Ulkomailta päivää!

by Teemu Roininen

Tässä sitä vaan ollaan hotellihuoneessa Kuala Lumpurissa ja päivitellään blogia. Aikas messevät on meiningit täällä suurkaupungissa, kun on tottunut hitusen rauhallisempaan kotiraittiin. Mutta mennääs ajassa hetki taakse päin.

Puolitoista viikkoa sitten nostettiin Turussa Reijo Vainion muistokilpailut. Se kuka Rekan tunsi muistaa, että Reka oli painonnostomies henkeen ja vereen. Itse tutustuin Rekaan noin kymmenen nuorena pikkupoikana, ja Kitusen Matin kanssa tulikin Turussa käytyä Rekan luona kisoissa, ja treenaamassa lukemattomia kertoja. Rekasta onkin jäänyt hyvin lämpimät muistot, eikä näitä kisoja olisi voinut väliin jättää.
Kisa osui keskelle kovaa treeniviikkoa, eikä odotukset tuloksen suhteen ollutkaan kovin hirveät. Siispä nostettiin Rekan muistokisan henkeen sopivasti varma kuuden putki. Tempauksessa 125, 130 ja 135 kiloa, ja työnnössä 165, 175 ja 182 kiloa. Kisasta mukavasti toinen sija heti Loimaan Voimaveikkojen Eero Retulaisen jälkeen.
Kisa siis nostettiin lauantaina ja tiistaina oli merkattu ohjelmaan kova treeni. Kieltämättä kisa vei treenistä vähän terää pois, mutta viimetalvisen loukkaantumisen jälkeen tuli isoin rinnalleveto tähän mennessä. Kai siihen voi sentään olla tyytyväinen.

Tämän jälkeen alkoikin ihan kunnollinen flunnsa, ja vähän nousi kuumekin. Tarkoituksena oli mennä vielä viikonloppuna Vierumäelle treenaamaan kovaan seuraan, mutta niin sitä vaan niiskutettiin kotona, ja juotiin lämmintä maitoa. Kyllä se vaan korpeaa tuollainen pakkolepo, mutta minkäs teet. Ilmeisen hyvä leiri jäi väliin.

Jos nyt jotain huonoa niin sitten jotain hyvääkin. Sunnuntaina lähdettiin ton muijan kanssa, jonka nurkissa minä asun, kohti päiväntasaajaa. Tarkemmin sanottuna Singaporea. Täällä päin ei suotta lihasta kolota, sen verran on laitettua lämpöä koppiin! Singaporessa kävin paikallisen painonnostoliiton salilla. Laadukas mesta. Ainoa mitä olisi voinut toivoa, oli ilmastointi. Kyllä siinä valkoisesta lihasta irtosi meinaan nestettä kun muutaman kympin sarjan lätkytteli. Melkoisen tuskainen olikin tuo treeni. Ennen sitä oli kuitenkin viikon totaalinen tauko, sekä vuorokausi matkustusta pienillä unilla ja ruualla. Varmaankin kuumuus ja aikaero saatoi vähän myös vaikuttaa. Mutta niin vaan saatiin ohjelma läpi, ja onhan se nyt pirun mukava treenata kun ei ole ainakaan kylmä!

Tänään matka jatkui jo aamusta kohti Kuala Lumpuria junalla, mistä olin varannut oikein ykkösluokan paikat. Kas kummaa kun puolessa välin matkaa rapsahti ilmastointi rikki, ja loput noin neljä tuntia olikin vaunussa sellaiset 38 astetta lämmintä. Vain parin tunnin aikataulussa myöhässä olemisen jälkeen päästiinkin sitten perille.
Puhelu paikalliselle painonnostoliiton presidentille, joka minulle on täällä luvannut treenimestoja järjestellä. Pienten puheen ymmärtämisharjoitusten jälkeen saatiinkin sovittua, että joku säippäri tulee huomenna minut noutamaan heidän maajoukkueensa treenisalille, ja pääsen jatkamaan harjoituksia. Siis jos nyt oikein ymmärsin.

 

Nyt väsyttää niin pirusti, että pötkähdän tuohon petiin, ja huomenna suksin kohti uusia seikkailuja.
Siihen asti hojo hojo!