Paljasta pintaa Super Gymillä

by Teemu Roininen

No nyt ollaan sitten täällä Penangin saarella, minne päästiin noin neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Hotellilla on meri ihan rannassa, ja löytyy uima-allaskin jos ei halua mennä meduusojen kanssa hippasille.

Salille on matkaa viitisen kilometriä, ja matka sinne taittuu 15-30 minuutissa bussilla, riippuen ruuhkan määrästä. Ystävällisesti yksi salin omistajista Mr. Yeoh tutustutti minut saliin. Mies on itse yli 60-vuotias, ja treenaa itse seitsemän kertaa viikossa. Yleensä pari tuntia kerrallaan noin puolenyön aikoihin. Kova luu.
Salilla tulee treenatessa kieltämättä hivenen lämmin, ilmastoinnin ollessa vain reikä seinässä. Tai paremminkin yksi salin seinistä on puoliksi verkkoa. Vähän siedettävämpi ilma on aikaisin aamulla, ja seitsemän jälkeen illalla. Siltikin paita on tällaiselle viileämpään ilmaan tottuneelle turha tuote, ja hiki lentää siihen malliin, että nestettä kuluu treenin aikana kahdesta kolmeen litraan.

Eilen tuli tehtyä vähän kovempi treeni, mistä todistusaineistoa alla. Jos et siedä silmissäsi nuorehkon mieshenkilön hikistä ja puolialastonta ruhoa, pyydän välttämään seuraavan videon seuraamista. Että ette sitten voi sanoa ettei olisi varoitettu! Tänään olikin hieman kevyempi treeni, ja huomenna sitten taas pari kovempaa settiä.

Tuosta hotellin vierestä löytyykin tosi hyvä ruokamesta, mistä saa velliä jos jonkinmoista. Yksi hyvä proteiinin lähde on ollut uppopaistetut kananruhonosat. Jo kerran paistetut kanat, jotka ovat jo jäähtyneet lämmitetään uudestaan, kuinkas muuten, uppopaistamalla. Mahtava paikka. No onhan siellä nyt toki paljon muutakin. Yhtenä mainitsemisen arvoisena asiana on tuorepuristetut mehut, joita täällä saa vähän joka ruokapaikassa. Ei aina vaan sitä kokista tai kaljaa. Vaikka eihän kaljassa mitään vikaa ole, päinvastoin.
Päästiin muuten vähän parempaakin paikkaan syömään, kun paikallisen painonnostoliiton presidentti ja IWF:n johtokunnan jäsen herra Dato Ong vei meidät klubi-illalliselle. Pistettiin pöytä koreaksi ja murua rinnan alle. Mukava mieshän se oli tämäkin.
Se muuten on ruuasta vielä sanottava, että Singaporessa huomasin, että vaikka söisi niinkin reitevää kaveria kuin sammakkoa, niin se ei vaikuta kyykkytuloksiin ainakaan positiivisesti. Jättäkää siis siellä kotonakin vaan ne rupikonnat rauhaan!

Nyt tuli jostain syystä nälkä, ja taitaakin siis olla parempi lähteä murkinoimaan.
Seuraavaan kertaan sitten taas!