kipusi siihen, missä iltapaino normaalisti on viime aikoina ollut.

Muonaa

Sikahyvää kanaa

Itse kävin joka päivä harjoitussalilla vähän jumppailemassa, ja perjantaina nousin vielä tempauksessa ja työnnössä 80% asti.

Sunnuntaina olikin sitten totuuden hetket hollilla. Kilpailu alkoi paikallista aikaa kello 10.30, joten itsensä sai pätkissä nukutun yön jälkeen kiskoa ylös puoli kuudelta. Kailajärven Jaska on joskus sanonut, että jos kilpailua edeltävänä yönä saa hyvin nukuttua, niin on ihan sama meneekö sitten nostamaan ollenkaan. No tämä puoli tuli ainakin hoidettua Jaskan ohjeiden mukaan niin, että lavalle tohti mennä.
Lämmittelyssä kaikki sujui hyvin, ja lavalle sai mennä hyvällä itseluottamuksella. Alkupaino 145 kilosta oli hyvä ja varma nosto. Siitä korotus 150 kiloon, mikä tuli hieman hosuttua, ja tuloksena epäonnistuminen. Viimeisellä yrityksellä sama 150 kiloa, joka oli taas hyvä nosto. Itsestä tuntui, että varaakin vielä jäi, mutta silti ihan kelpo tulos.
Työntöön oli alkupainoksi ilmoitettu 185 kiloa. Varmaan oli pientä jännitystä, kun rinnalleveto kääntyi hieman kantapäille, mutta helppo aloitushan se sitten kuitenkin oli. Toiseen yritykseen kahdeksan kiloa lisää ja vieläkin parempi nosto. Viimeiseen yritykseen päätettiin laittaa tasaraha 200 kiloa. Nosto meni vähän hosumiseksi ja hyppäsin vähän tangon alta pois. Painopiste jäi niin eteen, ettei enää ollut mitään mahdollisuutta yrittää kyykystä ylös.
Yhteistulosta kertyi 343 kiloa ja lopullinen sijoitus oli 12.
Parempaankin olisi ollut ruutia ropassa, mutta sen ei tarvitse olla iso vika, kun se on päässä. Silti voin antaa itselleni ihan hyvän arvosanan, mutta ihan kiitettävään asti ei nyt päästy.

Tähän loppuun täytyy vielä kiittää kaikkia matkakumppaneita. Näillä reissuilla on aina mukava käydä, kun on hyvä porukka. Iso kiitos myös valmennusportaalle, joka hoiti hommansa jälleen kerran täysin moitteetta. Täytyy tässä vielä antaa julkisesti kiitosta henkilökohtaiselle valmentajalleni Tapio Kinnuselle. Viime vuoden EM-kisojen tulokseen tuli +15 kiloa, eli suunta on oikea.

 

Tässä vielä linkit

Tuloksiin  ja  kuviin

Mainokset