Valmentajat rules
by Teemu Roininen
Suomalaisen painonnostovalmennuksen tila ei välttämättä ole retuperällä, mutta on se liian harvan osaavan valmentajan harteilla. Liian usein näkee kilpailu-uraa aloittelevilla, ja jopa vuosia nostaneilla nostajilla ns. aloittelijan virheitä. Nostetaan selkä pyöreänä, sormilukosta ei ole kuultukaan, saati että tiedettäisiin miten ponnistetaan.
Vuonna 1991, suuri ja mahtava Venäjän maajoukkueen päävalmentaja Vasili Aleksejev oli käymässä Suomessa. Jo silloin hän kiinnitti huomiota mm. meidän nostajiemme kehnoon tekniseen osaamiseen, lukuunottamatta muutamia nuoria. Epäilenpä, että noista ajoista ei kovasti ole eteenpäin tultu.
Ihan piruuttaanko ne mukulat sitten sillain nostaa? Tuskin. Kukaan vaan ei ole osannut opettaa heille perusasioita.
No ihan piruuttaanko ne siellä salilla opettaa väärin? Enpä usko tähänkään. Kysehän on vain siitä, että ei ole tarpeeksi tietoa tai/ja kokemusta.
Pitäisikö jonkun supervalmentajamooseksen tulla vuoreltaan alas, ja kädestä pitäen kertoa perusasioita painonnostovalmennuksesta? Ehkä. Onneksi tälle vuodelle ollaankin huhujen mukaan puuhaamassa valmentajapäiviä, mihin toivonmukaan kaikki suomalaiset painonnostovalmentajat saavat osallistua päivittämään omia ja muiden tietoja.
Tässä asiassa painonnostoliiton on syytä katsoa peiliin. Kyllä se on liiton tehtävä järjestää asiat niin, että seuroilla olisi käytössään päteviä henkilöitä.
Olisiko jonkinlainen mentor-toiminta jääkiekon tapaan vastaus rukouksiin? Mene ja tiedä. Mutta jotain tarttis tehdä. Perusasiat osaavia mentoreita meiltä Suomesta kyllä löytyisi.
Yhden asian olen pannut valmentajissa merkille lajista riippumatta. Oli valmentaja sitten nuori tai vanha, kokenut tai aloittelija, koulutettu tai oman kokemuksen kautta oppinut, niin 90% valmentajista esiintyy, niin kuin tietäisi kaiken. Tai jos ei kaikkea niin ainakin enemmän kuin sinä, tai enemmän kuin tuo toinen valmentaja. Tiedetään, että juuri tämä minun juttu on oikea, eikä ole muuta tietä menestyä.
Onhan toki hyvä asia, että on varma saarnaamastaan asiasta. Tästähän ei ole kyse. On kyse siitä, että riittääkö silloin enää nöyryys kuunnella muita osaavia ihmisiä, ja sen perusteella rakentaa parempaa ja täydellisempää kuvaa asioista.
Jotta minua nyt ei käsitettäisi väärin, niin täytyy todeta, että meiltä löytyy myös sitä osaavaa väkeä. Ja myös niitä jotka ovat avoimia oppimaan uutta ja kuuntelemaan muita. Ammatikseen valmentavia painonnostovalmentajia ei pahemmin löydy, ja onkin erittäin hienoa, että jotkut ihmiset ovat valmiit uhraamaan aikaansa ja rahaansa valmentaakseen ja ohjatakseen nuoria. Iso kiitos teille ja heille siitä! Jos sinä ikinä olet ollut kiinnostunut valmentamisesta, niin lähde ihmeessä kokeilemaan. Voin luvata, että tarvetta sinulle olisi.
Siis nöyrtykää, kuunnelkaa ja oppikaa niin saadaan Suomi taas painonnoston maailmankartalle.
Painonnostaja 
Kiitos Teemu, että otit tämän erittäin tärkeän asian esille. Valmentautuminen jakautuu moneen osaan ja on hyvä, että osattaisiin edes yksi osa-alue hyvin. Parhaat toki hallitsevat kaikki, mutta en tunne montakaan sellaista. Kun nyt aluksi puhutaan aloittelevista, niin mielestäni (ei siis varmaan ainoa oikea) on tärkeää tulla nuorten kanssa toimeen, että he tulevat toistekin ja ilta illan jälkeen uudestaan. Iästä riippuen on valittava sopivimmat harjoitteet, mutta oikean nostotekniikan opetteleminen menee kaiken edelle. (oma havaintoni, vaikka olemme Pohjolan johtava maa nuorissa, niin nostotekniikassa emme sitä ole) Eniten harmittaa huolimattomuus nostoissa. Kuten mainitsitkin, niin perusasioissakin olisi tai on paljon opittavaa. Kilpailuissa tulee liikaa epäonnistumisia ja usein ylöstyönnössä. Harmittaa ihan hirveästi. 4 onnistunutta nostoa per kisa on minimi vaikka moni sanoo, että ei niitä pienempiä rautoja lasketa mukaan. Olen saanut olla mukana kuitenkin jo kansainväliselläkin tasolla 40 vuotta ja havainnut, että menestyvimmät nostajat tekevän usein eniten onnistuneita nostoja. Kaivakaa vaikka esille kansainväliset kisat ja laskekaa. Milko Tokola telee usein 4, 5 jopa kuusi onnistunutta nostoa hyvässä kisassa.
Jottei tule liian pitkä juttu, niin lopuksi kiitos Jerelle, että järjesti hyvän leirin loppiaisena vierumäellä, sillä siellä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kärjen takana tulevien nuorten tekniikkaan. Parhaat osaavat, mutta monella nuorella maajoukkueessakin esiintyneellä nuorella on parantamisen varaa tekniikassa ja nostovarmuudessa. Tässä oli vai yksi aluen valmentajan tehtävistä, mutta mielestäni yksi aika tärkeä. Muita on ohjelmointi, mostomäärät ts. rasitus/palautuminen, muut harjoitteet, ravinto yms. vuosi rytmitys, kilpailuihin valmistautuminen, kilpailut ja opiskelu yms. mitkä kuuluvat nuoren elämään, ystävyyssyhteet ja vapaa-ajan vietto. Ja paljon muuta.
Kiitos Teemu ja toivottavasti tämä johtaa jonkinlaiseen keskusteluun. Oma osuuteni on vapaasti julkaistavissa tekijän mainiten.
Oikein rautaista vuotta 2013 Pekka Niemi
Aika hyvä juttu, Teemu! Sen enempää sitä miettimättä sanoisin, että suuri ongelma on se, että osavatkin valmentajat ovat hieman lyhytnäköisiä, koska heiltä odotetaan tai he ainakin kokevat, että heiltä odotetaan liian paljon liian nopeasti ja kantti ei pidä pysyä pitkäjänteisenä. Hietä en kuitenkaan syytä vaan jeesustelijoita, jotka haluavat esittää tietävänsä paremmin ja kyseenalaistavat koko ajan valmentajan touhuja. Eli jos valmentajan pokka kaikesta huolimatta pitää, niin tulosta alkaa pikku hiljaa tulla.
Toiseksi, kyllä tekniikan osaaminen Suomessa on aivan riittävällä tasolla. Kaikkea ei voi laittaa tekniikan huonouden syyksi, jos nosto sortuu. Pitää yksinkertaisesti tajuta, että onnistuneessa nostossa on tekniikan lisäksi se toinenkin puoli, voima. Tuo on jokaisen helppo ymmärtää, mutta kun kuuntelee valmentajien ohjeita ja selityksiä, niin aina noston epäonnistuessa puhutaan ainoastaan kuinka “et vetänyt tarpeeksi” tai “sukelsit alle”, jne.
Eipä tähän muuta.